https://www.angelfire.com/art/doit/mallarme.index
[email protected]

a Faunin iltapäivä

***************

Stephane Mallarmecolor=”musta”>

käännös Ranskasta Roger Frycolor=”musta”>

maalauksia Rebecca A. Barringtoncolor=”musta”>

***************

nämä nymfit minä ikuistaisin.

niin kirkasta

heidän kevyttä neilikkaansa, että se leijuu ilmassa

raskaana tuftatuista uinujista.

Was it a dream I loved?

epäilykseni, muinaisyön röykkiö, on viimeistelemässä

monissa vienon oksan, joka jätti todeksi

itse puun, todistaa, voi! että yksin annoin

itselleni riemuvoitosta ruusujen ihannesynnin.

anna minun peilata

. . .Jos tytöt, joista kerrot

, toteavat toiveen upeista aisteistasi!

Faun, illuusio karkaa sinisiltä silmiltä

ja kylmä, kuin kevät kyyneleissä, chaster one:

mutta, toinen, kaikki huokaa, sanoisitko hän vastakohtaa

kuin tuulahdus kuumaa päivää taljassasi!

mutta ei! läpi hiljaisen, uupuneen himmeyden

tukehtuminen kuumuuteen raikas aamu jos se pyrkii,

ei vesi huminaa, mutta mitä huiluni kaataa

soinnun sirottelee tiheikköön; ja ainoa tuuli

pyytää hengittämään minun kahdesta pillistäni, ennen kuin

se sirottaa äänen vedettömässä suihkussa,

on horisontin värittömässä tilassa,

näkyvä seesteinen keinotekoinen henkäys

inspiraation henkäys, joka saa taivaan takaisin.

Voi sinua, Tyynen suon Sisilian rannat

että enemmän kuin aurinko minun turhamaisuuteni havokit,

Vaitonaiset kipinöiden kukkien alla, kertovat

”että täällä leikkasin onttoja kaisloja, jotka talentti kesytti

, kun etäisten tylsällä kullalla

Verduurit pyhittivät köynnöksensä lähteille,

siellä heiluu eläimen valkoisuus levossa:

ja siihen alkusoittoon, jossa putket ensin sekoittuvat

tämä joutsenlento, ei! Naiadit, kärpäset

tai syöksyt. . .”

inertti, kaikki palaa hurjassa tunnissa

eikä merkitse sitä, mitä taide kaikki kerralla pulttasi

liikaa immenkalvoa himoitsevan:

sitten herään primitiiviseen kiihkoon,

Straight and alone, ” neath antique floods of light,

Lilies and one of you all through my ingenuosiness.

samoin kuin tämän suloisen Nothingin heidän huulensa kehräävät,

suudelma, jonka vaisu vakuuttaa täydellisistä,

rintani, vaikka todistamaton, todistaa silti puremasta

mystinen, johtuen jostain elokuun hampaasta;

mutta tarpeeksi! uskotulle tällainen mysteeri valitsi

suuren kaksoisruo ’on, jonka soittaa” neath the blue:

joka, Cheekin vaiva kääntyy itsekseen

unelmia, soolopitkässä saatamme huvittaa

ympäröivät kaunottaret hämmennyksillä false

itsensä ja herkkäuskoisen laulumme välillä;

ja tehdä, yhtä korkealle kuin rakkaus moduloi,

kuolla arjen unelmasta takaisin

tai puhdas kylki, jota seuraa verhotut silmäni,

tyhjä, soinnillinen, yksitoikkoinen viiva.

yritä sitten, lentojen instrumentti, oh malign

Syrinx, to reslower by the lakes where you wait for me!

minä, ylpeä huhustani, pitkään puhun

jumalattarista; ja kuvien kautta epäjumalista,

heidän sävyistään paljastavat vielä lisää vyötänsä:

niin kun rypäleistä kirkkauden olen imenyt,

karkottamaan katumusta minun rujostani,

nauraen nostan tyhjän joukon taivaalle,

puhaltaen sen valovoimaiseen nahkaan ja athirstiin

juopottelemaan, iltaan asti katselen läpi.

Oh nymphs, we diverse MEMORIES refill.

” silmäni, kaisloja lävistävä, jokaista kuolematonta kohti ammuttu

kaula, joka hukutti polttonsa aaltoon

raivohuudolla metsätaivaalle;

ja heidän hiuksensa upea kylpy katoaa

hohtoon ja värisevään, Oi timantteja!

juoksen, kun, siellä jalkojeni juuressa, värväydyin. Lie (hurt by the languor they taste to be two)

Tytöt nukkuvat keskellä omia rentoja käsivarsiaan; ne minä tartun, enkä niitä kiukuttele, lennän

tähän tiheikköön, jota vihaavat frivilous shade,

ruusujen kuivattaessa tuoksunsa auringossa

, jossa ilomme voi olla kuin päivän auringon kuluttama.”

i adore it, the anger of virgins, The wild

Delight of The sacred nude burden which slips

to escape from my hot lips drinking, as lightning

Flashes! lihan salainen Kauhu:

julman jaloista Aran sydämeen

, jotka yhdessä menettävät viattomuuden, kostean

villein kyynelin tai vähemmän murheellisin höyryin.

”rikokseni on se, että minä, homo valloitettuani petollisen

pelot, epäsopiva vyyhti jaettu

suudelmista Jumalat pitivät niin hyvin sekoittuneet;

sillä ennen kuin pystyin tukahduttamaan tulisen nauruni

yhden onnellisissa sopukoissa (kun taas pidin

pelkällä sormella, että hänen höyhenenvalkoisuutensa

saisi värjätä siskonsa sytykkeet Desire,

nuorempi, naiivi ja punastumatta)

kun käsivarsiltani, epämääräisen epäonnistumisen avaamana,

tämä säälii sitä nyyhkytystä, jolla olin vielä humalassa.”

ah no, kohti onnea muut johdattavat minut

tresseillään otsani sarviin solmittuina:

tiedät, intohimoni, että purppura ja juuri kypsä,

granaattiomenat puhkeavat ja nurisevat mehiläisten kanssa;

ja veremme, liekeissä hänelle, joka sen ottaa,

virtaa kaikille ikuiselle halun parvelle.

hetkenä, jolloin tämä kullalla ja tuhkalla värjätty puu

lehtikuusessa hehkuu juhla sammutettuna:

Etna! ”tis amid you, visited by Venus

on your lava fields placing her candid feet,

When a sad stillness thunders where the flame dies.

I hold the queen!

o rankkari varma . . .

Ei, mutta sielu

sanaton ja ruumiini painoi

sortuu lopulta keskipäivän ylpeään hiljaisuuteen:

ei enää, minun täytyy nukkua, unohtaa raivo,

janoisella hiekalla lojuu, ja ilokseni

avaa suuni viinin väkevälle tähdelle!

Adieu, molemmat! Saan nähdä, millainen sävy sinusta tuli.

Click here to view RA Barrington Exhibits & More