sisältävien Ioniyhdisteiden nimeämiseksi ovat ioneja, jotka koostuvat useammasta kuin yhdestä atomista. Esimerkiksi nitraatti-ioni NO3-sisältää yhden typpiatomin ja kolme happiatomia. Polyatomisen ionin atomit ovat yleensä kovalenttisesti sitoutuneet toisiinsa ja pysyvät siten yhdessä yhtenä, varautuneena yksikkönä.
Sääntö 1. Kationi kirjoitetaan ensin nimessä, anioni toisena nimessä.
Sääntö 2. Kun formulayksikössä on kaksi tai useampia samaa polyatomista Ionia, kyseinen ioni kirjoitetaan sulkeisiin, joiden ulkopuolelle kirjoitetaan alaindeksi.

Huom: sulkeita ja alaindeksiä ei käytetä, ellei formulayksikössä ole useampia polyatomisia ioneja (esimerkiksi kalsiumsulfaatin formulayksikkö on ”CaSO4” ei ”Ca(SO4)”).

Sääntö 3. Jos kationi on metalli-ioni, jolla on kiinteä varaus, kationin nimi on sama kuin sen (neutraalin) alkuaineen, josta se on johdettu (esim.Na+ = ”natrium”). Jos kationi on metalli-ioni, jonka varaus on muuttuva, kationin varaus merkitään roomalaisella numerolla suluissa välittömästi kationin nimen perässä (esim.Fe3+ = ”rauta(III)”).
sääntö 4. Jos anioni on yksiatominen ioni, anioni nimetään lisäämällä loppuliite-ide alkuaineen nimen juureen (esim.I- = ”jodidi”).
Huom: kreikkalaisia etuliitteitä ei käytetä osoittamaan atomien tai polyatomisten ionien määrää yhdisteen kaavayksikössä (esimerkiksi Ca(NO3)2 on nimetty ”kalsiumnitraatiksi” eikä ”kalsiuimidinitraatiksi”).