menestyä tai vain selviytyä?

antiikin Rooman ja Kreikan Stoalaisfilosofien tavoin Friedrich Nietzsche (yhdeksästoistavuotias filosofi) uskoi, että tie onneen on elämän hyväksyminen juuri sellaisena kuin se on. Hän ajatteli, että antaa minkäänlaista toivoa on harhainen, koska epämiellyttävä totuus on, että elämä on kovaa. Itse asiassa se on usein kauheaa.Sen sijaan hänen ja stoalaisten tarjoama lohtu on se,että tästä totuudesta huolimatta kaikki tulee olemaan hyvin: olemme sitkeitä olentoja, joilla on voimavaroja selviytyäksemme siitä, mitä elämä meille heittää. Itse asiassa esteet ja vastoinkäymiset ovat meille hyväksi: ne ovat myllynraaste, voimavarojemme polttoaine. Nietzsche esitti,että vaikka filosofia itsessään ei voi auttaa meitä pakenemaan elämän karuista todellisuuksista, se voi auttaa meitä tunnistamaan harhakuvitelmamme elämästä ja antamaan meille mahdollisuuden elää vapaammin ja merkityksellisemmin. Hän tunnetusti sanoi:

” minun kaava suuruuden ihmisessä on amorfati: että kukaan ei halua olla erilainen, ei eteenpäin, ei taaksepäin, ei koko ikuisuudessa. Ei vain kestää sitä, mikä on välttämätöntä, vielä vähemmän salata—kaikki idealismi on valheellisuutta sen edessä, mikä on välttämätöntä—vaan rakastaa sitä.”

Nietzsche esitti, että ’Amor fati’ – joka latinasta käännettynä tarkoittaa ’kohtalonrakkautta’ – ei tarkoita vain oman kohtalon hyväksymistä vaan sen omaksumista. Nietzscheja stoalaiset, kuten Marcus Aurelius (Rooman keisari ja filosofi), neuvoivat, että meille tapahtuvien asioiden syleily tekee eron kukoistuksemme tai vain selviytymisemme välillä.

FUEL for the FIRE

Aurelius uskoi,että ”everything you throw in the front of a fire is fuel for that fire”, eli jokaista elämässä tapahtuvaa asiaa tulisi kohdella ikään kuin se olisi polttoainetta omaa potentiaalia varten. Westrive ja rasitus tehdä ulkoiset olosuhteet suotuisat ja vastaamaan meidän visio siitä, miten toivomme elämä voisi olla: esimerkiksi saavuttamallamenestys, rahaa tai ihanteellinen romanttinen kumppani. Toisin sanoen toivomme asioita, joiden uskomme antavan meille mahdollisuuden kokea onnea ja välttää sitä. Kuitenkin sen ydin, tällainen ajattelu on harhainen kuin elämä israelly, itse asiassa, koskaan niin yhteistyöhalujemme ja halujemme kanssa, että polkumme on tarpeeksi sileä, ettemme kestä kärsimystä. Jopa silloin, kun henkilöllä on onni kokea enimmäkseen ’positiivisia’ elämänpiirejä, ainakin jonain päivänä läheinen kuolee, ja he kokevat surua ja surua. Ja tietenkin, jonain päivänä he saattavat kokea kuolemaa ja kärsimystä ennen kuin he itse kuolevat.

oppiessamme rakastamaan kohtaloasi

tuskailemme sitä, olisiko elämämme kääntynyt paremmaksi, jos olosuhteet olisivat olleet erilaiset tai jos olisimme tehneet erilaisia valintoja. Todellisuudessa on mahdotonta tietää, onko tämä totta, koska niin monet asiat vaikuttavat siihen, miten jonkun elämässä käy: ihmisen elämä on aina sellaista kuin se on eikä niin kuin se voisi olla. Kaikkihan me jollain tasolla tiedämme, että menneiden katuminen ja pahoittelu siitä, että asiat eivät menneet suunnitelmien mukaan, on energian tuhlausta. Tiedämme luultavasti myös, että tämä energia olisi parempi käyttää myönteisiin toimiin tavoitteidemme saavuttamiseksi, mutta tämä on jossain määrin ihmisluonto. Mutta tasapainon löytäminen niiden asioiden käsittelyn ja pohtimisen välillä, jotka koemme väärin sen sijaan, että pahoittelisimme ja valittaisimme niitä, on useimmille meistä helppoa. Paras vastalääke tähän ongelmaan on tehdä niin kuin Nietzsche sanoo: rakastaa ja hyväksyä kohtalonsa, – pitää epäsuotuisia olosuhteita täysin välttämättöminä kehityksellemme-ja välttämättöminä henkisesti vahvaksi tulemiselle.

stoalaiset uskoivat, että elämä ilman vastoinkäymisiä on tylsää eikä se todennäköisesti tarjoa meille niitä tavoitteita, joita tarvitsemme työntääksemme meitä kohti suurimman potentiaalimme täyttämistä.Samoin Nietzschelle elämä on elämisen arvoista vain, jos meillä on tavoitteita, jotka pakottavat meidät elämään. Hänen kirjoituksensa sanoo meille, että olosuhteitamme tulee kunnioittaa, ei välttää, olivatpa ne kuinka haastavia tahansa, ja vain tämän tiedon avulla voimme tulla todella onnellisiksi. Se on meidän Pahoittelut, meidän ”mitä josseja”, että valua meitä psykologisesti ja emotionaalisesti, tekee meistä vähemmän mahdollisuuksia tehdä seuraava askel hyödyllisempi ja elämää lisäävä yksi.

vastuun ottaminen

stoalaiset kehottavat ottamaan aina vastuun asioista, jotka ovat hallinnassamme. Aina kun alamme ajatella ” Miksi minä?”, sietokykymme alkaa murentua. Vaikka emme ehkä ole syyllisiä moniin meille tapahtuneisiin asioihin, kyky tunnistaa, milloin asiat ovat tai eivät ole hallinnassamme, on erittäin voimaannuttavaa.Näin voimme selvästi nähdä, mikä on paras mahdollinen toimintatapa tulevaisuudessa. Jättämällä katumuksemme tiukasti menneisyyteen siirrymme eteenpäin wiser-ihmisinä, joilla on vain sisäinen sietokykymme, jonka olemme rakentaneet elämän vaikeuksien seurauksena. Tämä mahdollistaa myös nykyhetken kokonaisvaltaisemman omaksumisen.

stoalainen menetelmä: ”Pahuuden PREMEDITAATIOT”

yksi menetelmä, jolla voimme kehittää tällaista sietokykyä, on stoalaiset kutsuivat sitä ”pahuuden Premeditaatioiksi”. He ehdottavat, että sen sijaan että omaksuisimme lapsenomaisen optimismin, meidän pitäisi säännöllisesti miettiä, millaista olisi, jos asiat menisivät tuhoisasti pieleen. Stoalaiset uskoivat, että vain näin tekemällä varustaudumme käsittelemään pahinta, mitä kohtalo on varannut meille. Tämä ei tietenkään ole suosittu tekniikka, kun otetaan huomioon positiivisen ajattelun nykyinen suosio. Kuitenkin sen sijaan, että näiden mietiskelyjen kautta (kuten voisi olettaa) syntyisi syvästi pessimistinen asenne, salliessamme meidän tarkastella tällaista pimeyttä, tähän menetelmään liittyy hyödyllinen realismi ja paradoksaalinen positiivisuus. Se auttaa meitä myös olemaan kiitollisempia elämämme hyvistä asioista ja rakastamaan nykyhetkeä enemmän.

kun analysoimme amor Fatin käsitettä, ymmärrämme, että sen logiikka on kiistaton. Loppujen lopuksi, mitä muita vaihtoehtoja meillä on? Alternatiivi on tuntea itsensä lehdeksi tuulessa: puhalletaan ympäriinsä ilman kontrolloijaa kohtalostamme tai siitä, mitä päätämme tehdä asialle.