itse asiassa kyseessä on sama aine. Paljastus siitä, että huonekalulakkaa voi esiintyä ruuassa, saisi todennäköisesti tieteellisesti alkeelliset bloggaajat pöyristymään. Tämä lakka eli sellakka on hartsinestettä, jota tuottaa naispuolinen Intialainen ”lac” – ötökkä, hyönteinen, joka viettää koko elämänsä kiinnittyneenä puuhun, imee sen mahlaa ja muuttaa sen tutuksi tahmeaksi aineeksi, jota on pitkään käytetty kiiltävän suojapäällysteen tuottamiseen puulle. Kilon punasävyisen pihkan tuottamiseen tarvitaan noin 100 000 hyönteistä. Väri voidaan uuttaa ja käyttää väriaineena. Sellakan kirkastamiseksi hartsi valkaistaan hypokloriitilla.

sellakkaa on käytetty myös monenlaisiin tarkoituksiin aina jäykistävistä hatuista nappien tekoon. Ensimmäisissä hiuslakissa oli pääainesosanaan sellakka, ja alkuperäiset gramofonilevyt valmistettiin tästä materiaalista, joka on pehmeää ja virtaa kuumennettaessa, mutta jäykistyy huoneenlämmössä. Elintarviketeollisuudessa sitä kutsutaan ”kondiittorin lasitteeksi”, ja sitä voidaan käyttää antamaan suojaava, kiiltävä pinnoite karkkeihin, hyytelöpapuihin ja jäätelötötteröihin. Koska sellakka on veteen liukenematonta, se voi estää elintarvikkeen kuivumista muodostamalla kosteuden läpäisemättömän kerroksen. Sitrushedelmät ja avokadot ovat joskus kuorrutettuja tästä syystä. Koska sellakkaa on käytetty pitkään elintarvikelisäaineena ongelmitta ja koska eläinkokeet eivät ole osoittaneet haittavaikutuksia, tästä aineesta elintarvikelisäaineena ei näytä olevan mitään syytä huoleen. Hyönteisen eritteen nauttiminen kuitenkin varmasti häiritsee tuota ravitsemusviisauden ikonia, Ruokavauvaa.