Vallankumouksen kansanliike
perustamisestaan 1967-1990 lähtien MPR oli käytännössä maan ainoa laillinen puolue. Vuoden 1967 perustuslaki salli yksiselitteisesti kahden puolueen olemassaolon. MPR oli kuitenkin ainoa puolue, joka sai asettaa ehdokkaita marraskuussa 1970 pidetyissä presidentin-ja parlamenttivaaleissa. Kuukautta myöhemmin, 23. joulukuuta, perustuslakia muutettiin siten, että MPR julistettiin virallisesti ainoaksi laillisesti sallituksi puolueeksi.
vuoden 1974 perustuslaki vahvisti MPR: n aseman kansakunnan etujoukkona. Siinä todettiin ,että” on olemassa yksi instituutio, MPR, jonka presidentti on ruumiillistunut”, että” MPR: n presidentti on viran puolesta Tasavallan Presidentti ja hänellä on täysivaltainen vallankäyttö”, ja että” Mobutismi ” oli perustuslaillinen oppi. Kaikista Zairen asukkaista tuli MPR: n jäseniä syntyessään. Käytännössä hallitus oli MPR: n siirtovyö.
MPR valitsi puhemiehensä seitsemän vuoden välein kansalliskokouksessaan (viisi vuotta ennen vuotta 1978). Tuolloin MPR: n presidenttiehdokas oli automaattisesti ainoa ehdokas seitsenvuotiselle kaudelle tasavallan presidenttinä; hänet vahvistettiin virkaan kansallisessa kansanäänestyksessä. Mobutu valittiin vastustamattomana presidentiksi kolme kertaa tässä järjestelmässä, ja viralliset luvut osoittavat, että 98 prosenttia tai useampi äänestäjistä hyväksyi hänen ehdokkuutensa epäuskottavasti, ja korkeintaan 1,8 prosenttia joko Äänesti ”ei”, heitti tyhjiä äänestyslippuja tai pilasi äänestyslippunsa. Vaalikaudelle palautettiin viiden vuoden välein yksi lista MPR: n ehdokkaista, joiden kannatus oli yksimielinen tai lähes yksimielinen. Mobutu valitsi kaikki nämä ehdokkaat itse.
vuonna 1975 muodollisista vaaleista luovuttiin kokonaan. Sen sijaan MPR: n lista hyväksyttiin suosionosoituksin; ehdokkaat tuotiin vain esiin stadioneilla ja muilla julkisilla paikoilla ja yleisö hurrasi heille.
käytännössä MPR ja hallitus olivat yhtä. Tämä käytännössä antoi Mobutulle täydellisen poliittisen vallan maassa.
Leave a Reply