Schengenin kylä Luxemburgissa, jossa sopimus allekirjoitettiin

ihmisten vapaa liikkuvuus oli keskeinen osa alkuperäistä Rooman sopimusta ja Euroopan talousyhteisö EEC: n jäsenvaltioiden kansalaiset voivat matkustaa vapaasti jäsenvaltiosta toiseen esittämällä passinsa tai kansallisen henkilökorttinsa. Useimpien jäsenvaltioiden välisellä rajalla oli kuitenkin edelleen käytössä järjestelmällisiä henkilöllisyystarkastuksia.

jäsenvaltioiden väliset erimielisyydet johtivat umpikujaan rajatarkastusten poistamisessa yhteisössä, mutta vuonna 1985 viisi silloisesta kymmenestä jäsenvaltiosta – Belgia, Ranska, Luxemburg, Alankomaat ja Länsi – Saksa-allekirjoittivat sopimuksen yhteisten rajatarkastusten asteittaisesta lakkauttamisesta. Sopimus allekirjoitettiin Princess Marie-Astrid-laivalla Mosel – joella lähellä Schengenin kaupunkia Luxemburgissa, jossa Ranskan, Saksan ja Luxemburgin alueet kohtaavat. Allekirjoittajista kolme, Belgia, Luxemburg ja Alankomaat, olivat jo poistaneet yhteiset rajatarkastukset osana Benelux-talousliittoa.

osallistuvat EU: n jäsenvaltiot

EU: n jäsenvaltiot, jotka eivät osallistu mutta joiden on pakko liittyä

EU: n jäsenvaltiot, joilla on opt-out

osallistumattomat div>

EU: n ulkopuoliset jäsenvaltiot, jotka tosiasiallisesti osallistuvat

EU: n ulkopuoliset jäsenvaltiot, joilla on avoin raja

Schengenin sopimus allekirjoitettiin Euroopan unionista riippumatta osittain siksi, että EU: n jäsenvaltiot eivät olleet yksimielisiä siitä, kuuluiko EU lainkäyttövaltaan vai ei rajatarkastusten lakkauttaminen ja osittain siksi, että idean toteuttamiseen valmiit eivät halunneet odottaa muita (tällä kertaa ei ollut tehostettua yhteistyömekanismia). Sopimuksessa sovittiin viisumipolitiikan yhdenmukaistamisesta, raja-alueilla asuville annettavasta vapaudesta ylittää rajat kiinteiden tarkastuspisteiden ulkopuolella, passintarkastusten korvaamisesta alennettujen nopeuksien ajoneuvojen silmämääräisellä valvonnalla sekä ajoneuvojen tarkastuksista, joiden avulla ajoneuvot voivat ylittää rajat pysähtymättä.

sopimusta täydennettiin vuonna 1990 Schengenin sopimuksella, jossa ehdotettiin sisärajatarkastusten poistamista ja yhteistä viisumipolitiikkaa. Juuri tällä yleissopimuksella luotiin Schengen-alue poistamalla Schengen-maiden väliset rajatarkastukset kokonaan, poistamalla yhteiset viisumisäännöt sekä poliisi-ja oikeudellinen yhteistyö.

Schengenin sopimus ja sen soveltamista koskeva yleissopimus hyväksyttiin vuonna 1995 vain joidenkin allekirjoittajien osalta, mutta vain hieman yli kaksi vuotta myöhemmin Amsterdamin hallitustenvälisessä konferenssissa kaikki Euroopan unionin jäsenvaltiot Yhdistynyttä kuningaskuntaa ja Irlantia lukuun ottamatta olivat allekirjoittaneet sopimuksen. Näissä neuvotteluissa, jotka johtivat Amsterdamin sopimukseen, sovittiin Schengenin säännöstön sisällyttämisestä Euroopan unionin keskeiseen lainsäädäntöön sekä Irlannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan (joka sittemmin erosi EU: sta vuonna 2020) jättäytymisestä Schengen-alueen ulkopuolelle.

yksinkertainen merkki merkitsee Schengen-rajaa Espanjan ja Portugalin välillä

joulukuussa 1996 kaksi EU: n ulkopuolista jäsenvaltiota, Norja ja Islanti, allekirjoittivat assosiaatiosopimuksen allekirjoittajien kanssa tullakseen osa Schengen-aluetta. Vaikka tämä sopimus ei koskaan tullut voimaan, molemmista maista tuli osa Schengen-aluetta tehtyään vastaavat sopimukset EU: n kanssa. Itse Schengenin sopimus ei ollut avoinna EU: n ulkopuolisten jäsenvaltioiden allekirjoitettavaksi. Sveitsi päätti virallisen liittymisensä Schengen-alueeseen vuonna 2009 hyväksymällä assosiaatiosopimuksen kansanäänestyksellä vuonna 2005.

nyt kun Schengenin sopimus on osa yhteisön säännöstöä, se on EU: n jäsenvaltioiden osalta menettänyt sopimuksen aseman, jota voidaan muuttaa vain sen ehtojen mukaisesti. Sen sijaan muutokset tehdään EU: n perussopimusten mukaisen lainsäädäntömenettelyn mukaisesti. Entisen Schengenin säännöstön muuttaminen tai kumoaminen ei edellytä entisen sopimuksen allekirjoittajavaltioiden ratifiointia. Schengen-alueeseen liittymisen edellytykset määrittelevät säädökset tehdään nyt enemmistöpäätöksellä EU: n lainsäädäntöelimissä. EU: n uudet jäsenvaltiot eivät allekirjoita Schengenin sopimusta sellaisenaan, vaan niiden on pantava Schengenin säännöt täytäntöön osana olemassa olevaa EU: n lainsäädäntöä, joka jokaisen uuden liittyjän on hyväksyttävä.

tämä tilanne tarkoittaa sitä, että EU: n ulkopuolisilla Schengen-valtioilla on vain vähän muodollisesti sitovia mahdollisuuksia vaikuttaa Schengenin sääntöjen muotoiluun ja kehittämiseen; niiden vaihtoehdot ovat käytännössä supistuneet sopimuksesta sopimiseen tai siitä eroamiseen. Asianosaisten maiden kanssa käydään kuitenkin neuvotteluja ennen erityisen uuden lainsäädännön antamista.

vuonna 2016 rajatarkastukset otettiin väliaikaisesti uudelleen käyttöön seitsemässä Schengen-maassa (Itävalta, Tanska, ranska, saksa, norja, puola ja Ruotsi) vastauksena Euroopan siirtolaiskriisiin.

Portugali on sen jälkeen ottanut tarkastukset uudelleen käyttöön useita kertoja Espanjan vastaisella rajallaan, UEFA: n Euro 2004-kisojen aikana ja Portugalin isännöidessä Naton Lissabonin huippukokousta 2010. Viimeisimmät tarkastukset otettiin väliaikaisesti uudelleen käyttöön rajalla 10.toukokuuta 2017-14. toukokuuta 2017 paavi Franciscuksen vieraillessa Fátimassa Portugalissa.