harkinnanvaraiset menot edellyttävät vuosittaista määrärahalaskua, joka on säädös. Harkinnanvaraisista menoista päättävät tyypillisesti edustajainhuoneen ja senaatin Määrärahakomiteat ja niiden eri alakomiteat. Koska menot ovat tyypillisesti määräaikaisia (yleensä vuoden), niiden sanotaan olevan kongressin harkinnassa. Osa määrärahoista kestää yli vuoden (Katso tarkemmat tiedot Määrärahalaskusta). Erityisesti monivuotisia määrärahoja käytetään usein asumisohjelmiin ja puolustusvoimien hankintaohjelmiin.

vuodesta 2019 lähtien on 12 määrärahalaskua, jotka on läpäistävä joka tilivuosi, jotta harkinnanvaraiset menot voivat jatkua. Kunkin määrärahalakiesityksen aihe vastaa parlamentin ja senaatin alivaliokuntien toimivaltaa:

julkisyhteisöt
(sisältää oikeusosaston, presidentin toimeenpanoviraston,
ja district of Columbian määrärahat)

valtion ja ulkomaan operaatiot

nimi	FY2019 määrä
maatalous, maaseudun kehittäminen sekä elintarvike-ja Lääkehallinto	23$.0 miljardia
kauppa, oikeus ja tiede	64,1 miljardia dollaria
puolustus	606,5 miljardia dollaria
Energia-ja Vesikehitys	44,6 miljardia dollaria
23,4 miljardia dollaria
Homeland Security	49,4 miljardia dollaria
sisä-ja ympäristö	35 dollaria.6 miljardia
Työvoima, terveys-ja ihmispalvelut sekä koulutus	178,1 miljardia dollaria
Lakiosasto	4,8 miljardia dollaria
Sotilasrakentamisen ja veteraanien asiat	97,1 miljardia dollaria
46,2 miljardia dollaria
liikenne ja asuminen ja kaupunkikehitys	71 dollaria.1 miljardia

useita laskuja on joskus yhdistetty yhdeksi säädökseksi, kuten Omnibus Appropriations Act, 2009. Jatkuva päätöslauselma hyväksytään usein, jos määrärahalaskelmaa ei ole allekirjoitettu lakiin tilikauden loppuun mennessä.

Valtuutuslakiesitykset

yleensä liittovaltion hallitusohjelmiin tarkoitetut varat tulee valtuuttaa ”valtuutuskomitea” säätämällä lakeja. Sitten kongressin myöhempien säädösten kautta budjettivalta siirtyy edustajainhuoneen Määrärahakomitealle. Periaatteessa komiteat, joilla on toimivalta valtuuttaa ohjelmia, tekevät poliittisia päätöksiä, kun taas Määrärahakomiteat päättävät rahoitustasoista, jotka on rajoitettu ohjelman valtuutettuun rahoitustasoon, vaikka määrä voi olla mikä tahansa määrä, joka on pienempi kuin raja. Mutta kaikki alkaa presidentin budjetista.

vuosittainen prosessi edit

presidentin budjettipyynnöt

Yhdysvaltain budjettiprosessi alkaa, kun Yhdysvaltain presidentti esittää kongressille budjettipyynnön. Presidentin budjetti laaditaan kuukausien kuluessa presidentin kanslian suurimman toimiston (Office of Management and Budget, OMB) avustuksella. Budjettipyyntö sisältää rahoituspyynnöt kaikille liittovaltion toimeenpaneville osastoille ja riippumattomille virastoille. Talousarvioasiakirjat sisältävät tositteita ja historiallisia talousarviotietoja, ja ne sisältävät yksityiskohtaisia tietoja menoja ja tuloja koskevista ehdotuksista sekä poliittisia ehdotuksia ja aloitteita, joilla on merkittäviä vaikutuksia talousarvioon. Presidentin budjettipyyntö on laaja esitys hallinnon suunnitelluista Tulo-ja menosuunnitelmista seuraavalle varainhoitovuodelle. Budjettiesitys sisältää runsaasti tukea antavaa tietoa, jonka tarkoituksena on vakuuttaa kongressi budjettimääräysten tarpeellisuudesta ja arvosta. Lisäksi jokainen liittovaltion toimeenpaneva osasto ja riippumaton virasto antaa lisätietoja ja tukevat asiakirjat omista rahoituspyynnöistään. Asiakirjat julkaistaan myös OMB: n verkkosivuilla.

vuoden 1921 talousarvio-ja kirjanpitolain mukaan presidentin on toimitettava kongressille kunkin verovuoden budjetti, joka on 12 kuukauden jakso, joka alkaa 1.lokakuuta ja päättyy seuraavan kalenterivuoden 30. syyskuuta. Nykyinen liittovaltion budjettilaki (31. § 1105 (A)) mukaan presidentin on toimitettava talousarvio tammikuun ensimmäisen maanantain ja helmikuun ensimmäisen maanantain välisenä aikana. Viime aikoina presidentin budjetti on annettu helmikuun ensimmäisellä viikolla. Budjettiesitys on kuitenkin viivästynyt joidenkin uusien puheenjohtajien ensimmäisenä vuonna, kun edellinen puheenjohtaja kuului eri puolueeseen. 2014 Yhdysvaltain liittovaltion talousarvio ei esittänyt presidentti vasta 10. huhtikuuta 2013 johtuen neuvotteluista Yli Yhdysvaltain finanssipolitiikan Cliffin ja täytäntöönpanon sequester leikkauksia valtuutettu talousarvion Valvontalaki 2011 (House oli jo valmistellut budjettiehdotuksensa 21.maaliskuuta, ja Senaatti ehdotti talousarviota 23. maaliskuuta).

presidentti Warren G. Harding sai aikaan vuoden 1921 talousarvio-ja kirjanpitolain, joka ensimmäistä kertaa edellytti presidentin esittävän vuosittain kongressille budjetin ja joka perusti Bureau of the Budget-viraston edeltäjän avustamaan talousarvion laatimisessa. Aluksi virasto kuului Yhdysvaltain valtiovarainministeriön alaisuuteen, mutta vuonna 1939 se siirrettiin presidentin kansliaan.

Budjettipäätös edit

budjettipäätös on sekä edustajainhuoneen että senaatin samanaikaisesti hyväksymä päätöslauselma, mutta sitä ei esitetä presidentille eikä sillä ole lainvoimaa. Siinä määritellään kongressin budjetti. Talousarviota koskevassa päätöslauselmassa vahvistetaan erilaisia talousarvion loppusummia, määrärahoja, oikeuksia, ja se voi sisältää sovintoohjeita nimetyille parlamentin tai senaatin valiokunnille.

presidentin budjettiesitys lähetetään edustajainhuoneen ja senaatin Budjettikomiteoiden sekä kongressin budjettitoimiston (CBO) käsiteltäväksi. Muut budjettivaliokunnat esittävät tänä aikana budjettivaliokunnille pyyntöjä ja ennakkoarvioita.

maaliskuussa CBO julkaisee analyysin presidentin ehdotuksista. CBO: n budjettiraportti ja muita julkaisuja julkaistaan myös CBO: n verkkosivuilla. CBO laskee nykyisen lainsäädännön perusbudjetin ennuste, jonka tarkoituksena on arvioida, mitä liittovaltion menot ja tulot olisivat ilman uutta lainsäädäntöä kuluvan verovuoden ja tulevien 10 verovuoden. Yt-neuvottelukunta laskee kuitenkin myös nykyisen politiikan lähtötilanteen, jossa tehdään oletuksia esimerkiksi äänestyksistä veronalennusvarauksista. Nykyinen CBO: n 10 vuoden budjetin perusennuste kasvaa 4,1 biljoonasta dollarista vuonna 2018 7,0 biljoonaan dollariin vuonna 2028.

maaliskuussa budjettivaliokunnat käsittelevät presidentin budjettiesityksiä CBO: n budjettiraportin valossa, ja kukin valiokunta antaa budjettipäätöksen parlamentilleen huhtikuun 1.päivään mennessä. Parlamentti ja Senaatti käsittelevät kumpikin näitä budjettipäätöksiä, ja niiden odotetaan hyväksyvän ne mahdollisesti tarkistuksineen huhtikuun 15.päivään mennessä. Budjettipäätös on eräänlainen samanaikainen päätöslauselma; se ei ole laki, eikä se näin ollen vaadi presidentin allekirjoitusta.

kummallakaan tai kummallakaan kongressihuoneella ei ole velvollisuutta hyväksyä budjettipäätöstä. Päätöslauselmaa ei välttämättä tehdä joka vuosi; jos sellaista ei tehdä, edellisen vuoden päätöslauselma jää voimaan. Esimerkiksi senaatti ei ollut hyväksynyt varainhoitovuoden 2011, varainhoitovuoden 2012 tai varainhoitovuoden 2013 talousarviopäätöstä, mutta hyväksyi varainhoitovuoden 2014 talousarviopäätöksen 23.maaliskuuta 2013, 23 päivää ennen vuoden 2013 No Budget, No Pay Act-laissa asetettua 15. huhtikuuta asetettua määräaikaa. Tämä oli ensimmäinen senaatin hyväksymä budjettipäätös sen jälkeen, kun varainhoitovuoden 2010 talousarvio hyväksyttiin 29.huhtikuuta 2009. Edustajainhuone Ja senaatti voivat ehdottaa budjettia presidentin budjetista riippumatta. Esimerkiksi vuoden 2014 budjettiprosessia varten parlamentti valmisteli budjettiesityksensä 21.maaliskuuta, ja Senaatti ehdotti budjettia 23. maaliskuuta, kun taas presidentin budjetti annettiin vasta 10. huhtikuuta.

kun molemmat kamarit ovat hyväksyneet budjettipäätöksen, valitut edustajat ja senaattorit neuvottelevat konferenssiraportin, jossa sovitaan erimielisyydet edustajainhuoneen ja senaatin versioiden välillä. Jotta konferenssiraportista tulisi sitova, sekä parlamentin että senaatin on hyväksyttävä se. Budjettipäätös toimii pohjapiirroksena varsinaiselle määrärahaprosessille ja antaa kongressille jonkin verran määräysvaltaa määrärahaprosessissa. Kaikki uudet harkinnanvaraiset menot edellyttävät auktoriteettia hyväksymällä määrärahalaskut tai jatkamalla päätöksiä.

jokainen talousarvion tehtävä voi sisältää ”budjettivallan käyttäjän” ja ”menot”, jotka kuuluvat harkinnanvaraisten menojen tai suorien menojen yleisiin luokkiin.

AllocationsEdit

302(a) – allokaatiossa määritellään määrärahoihin käytettävissä olevien rahojen kokonaismäärä. Ne sisältyvät yleensä talousarviota koskevaan päätöslauselmaan liittyvään kertomukseen, tai jos talousarviota koskevaa päätöslauselmaa ei hyväksytä, kukin kamari voi päättää omista 302 A kohdan mukaisista määrärahoistaan. Tätä prosessia muutettiin jonkin verran vuoden 2011 talousarvion Valvontalailla, joka on voimassa vaikka tilikausi 2021, jossa asetetaan kaksi yleistä ylärajaa puolustus-ja nondefense-menoille, joita 302(a) – määrärahojen on noudatettava. Vuoden 2018 kaksijakoinen talousarviolaki ja vuoden 2019 kaksijakoinen talousarviolaki, jotka olivat voimassa myös tilikauden 2021 aikana, antoivat Budjettikomiteoiden puheenjohtajille valtuudet määrittää 302(a) määrärahat.

302(b) – määrärahoissa täsmennetään, miten varat jaetaan yksittäisten määrärahoja käsittelevien alakomiteoiden kesken, mikä vastaa 12: ta määrärahalaskua. 302 (b) määrärahat hyväksytään täysistunnossa ja senaatin Määrärahakomiteoissa.

Määrärahalaskelmat

budjettipäätöksissä määritellään parlamentin ja senaatin Määrärahakomiteoiden ja niiden 12 alakomitean rahoitustasot, vahvistetaan erilaiset budjetin loppusummat, määrärahat, korvaukset, ja niihin voi sisältyä sovintoohjeita nimetyille edustajainhuoneen tai senaatin valiokunnille. Määrärahavaliokunnat aloittavat budjettipäätöksen ja määrärahaesitysten määrärahoista, joita voidaan käsitellä parlamentissa Toukokuun 15.päivän jälkeen. Kun määrärahakomiteat ovat hyväksyneet lakiesityksensä, ne menevät edustajainhuoneen ja senaatin käsittelyyn. Kun lopullinen talousarvio on laadittu, kunkin määrärahakomitean käytettävissä olevat menot tulevaksi varainhoitovuodeksi esitetään yleensä konferenssin kertomukseen sisältyvissä yhteisissä perusteluissa. Määrärahakomiteat jakavat tämän summan alivaliokuntiensa kesken ja jakavat hallinnoimansa varat toimivaltaansa kuuluvien ohjelmien kesken.

konferenssikomiteaa tarvitaan tyypillisesti ratkaisemaan erimielisyyksiä edustajainhuoneen ja senaatin määrärahalakiesitysten välillä. Kun lakiehdotus on hyväksytty kongressin molemmissa kamareissa, se lähetetään presidentille, joka voi allekirjoittaa lakiehdotuksen tai käyttää veto-oikeuttaan. Jos hän allekirjoittaa, lakiehdotuksesta tulee laki. Muussa tapauksessa kongressin on hyväksyttävä toinen lakiesitys, jotta ainakin osa liittovaltion hallinnosta ei sulkeudu.

viime vuosina kongressi ei ole läpäissyt kaikkia määrärahalaskuja ennen tilikauden alkua. Kongressi voi sitten antaa jatkuvia päätöslauselmia, joissa säädetään hallituksen toimien tilapäisestä rahoituksesta. Asianmukaisten varojen laiminlyönti johtaa hallinnon osittaiseen sulkemiseen, kuten liittovaltion hallinnon sulkemiseen lokakuussa 2013.

käytännössä poliittisen päätöksenteon ja rahoituksen erottaminen toisistaan sekä jako määrärahoihin ja lupamenettelyihin ovat epätäydellisiä. Monien ohjelmien valtuutukset ovat jo pitkään rauenneet, mutta saavat silti määrätyt määrät, kun taas muut valtuutetut ohjelmat eivät saa lainkaan varoja. Lisäksi politiikkakieli eli pysyvää lakia muuttava lainsäädäntöteksti sisältyy määrärahatoimenpiteisiin.

Sovintoesitykset

budjettipäätöksessä voidaan myös täsmentää, että sovintoesitys voidaan ottaa käyttöön, jonka sisältöä rajoitetaan, mutta sitä ei voida viilata senaatissa.

jakojäännös

jakojäännös on prosessi, jolla hallinto-ja Budjettivirasto määrittää erillisvirastojen ja-ohjelmien rahoitustason määrärahalaskujen asettamissa rajoissa niiden hyväksymisen jälkeen.