asetelma oli täydellinen. Oli ihanan viileä kesäilta. Piha oli kauniisti maisemoitu, ja kaikki yksityiskohdat olivat loksahtaneet kohdalleen. Hääseremonian lopussa morsian istui tuolilla, nosti tuon kauniin puvun reunan ylös ja hänen sulhasensa alkoi pestä hänen jalkojaan. Se tuntui uskomattoman intiimiltä ja tavallaan tuntui, ettei minulla ollut oikeutta todistaa sitä. Tämä pariskunta ymmärsi, että Jumala ei vain halua meidän käyttäytyvän kuin palvelija aika ajoin. Jumala haluaa meidän olevan palvelijoita kaiken aikaa sekä teoissamme että sydämessämme.

ymmärrän, että minun pitäisi teoillani palvella Jumalaa. Kun tajuan kaiken, mitä hän on tehnyt hyväkseni, minun pitäisi haluta tehdä kaikki hänen puolestaan. Ymmärrän, että minun pitäisi olla halukas tekemään alhaista työtä, koska Jeesus ei pitänyt mitään työtä liian alhaisena. Johanneksen 13. luvussa Jeesus pesi opetuslastensa jalat. Hän ei pessyt kauniin morsiamen ihania hoidettuja jalkoja, hän pesi luultavasti joitakin” ilkeitä ” jalkoja ihmisistä, jotka pesivät harvoin ja jotka olivat mahdollisesti kävelleet kaikenlaisessa eläinten lannassa. Tämä oli alhaista iljettävää työtä, mutta Jeesus ei pitänyt näitä haisevia, likaisia jalkoja. Hän vain ajatteli, miten hänen opetuslapsensa edustivat hänen morsiamensa kauniita jalkoja-kirkkoa. Jeesus antoi esimerkin siitä, mitä Jumalan ja toisten palveleminen merkitsee.

palvelemisessa on toiminnan osa, mutta tajusin myös, että kuten kaikessa muussakin, Jumala ei halua vain tekojani, hän haluaa sydämeni. Palvelijan sydän on nöyrä, nöyrä, nöyrä eikä koskaan kopea. Valitettavasti sydämeni on joskus nöyrän vastakohta; joskus sanat kuten ylimielinen ja ylpeä ovat sanoja, jotka kuvaavat paremmin sydäntäni. Kun ajattelin Jeesuksen sanat Johannes 13:14, ” nyt Kun minä, teidän Herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, niin teidänkin tulee pestä toistenne jalat.”Mietin, miltä nöyrän palvelijan sydän näyttäisi jokapäiväisessä elämässäni. Jumala välittää asenteesta, jolla palvelemme toisia, mutta mielestäni palvelijan sydämessä on myös toinen taso.

palvelijan sydämellä ei ole oikeutta. Palvelijan sydän ei ole vaativa tai nirso. Palvelijan sydämellä ei ole valtavia odotuksia, joita toinen ei voi täyttää, eikä aina oma etu mielessä. Uskoisin, että palvelija olisi tyytyväinen jonkun toisen ponnisteluihin häntä kohtaan. Palvelija arvostaisi hänelle osoitettua huomaavaisuutta eikä odottaisi enempää; palvelija arvostaisi sitä, mitä hänelle annettiin tuomitsematta. Huomasin joutuvani miettimään tätä pienessä vuorovaikutuksessa mieheni kanssa. (Miksi he saavat meistä pahimman?) Hän oli mennyt hakemaan minua ruokakaupasta,mutta unohtanut muutaman tavaran. Tunsin itseni ärsyyntyneeksi siitä ja sanoin niin. Sitten tajusin, että palvelijan sydän arvostaisi hänen ponnistelujaan. Palvelija olisi mielissään osoittamastaan huomaavaisuudesta ja yhteistoiminnasta. Palvelija ei olisi vihainen, että hän oli unohtanut omenani, vain ylpeä ylpeä henki olisi niin vihainen hänelle. (Miten ironista, että tämän syntisen asenteen sai aikaan omena!)

Markuksen 10.luvussa Jaakob ja Johannes, kaksi Jeesuksen opetuslasta, kysyvät, voivatko he istua hänen kummallekin puolelle ”glory.”He etsivät asemaa ja valtaa. He eivät odottaneet olevansa Jeesuksen vaatima nöyrä palvelija. Jeesus vastaa heille ” …Joka tahtoo olla ensimmäinen teidän keskuudessanne, sen täytyy olla kaikkien orja. Sillä ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monien edestä.”

Jeesus antoi meille esimerkin. Hän oli sekä palvelija toiminnassa että sydämessään. Hän oli palvelija kuolemaan asti. Hän maksoi lunnaat-hinnan-voidaksemme olla suhteessa Isään. Jeesus oli tottelevainen ja nöyrä loppuun asti. Tämä on ilmapuntari, johon minun pitäisi perustaa elämäni.