Viikset
monien muiden muotisuuntausten tavoin viikset on altis siirtymässä Suosio ajan. Vaikka nykykulttuuri usein yhdistää viikset viktoriaanisen ajan miehiin, Susan Walton osoittaa, että viktoriaanisen ajan alussa kasvojen karvoitusta ”pidettiin vastenmielisenä” ja että viiksiä pidettiin taiteilijan merkkinä tai vallankumouksellisena, jotka molemmat jäivät tuolloin yhteiskunnallisille reunamille. Tätä tukee se, että vain yksi kansanedustaja sporttasi vuosien 1841-47 kasvokarvoja. 1860-luvulle tultaessa tämä oli kuitenkin muuttunut ja viiksistä tuli hurjan suosittuja jopa ansioituneiden miesten keskuudessa, mutta vuosisadan loppuun mennessä kasvojen karvoitus muuttui jälleen passéksi. Vaikka tällaisten muutosten syystä ei voi olla täysin varma, Walton arvelee, että kasvojen karvoitustrendin nousu johtui suurelta osin Venäjää vastaan käydystä uhkaavasta sodasta ja uskosta, että viikset ja parrat heijastivat ”miehekkäämpää” kuvaa, jonka sai aikaan niin sanottu Britannian armeijan uudelleenbrändääminen ja sotilashyveiden kunnostaminen. Viiksistä tuli brittisotilaan tunnusomainen piirre, ja ennen vuotta 1916 yksikään värvätty sotilas ei saanut ajella ylähuultaan. Seuraava miessukupolvi piti kuitenkin kasvojen karvoitusta, kuten viiksiä, vanhentuneena maskuliinisuuden tunnuksena, minkä vuoksi viiksitrendi väheni dramaattisesti ja puhtaaksi ajelluista kasvoista tuli nykyihmisen merkki.
MarriageEdit
Nigel Barberin tekemän tutkimuksen mukaan tulokset ovat osoittaneet vahvan korrelaation naisten hyvien avioliittomarkkinoiden ja miesväestön käyttämien viiksien lisääntyneen määrän välillä. Vertaamalla kuvitetussa London News-lehdessä viiksillä varustettujen miesten määrää suhteessa naimattomien naisten ja naimattomien miesten väliseen suhteeseen näiden kahden vuoden aikana vallinneet samanlaiset suuntaukset viittaisivat siihen, että nämä kaksi tekijää korreloivat keskenään. Barber arvelee, että tämä korrelaatio voi johtua siitä, että sekä miehet että naiset kokevat viiksekkäät miehet viehättävämmiksi, ahkerimmiksi, luoviksi, maskuliinisiksi, dominoiviksi ja kypsemmiksi, käy ilmi Hellströmin ja Teklen tekemästä tutkimuksesta. Barber ehdottaa, että nämä havaitut piirteet vaikuttaisivat naisen aviomiehen valintaan, koska ne viittaisivat korkeaan lisääntymis-ja biologisiin ominaisuuksiin ja kykyyn investoida lapsiin, joten kun miesten on kilpailtava voimakkaasti avioliitosta, he todennäköisemmin kasvattavat viikset yrittäessään heijastaa näitä ominaisuuksia. Teoriaa tukee myös partamuodin ja pitkiä mekkoja käyttävien naisten välinen korrelaatio, kuten Robinsonin tutkimus osoittaa, joka sitten liittyy pukeutumismuodin ja avioliittomarkkinoiden vastaavuuteen, kuten Barberin tutkimus vuodelta 1999 osoittaa.
Ikähavainto
viikset ja muut kasvokarvat ymmärretään maailmanlaajuisesti jälkikasvuisen miehen merkkeiksi; viikset koetaan kuitenkin vanhemmiksi kuin samanikäiset puhtaaksi ajellut. Tämä määritettiin manipuloimalla kuva kuudesta miespuolisesta koehenkilöstä, joilla oli eritasoinen kaljuuntuminen, viikset ja parrat ja pyytämällä sitten perustutkinto-opiskelijoita arvostelemaan sekä kuvia miehistä, joilla oli kasvojen hiukset ja ilman kasvojen karvoitusta sosiaalisen kypsyyden, aggression, iän, lepyttelyn ja viehättävyyden kannalta. Riippumatta siitä, kuinka kalju kohde oli, viiksien havaitsemiseen liittyvät tulokset pysyivät muuttumattomina. Vaikka naamakarvoitetut miehet koettiin yleensä vanhemmiksi kuin sama kuvailtu koehenkilö ilman naamakarvoitusta, koehenkilöiden koehenkilöt koettiin myös huomattavasti vähemmän sosiaalisesti kypsemmiksi. Viiksimiesten heikentynyt käsitys sosiaalisesta kypsyydestä saattaa osittain johtua viiksimiesten aggression havaitsemisen lisääntymisestä, sillä aggressio on ristiriidassa sosiaalisen kypsyyden kanssa.
työtehtävät
J. A: n tekemässä tutkimuksessa. Reed ja E. M. Blunk, henkilöt johtotehtävissä osoitettiin positiivisesti mieltävät, ja siksi ovat todennäköisemmin palkata, miehet kasvojen hiukset. Vaikka parrakkaat miehet saivat enemmän pisteitä kuin miehet, joilla oli vain viikset, viiksekkäät miehet saivat paljon enemmän pisteitä kuin ne miehet, jotka olivat puhtaasti ajellut. Kokeilussa näytettiin kuuden miespuolisen työnhakijan mustekuvat 228 henkilölle, sekä miehille että naisille, jotka toimivat johtotehtävissä tehden palkkauspäätöksiä. Musteluonnosten miehet vaihtelivat paljaaksi ajelluista viiksistä parrakkaisiin. Miehet, joilla kasvojen hiukset oli luokiteltu korkeampi työnantajat näkökohdat maskuliinisuus, kypsyys, fyysinen houkuttelevuus, valta-asema, itseluottamus, nonconformisity, rohkeus, uutteruus, innostus, älykkyys, vilpittömyys, ja yleinen pätevyys. Tulokset olivat melko samanlaisia sekä nais-että miespuolisilla työnantajilla, mikä Reedin ja Blunkin mukaan viittaisi siihen, että sukupuoli ei vaikuta miehen käsityksiin viiksistä. Blunk ja Reed kuitenkin toteavat myös, että kasvojen karvoituksen merkitys ja hyväksyttävyys muuttuu ajankohdasta riippuen. Hellströmin & Teklen tutkimukset ja myös Klapprottin tutkimukset viittaisivat kuitenkin siihen, että viikset eivät ole suosiollisia kaikille ammateille, sillä on osoitettu, että puhtaaksi ajellut miehet nähdään luotettavampina esimerkiksi myyntimiehen ja professorin tehtävissä. Toiset tutkimukset ovat viitanneet siihen, että kasvojen karvoituksen hyväksyttävyys voi vaihdella kulttuurista ja sijainnista riippuen, sillä eräässä Brasiliassa tehdyssä tutkimuksessa henkilöstöjohtajat pitivät parrakkaita, vuohipukuisia tai viiksisiä hakijoita parrakkaita parrakkaita miehiä parrakkaampina.
Kulturesedit
länsimaisessa kulttuurissa on osoitettu, että naiset inhoavat miehiä, joilla oli näkyvä viikset tai parta, mutta suosivat miehiä, joilla oli näkyvä parran häivähdys, kuten sänki (tunnetaan usein nimellä viisikellon varjo), niiden sijaan, jotka olivat puhtaasti ajettuja. Tämä tukee ajatusta siitä, että länsimaisessa kulttuurissa naiset suosivat miehiä, joilla on kyky viljellä kasvojen karvoitusta, kuten viiksiä, mutta eivät halua. Jotkut tutkijat ovat kuitenkin esittäneet, että on mahdollista, että ekologioissa, joissa fyysinen aggressiivisuus on mukautuvampaa kuin yhteistyö, parrakkaat miehet saattavat olla naisten suosiossa. Vaihteleva mielipide viiksistä ei kuitenkaan ole varattu kansainvälisille kulttuurieroille, sillä jopa Yhdysvalloissa on havaittu eroja naisten mieltymyksessä miesten kasvokarvoihin Freedmanin tutkimuksen mukaan Chicagon yliopistossa opiskelevat naiset suosivat miehiä, joilla on kasvokarvat, koska he kokivat ne maskuliinisemmiksi, hienostuneemmiksi ja kypsemmiksi kuin puhdashiuksiset miehet. Samoin Kennyn ja Fletcherin Memphisin osavaltionyliopistossa tekemä tutkimus esitti, että naisopiskelijat kokivat naamakarvoituksen, kuten viikset ja parran, vahvemmiksi ja maskuliinisemmiksi. Feinmanin ja Gillin tekemä tutkimus viittaa kuitenkin siihen, että tämä reaktio kasvojen karvoitukseen ei ole maanlaajuinen, sillä Wyomingin osavaltiossa opiskelevat naiset osoittivat selvästi pitävänsä parempana puhtaaksi ajeltuja miehiä kuin kasvokarvoitettuja miehiä. Jotkut liittävät tämän eron alueiden, maaseutualueiden sekä poliittisen ja yhteiskunnallisen konservatismin eroihin eri tutkimusten välillä. Näin voidaan nähdä, että jopa Yhdysvaltojen sisällä viiksien käsityksissä on pientä vaihtelua.
uskonnollisuus
eri kulttuurien lisäksi myös uskonto muuttaa käsitystä viiksistä, sillä jotkut uskonnot kannattavat viiksien tai kasvojen kasvattamista yleensä, kun taas toiset pyrkivät hylkäämään viikset omaavat, kun taas monet kirkot suhtautuvat aiheeseen jokseenkin kaksijakoisesti.
AmishEdit
vaikka amissimiehet kasvattavat avioliiton jälkeen partaa eivätkä koskaan trimmaa niitä, he karttavat viiksiä ja jatkavat ylähuulten ajelua. Tämän taustalla on saksalaisen urheiluviiksien sotilasmuodin hylkääminen, joka oli vallalla Amissiyhteisön perustamisen aikaan Sveitsissä, ja se on siten symboli heidän sitoutumisestaan pasifismiin.
Mormonedit
vaikka Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko ei ole koskaan nimenomaisesti todennut, että kaikkien miespuolisten jäsenten tulee olla siistiytyneitä, Mormonipiireissä pidetään usein ”tabuna” miesten viiksiä, sillä kirkon lähetyssaarnaajilta edellytetään siistiytymistä samoin kuin Brigham Youngin yliopiston kunniakoodi, joka edellyttää opiskelijoilta samanlaisia siistiytymisvaatimuksia. Tästä on tullut jonkinlainen yhteiskunnallinen normi itse kirkossa. Tämä johtaa usein siihen, että ne jäsenet, jotka haluavat käyttää viiksiä, tuntevat jonkin verran, että he eivät aivan sovi normiin, ja silti Nielsenin ja Whiten osoittamissa tutkimuksissa nämä miehet eivät kuulemma välitä tästä tunteesta ja siksi he jatkavat kasvokarvojensa kasvattamista.
IslamEdit
vaikka kasvojen siistimistä ei erikseen mainita Koraanissa, lukuisat hadithin (Muhammedin sanontojen) kertomukset käsittelevät henkilökohtaista hygieniaa, muun muassa kasvojen hiusten ylläpitoa. Eräässä tällaisessa esimerkissä Muhammed neuvoi, että miesten täytyy kasvattaa partaa ja viiksien osalta leikata pidemmät karvat, jotta ne eivät peittäisi ylähuulia (koska tämä on Fitra—alkuperä). Niinpä parran kasvattaminen samalla kun viikset pidetään lyhyinä ja leikattuina, on vakiintunut perinne monissa muslimiyhteiskunnissa.
Leave a Reply