graafinen, hidas ja julma, Verikotka on yksi historian painajaismaisimmista kidutusmenetelmistä, mitä on koskaan kuvattu. Se liittyy läheisesti Viikinkeihin. Kirjailijat 1100-ja 1200-luvuilta, se oli pitkäaikainen skandinaavinen perinne, jota käytettiin pahimpiin vihollisiin ja rikollisiin. Tarkka päivämäärä, jolloin tämä kidutustekniikka sai alkunsa, ei ole tiedossa, eikä ole todisteita siitä, että se olisi koskaan ollut laillisesti kielletty tai kielletty.

uhri oli kaareva ja veistetty; kylkiluut ja keuhkot vedettiin elävän ruumiin läpi

viikinkien Verikotka on perinteisesti ajateltu suoritettavan veistämällä ja kotka uhrin selkään. Kaiverruksen kautta hänen selkänsä painettiin auki ja kylkiluut irrotettiin selkärangasta yksi kerrallaan. Sen jälkeen hänen keuhkonsa vedettiin ulos ja levitettiin kylkiluiden päälle. Finaaliesitys esitti oletettavasti kotkaa.

joissakin käännöksissä on eroja ja todetaan, että kaiverrusta ei välttämättä tehty selkään – joskus se tehtiin myös etuvartaloon.

kyseessä oli uhrilahja sodan jumalalle Odinille

ennen taisteluita ja niiden jälkeen norjalaisen sodanjumala Odinin oli tarkoitus olla Verikotkauhrien vastaanottaja. ”Orkneyingan Saagassa” mainittu Hdlfddn: n kuolema oli tarkoitettu koston lisäksi uhriksi. Myöhemmät kirjoittajat jättivät kuitenkin uhrilahjaviitteen pois.

jotkut tutkijat jakavat käsityksen, jonka mukaan Verikotka oli olemassa jo kauan ennen ja se liittyi useampiin Odinille tehtyihin ihmisuhreihin. Tämä on kuitenkin edelleen kiistanalaista.

suolan hankaaminen avohaavoihin seurasi kaiverruksia ja silpomista

Saxo Grammaticuksen kirjassa ”Gesta Danorum” todetaan, että uhrin ruumiin silpomisen jälkeen lihaan hierottiin suolaa.

”surmaajaksi vangitun isänsä julmalla kuolemalla Ragnarin pojat toimivat Verikotkana Ellan päällä ja suolaavat hänen lihansa.”

Saxo tallensi tunnetusti historian ja suullisen perimätiedon kirjoituksiinsa 1100-luvun lopulta ja 1200-luvun alusta.

Verikotka säädettiin Kunniattomilla ihmisillä

ilmeisesti joutui tekemään teon, joka sai hänet lankeamaan armosta ollakseen verikotkan alainen. ”Frithiofin Saagassa”Björn vannoo esittävänsä verikotkan toverinsa murhanneelle miehelle todeten:

”Fall’ St you, War Brother! I ’ ll ’ venge Thee well;
Blood-Eagle lines on Thy foe shall be flowing.”

vastaavasti ”Orkneyingan Saagassa” huomioidaan Verikotkan käyttö Hdlfddn: ssä (Halfdan) hänen kohdattuaan tappion taistelussa.

”seuraavana aamuna he löysivät Hdlfddn Hdleggin Kinarin kukkulalta. Jaarli leikkautti miekalla verikotkan selkäänsä, ja hänen kylkiluunsa katkaistiin selkäluusta ja keuhkot vedettiin ulos.”

sitä kutsuttiin Verikotkaksi tai Veripöllöksi

tavanomainen viikinkitekniikka raa ’ asta kidutuksesta liittyi lähinnä Kotkaan. Se voidaan kuitenkin yhdistää myös pöllöön. Saxo selittää, että kotka-termiä käyttivät ne, jotka ihastuivat ”murskatakseen armottomimman vihollisensa merkitsemällä hänet kaikkein julmimmalla linnulla.”

vaihtoehtoisesti Frithiofin saagan kirjoittaja korosti, että teosta voitaisiin kutsua myös nimellä ”Veripöllö.”

monet historioitsijat väittelevät siitä, oliko Verikotka koskaan oikeasti olemassa. Kysymykset, kuten: ”oliko se todellinen rangaistus?”nouse usein. Monet jakavat ajatuksen siitä, että kidutusmenetelmän Taru ylitti kaiken todellisuuden. Toiset ovat sitä mieltä, että kristityt sisällyttivät sen vain viikinkien saagoihin propagandassa, jonka tarkoituksena oli esittää pakanat pakanoina.

{{#values}}