muiden käyttäytymismallien differentiaalinen vahvistaminen tarkoittaa sitä, että vahvistetaan haluttuja käyttäytymismalleja, kun taas sopimatonta käyttäytymistä ei oteta huomioon. Differential vahvistaminen (DR) on erityinen sovellus vahvistaminen suunniteltu vähentämään esiintymistä sopimatonta tai häiritsevää käyttäytymistä (esim., kiukuttelua, aggressio, itsensä vammoja, stereotyyppinen käyttäytyminen).

kuvaus

vaihtoehtoisen, yhteensopimattoman tai muun käyttäytymisen (DRA/I/O) differentiaalinen vahvistaminen opettaa uusia taitoja ja parantaa käyttäytymistä tarjoamalla myönteisiä / toivottavia seurauksia suosiville. Eri tavoin vahvistaa vaihtoehtoista käyttäytymistä (DRA) tapahtuu, kun ongelmakäyttäytyminen on poissa; AIKUINEN sitten tarjoaa positiivisia vahvistimia halutulle käyttäytymiselle. DRA: ta käytetään, kun käyttäytyminen häiritsee opiskelijan oppimista, kehitystä, suhteita, terveyttä ja niin edelleen (esim.kiukuttelu,aggressio, itsensä vahingoittaminen, stereotyyppinen käyttäytyminen).

erilaisuuden vahvistamisen kautta oppijalle vahvistetaan haluttua käyttäytymistä, kun taas sopimatonta käyttäytymistä ei oteta huomioon. Vahvistusta annetaan, kun: a)oppija harjoittaa tiettyä haluttua käyttäytymistä, joka on muuta kuin sopivaa käyttäytymistä (Dra), B) oppija harjoittaa käyttäytymistä, jota on täysin mahdotonta tehdä näyttäessään sopimatonta käyttäytymistä (DRI) tai C) oppija ei osallistu häiritsevään käyttäytymiseen (DRO).Differentiaalinen vahvistaminen käytetään usein muiden näyttöön perustuvien käytäntöjen kanssa, kuten kehotuksia opettaa oppijalle käyttäytymismalleja, jotka ovat toimivampia tai yhteensopivat häiritsevän käyttäytymisen kanssa, ja yleinen tavoite on vähentää häiritsevää käyttäytymistä.

DRA/I / O täyttää Näyttöön perustuvat kriteerit 26 yksittäistapauksen suunnittelututkimuksella. Todisteisiin perustuvien tutkimusten mukaan tämä interventio on tehonnut esikoululaisiin(3-5-vuotiaisiin) ASD: tä sairastaviin nuoriin aikuisiin (19-22-vuotiaisiin). DRA / I / O: ta voidaan käyttää tehokkaasti sosiaaliseen, kommunikaatioon, käyttäytymiseen, yhteiseen tarkkaavaisuuteen, leikkiin,kouluvalmiuteen, akateemisiin, motorisiin ja mukautuviin taitoihin.

Brief Adapted From

Kucharczyk,S. (2013). Ero vahvistaminen ofalternative, yhteensopimaton, tai muu käyttäytyminen (DRA/I/O) tiedotteessa. ChapelHill: the University of North Carolina, Frank Porter Graham Child DevelopmentInstitute, National Professional Development Center on Autism SpectrumDisorders. Retrieved from http://bit.ly/1EhUCdr

Vismara, L.,Bogin, J. & Sullivan, L. (2009). Overview of differential vahvistaminen muita käyttäytymismalleja. Sacramento, CA: University of California at Davis School of Medicine, M. I. N. D. Institute, the NationalProfessional Development Center on Autism Spectrum Disorders. Retrieved from http://bit.ly/1MecOv2

Tutkimusyhteenveto

klinikka ja koulu

Outcomes: Evidence-based Emerging No evidence Comprehensive

Steps for Implementation

Steps for Implementation

Differential vahvistaminen (dr) on erityinen vahvistaminen, jonka tarkoituksena on vähentää häiritsevän käyttäytymisen (esim.kiukuttelu, aggressio, itse-vamma, stereotyyppinen käyttäytyminen). Dr: n perusteluna on, että vahvistamalla käyttäytymistä, joka on toiminnallisempaa kuin häiritsevä käyttäytyminen tai joka on ristiriidassa häiritsevän käyttäytymisen kanssa, toiminnallinen käyttäytyminen kasvaa ja häiritsevä käyttäytyminen vähenee. Erilaisia ero vahvistaminen strategioita voidaan käyttää lisäämään positiivista käyttäytymistä ja vähentää häiritsevää käyttäytymistä. DR sisältää seuraavat vaiheet:

Vaihe 1. Häirintäkäyttäytymisen tunnistaminen

1. opettajat / harjoittajat määrittelevät kohdekäyttäytymisen.
2. opettajat/harjoittajat keräävät tiimin jäseniltä tietoa seuraavista häiriökäyttäytymisen näkökohdista:

ensimmäinen askel Dr-menetelmän käytössä on häiriökäyttäytymisen tunnistaminen. Häiritsevä käyttäytyminen on häiritsevää käyttäytymistä, kuten huutamista tai aggressiivisuutta tai toistuvia / stereotyyppisiä käyttäytymistä (esim., riviin leluja tai lohkojen, kehruu esineitä, jne.) jotka häiritsevät oppimista.

sen lisäksi, että yksilöidään tiettyä käyttäytymistä, joka häiritsee oppimista, on hyödyllistä kerätä tiimin jäseniltä tietoa häiritsevän käyttäytymisen tietyistä näkökohdista.

I.topografia, tai miltä häiritsevä näyttää (esim.paukuttaen käsiä pöytää vasten);

ii.taajuus, tai kuinka usein käyttäytyminen tapahtuu (esim. kerran tai kahdesti päivässä tusinaan tai useampaan kertaan päivässä);

III. intensiteetti, tai kuinka vakava käyttäytyminen on (esim., jos käytös on purevaa, kuinka kovaa oppilas puree ja aiheuttaako hän kudosvaurioita);

IV.sijainti tai missä käytös tapahtuu (esim.liikuntatunnilla, leikkikentällä, matematiikan tunnilla); ja

v. kesto, tai kuinka kauan käytös kestää (esim. muutaman minuutin kestävä kiukuttelu tai se voi kestää tunnin).

nämä tiedot voidaan tiivistää avuksi arvioitaessa häiritsevän käyttäytymisen mahdollisia toimintoja. Esimerkiksi tieto siitä, että Joey huutaa äänekkäästi rienauksia kolme tai neljä kertaa 30 sekuntia tai enemmän per tapaus, kun lounashuoneessa antaa erityistä tietoa häiritsevästä käyttäytymisestä, joka voi olla arvokasta suunniteltaessa interventiota.

Vaihe 2. Häiriökäyttäytymisen Funktion määrittäminen

1. opettajat / harjoittajat käyttävät toiminnallisen käyttäytymisen arviointia häiriökäyttäytymisen funktion tunnistamiseen.

tärkeä osa häiritsevän käyttäytymisen funktion määrittämistä on tiimin jäsenten haastatteleminen ongelmakäyttäytymisen luonteesta. Voit tehdä niin, sinun täytyy suorittaa toiminnallisen käyttäytymisen arviointi, jonka avulla voit tunnistaa nykyiset edeltävät vaikutukset ja seuraukset. Lisätietoja tästä menettelystä on ohjeaiheessa Functional Behavior Assessment: Steps for Implementation (National Professional Development Center on Autism Spectrum Disorders, 2008).

Vaihe 3. Tiedonkeruumenetelmien tunnistaminen ja perustietojen kerääminen

1. opettajat / harjoittajat määrittelevät tiedonkeruumenetelmät, joiden avulla voidaan arvioida häiriökäyttäytymistä ennen toimenpiteen toteuttamista.
2. opettajat / harjoittajat keräävät perustietoa häiriökäyttäytymisestä.
3. opettajat / harjoittajat päättävät, ketkä keräävät alkutiedot.

Dr-tietoja kerättäessä on tärkeää keskittyä käyttäytymisen yleisyyteen, topografiaan ja voimakkuuteen / vakavuuteen.

edellä kuvattuja tiedonkeruumenetelmiä käytetään yhdessä vaiheista 1 ja 2 kerättyjen tietojen kanssa määritettäessä häiriökäyttäytymisen luonnetta ennen interventiota.

lähtötilanteen aikana on tärkeää kerätä tietoa riittävän pitkään, jotta nähdään, onko käyttäytymisessä jonkinlaista yhtenäisyyttä. Opettajien/ammatinharjoittajien olisi päätettävä, kuinka kauan tietoja kerätään (esim.yksi viikko, kaksi viikkoa) ja mitä tapahtuu, jos Tietoja ei saada riittävästi, jotta voidaan asianmukaisesti tiedottaa toimenpiteistä (esim. suunnitella tiedonkeruumenetelmä uudelleen, tarkkailla eri aikaan). Perustason tiedonkeruu antaa opettajille / harjoittajille mahdollisuuden arvioida intervention vaikutusta häiritsevään käyttäytymiseen ajan mittaan. Tyypillisesti käyttäytymistä tulee tarkkailla kolmen tai useamman päivän ajan eri asetuksissa (esim.tiedetunnilla, musiikissa).

esimerkiksi paraprofessiivisen voi olla helpointa kerätä dataa pitkin päivää. Ryhmä voi myös päättää, että olisi helpompaa saada objektiivinen tarkkailija keräämään tietoja sen sijaan, että se luottaisi luokanopettajaan, joka on kesken oppitunnin.

Vaihe 4. Valitsemalla differentiaalinen vahvistaminen menettely

on olemassa monia erilaisia differentiaalinen vahvistaminen menettelyt sisältyvät yleinen nimitys DR. ne ovat:

• muiden käyttäytymismallien differentiaalinen vahvistaminen (DRO; esim.laulun vahvistaminen kirkumisen korvaamiseksi);
• vaihtoehtoisten käyttäytymismallien differentiaalinen vahvistaminen (DRA; esim. kättelyn vahvistaminen läimäytyksen korvaamiseksi);
• yhteensopimattomien käyttäytymismallien differentiaalinen vahvistaminen (DRI; esim. sopivan kielen vahvistaminen kiroilun korvaamiseksi); ja
• alhaisen käyttäytymisen differentiaalinen vahvistaminen (DRL; esim. harvoin tapahtuvan käden nostamisen vahvistaminen).

1. päättäessään, mitä menettelyä käyttää, opettajat/harjoittajat:

I.tunnista toiminnallisesti samanlaiset käyttäytymismallit (käyttäytymismallit, jotka palvelevat samoja toimintoja, kuten ”auta” gruntaamisen sijaan), joita oppijoilla on jo repertuaarissaan;

ii.määritä toimintataitojen tyyppi ja määrä (taidot, jotka oppijalla on tällä hetkellä, jotka ovat toiminnallisia vaihtoehtoja häiritsevälle käyttäytymiselle—esim.opettajan naputtelu arm to secure her attention instead of screaming);

III. määritä, kuinka usein näitä haluttuja käyttäytymismalleja esiintyy;

iv.tarkastellaan topografiaa (miltä käyttäytyminen näyttää), häiritsevän käyttäytymisen yleisyyttä, kuinka vakava käyttäytyminen on, miten käyttäytyminen vaikuttaa ympäristöön ja missä käyttäytyminen on todennäköisintä; ja

v. harkitsevat ehdotetulla menettelyllä omaa ammatillista arvostelukykyään ja mukavuustasoaan.

Vaihe 5. Toimenpidesuunnitelman luominen

kun luodaan DR-toimenpidesuunnitelma, opettajien / harjoittajien on käsiteltävä useita ominaisuuksia.

1. opettajien / harjoittajien tulisi määritellä muut menettelyt, jotka sisällytetään (esim.sukupuutto, toiminnallisen viestinnän koulutus) differentiaalivahvistusmenettelyyn. Esimerkiksi opettaja / harjoittaja, joka päättää käyttää dr: ää puremiseen, voi myös joutua käyttämään toiminnallista kommunikaatiokoulutusta opettaakseen oppilaalle, miten pyyntöjä tehdään.
2. opettajat / harjoittajat antavat vahvistavan arvion, jonka avulla voidaan tunnistaa oppijan suosimia esineitä ja toimintoja, joita voidaan käyttää palkkioina korvauskäyttäytymisen osoittamiseksi. Tavoitteena on motivoida oppijaa konkreettisilla palkinnoilla positiivisemman, hyväksyttävämmän käyttäytymisen osoittamisesta, joka palvelee samaa tehtävää kuin ongelmakäyttäytyminen. Vahvistava arviointi voi olla yhtä epämuodollista kuin erilaisten esineiden tai kuvien näyttäminen oppijan kiinnostukseen liittyvistä esineistä/toiminnoista ja oppijan johdonmukaisesti valitsemien asioiden havainnointi. Lisäksi olisi harkittava, kysytäänkö oppijalta (jos mahdollista) ja vanhemmilta/perheenjäseniltä ensisijaisista vahvistajista. Muista, että oppijan kiinnostus vahvistimia kohtaan voi ajan myötä vähentyä tai muuttua. Esimerkiksi se, että oppija alun perin halusi” työskennellä ” aikaa tietokoneella suoritettuaan tehtäviä, ei ehkä enää ole ensisijainen vahvistaja. Kun oppijan mieltymykset muuttuvat, muita suosikkikohteita/ – toimintoja voidaan tarjota valittavaksi. Lisätietoja vahvistuksen arvioinnista on autismin kirjon häiriöiden Vahvistusmoduulissa (National Professional Development Center on Autism Spectrum Disorders, 2009) osoitteessa www.autisminternetmodules.org
3. opettajat / harjoittajat päättävät vahvistusten aikataulusta (kuinka usein vahvistaja toimitetaan). Voit esimerkiksi päättää, saako oppija palkkion joka kerta, kun hän osallistuu korvaavaan käyttäytymiseen, vai palkkion siitä, että menee 10 minuuttia osallistumatta häiritsevään käyttäytymiseen.
4. opettajat / harjoittajat laativat kriteerit vahvistamisaikataulun muuttamiseksi. Esimerkiksi kolmen session jälkeen, joissa oppijaa vahvistetaan 5 minuutin välein, häntä vahvistetaan 10 minuutin välein seuraavien kolmen session ajan. Lisätietoja tästä menettelystä, katso positiivinen vahvistaminen: Toteutusvaiheet (National Professional Development Center on Autism Spectrum Disorders, 2008).
5. opettajat / harjoittajat määrittelevät tiedonkeruun aikajanan. Työryhmä päättää esimerkiksi, että tiedot tarkistetaan yhden toteutusviikon jälkeen seuraavan viikon tiedonkeruuaikataulun määrittämiseksi (opiskelijoiden edistymisen seuraamiseksi).
6. Opettaja / harjoittajat kirjoittavat selkeästi toimenpidesuunnitelman ja antavat sen muiden tiimin jäsenten käyttöön.

Vaihe 6. Intervention toteuttaminen

kun interventiosuunnitelma on laadittu, se on pantava täytäntöön. DRR-menettelyn täytäntöönpanon aikana olisi käsiteltävä kahta osatekijää.

1. ennen häiriökäyttäytymistä opettajien/harjoittajien tulisi:

I.valita, mitä käyttäytymistä vahvistetaan interventiosuunnitelman perusteella.

ii.eksplisiittisesti opettaa korvaavia tai vaihtoehtoisia taitoja.

iii.vahvistaa jatkuvasti muita/low rate/alternative / yhteensopimattomia käyttäytymismalleja.

iv.täsmää vahvistaminen käyttäytymisen funktioon.

1. Jos tai kun häiritsevää käyttäytymistä esiintyy, opettajat/harjoittajat kehottavat ja reagoivat välittömästi vaihtoehtoiseen käyttäytymiseen:
2. sen jälkeen, kun suunnitelma on ollut voimassa tietyn määrän päiviä, kuten toimenpidesuunnitelmassa on dokumentoitu (Katso vaihe 5.3), opettajat / harjoittajat voivat muuttaa aikataulua tai vahvistaa sitä.

tämä voidaan tehdä käyttämällä toiminnallista viestintäkoulutusta, tehtäväanalyysia, asteittaista ohjausta tai muunlaista suoraa opetusta, kuten diskreetti kokeilukoulutus. Esimerkiksi, jos korvaava käyttäytyminen pyytää taukoa, opettajat/harjoittajat saattavat joutua opettamaan oppijalle, miten pyytää taukoa kuvien tai skriptien avulla.

jatkuvasti vahvistaa, Nopeasti vahvistaa jokaista esiintymää korvaavan käyttäytymisen. Jos esimerkiksi vahvistat oppijaa istuma-asennossa pysymistä varten, anna vahvistusta koko sen ajan, kun oppija on istuimellaan.

koska oppijan häiritsevän käyttäytymisen funktio voi muuttua, on tärkeää vahvistaa, että interventiosi vastaa aina häiritsevän käyttäytymisen oletettua funktiota. Esimerkiksi huutokäyttäytymisen tehtävä voi aluksi olla huomion tavoittelu ja se voi myöhemmin siirtyä pakomatkalle. DR-menettelyn on myös muututtava, jotta voidaan vahvistaa korvaavan käyttäytymisen funktiota (eli ei kutsumista).

I.kehottavat usein varmistamaan, että haluttua käyttäytymistä on riittävästi vahvistamassa ja

ii.johdonmukaisuus.

Jos haluttua käyttäytymistä ei tapahdu, vahvista välittömästi pyydettyä haluttua käyttäytymistä. Jos oppilas esimerkiksi huutaa saadakseen huomiota, pyydä häntä nostamaan usein kätensä, jotta häntä voitaisiin vahvistaa. Halutun käyttäytymisen kehottaminen heti sen jälkeen, kun se tapahtuu, lisää todennäköisyyttä, että oppija näyttää halutun käyttäytymisen. Lisätietoja tästä menettelystä on kohdassa ”vähiten ja eniten kehotuksia: vaiheet toteutukseen” (National Professional Development Center on Autism Spectrum Disorders, 2008).

esimerkiksi jos oppijaa vahvistetaan tunnin välein ja hän täyttää toimenpidesuunnitelman mukaiset muutosehdot, oppijaa voidaan vahvistaa vain kahdesti päivässä.

Vaihe 7. Tulosten kerääminen

1. jotta voidaan määrittää DR-menettelyn tehokkuus ja ovatko muutokset tarpeen (esim. Uusi häiritsevä käyttäytyminen on havaittavissa), opettajien / harjoittajien on säännöllisesti kerättävä tulokset:

esimerkiksi, jos alkuperäisen käyttäytymisen frekvenssi arvioitiin lähtötilanteessa, arvioi halutun käyttäytymisen frekvenssi edistymisen seuraamiseksi.

Vaihe 8. Interventiosuunnitelman tarkistaminen ja muuttaminen

1. opettajat / harjoittajat käyvät läpi tulosaineiston ja keskustelevat tuloksista tiimin jäsenten kanssa.
2. opettajat / harjoittajat tekevät yhteenvedon tuloksista ja pitävät huolen siitä, että mukaan otetaan sekä lähtötason että lopputuloksen mittarit.
3. opettajat / harjoittajat tunnistavat mahdolliset uudet häiriökäyttäytymiset ja arvioivat ne toimintakykyisiksi.
4. opettajat / harjoittajat muokkaavat toimenpidesuunnitelmaa lähtö-ja tulosdatan mukaan.
5. opettajat / harjoittajat tarkastavat jatkuvasti interventioiden tehokkuutta.

on mahdollista, että uudella häiritsevällä käyttäytymisellä on sama tehtävä kuin sammuneella käyttäytymisellä. Jos näin on, vastaava interventio voi toimia.

esimerkiksi, jos tiedot osoittavat, että oppijan lyöntikäyttäytyminen on parantunut minimaalisesti, opettajat / harjoittajat saattavat joutua muuttamaan suunnitelmaa halutun käyttäytymisen vahvistamiseksi useammin.

interventioita joudutaan todennäköisesti tarkistamaan ja muuttamaan useita kertoja ennen kuin häiritsevä käyttäytyminen lakkaa.

Lataa PDF