bibliografia

Trilateral Commission koostui yli kolmestasadasta johtavasta poliitikosta, liikemiehestä ja älymystöstä Länsi-Euroopasta, Japanista ja Pohjois-Amerikasta, ja sen perusti vuonna 1973 David Rockefeller, silloinen Chase Manhattan Bankin puheenjohtaja. Rockefeller oli vaatinut järjestön perustamista vuonna 1972 pitämässään puheessa Bilderberg–ryhmän edessä, joka oli toisen maailmansodan (1939-1945) salamyhkäinen keskustelufoorumi, johon osallistui säännöllisesti valtionpäämiehiä ja muita ”vaikuttajia” Euroopasta ja Yhdysvalloista.

Bretton Woodsin järjestelmän romahdettua 1970-luvun alussa monet Bilderberg-ryhmän jäsenet olivat huolissaan siitä, että Yhdysvaltain presidentin Richard Nixonin (1913-1994) unilateralistinen ulko-ja talouspolitiikka vaaransi kylmän sodan aikaisen liberaalin järjestyksen. Järjestelmä käynnistettiin vuonna 1946, ja sen perustana olivat monenvälisesti sovitut säännöt maailman voimakkaimpien valtioiden kaupallisten ja rahoituksellisten suhteiden sääntelemiseksi. Koska Japani ja Länsi-Saksa nousivat talousmahdeiksi ja Yhdysvaltain kapasiteetti väheni. valtio ohjatakseen maailman asioita, he pelkäsivät paluuta” kerjäläis-sinun-lähimmäisesi ” valtioiden väliseen kilpailuun, joka oli ollut tunnusomaista sotien välisille vuosille. Siksi he uskoivat, että johtamisvastuu olisi nyt jaettava edistyneiden maiden kesken.

Kolmikantakomissio perustettiin kokoamaan yhteen Yhdysvaltojen, Euroopan ja Japanin johtavat intellektuellit ja poliittiset päättäjät, jotta heidän keskuudessaan saataisiin aikaan sellainen yksimielisyys, joka on tarpeen maailmantalouden onnistuneelle ”kollektiiviselle hallinnalle”. Komission puheenjohtajat esittelivät ryhmän kansainvälistä yhteistyötä koskevan filosofian esipuheessa, joka on julkaistu kokoelmassa komission varhaisia kolmiodraamoja (task force reports). Siinä he ehdottivat, että kolmenvälisen yhteistyön ei pitäisi perustua ”pakottamiseen ja kädenvääntöön, vaan molemminpuoliseen kiinnostukseen ja todellakin ihmiskunnan pitkäaikaiseen kiinnostukseen” (Berthoin, Smith, and Watanabe 1977, s. viii).

Trilateraalisen komission ensimmäinen julkinen lausunto annettiin Tokiossa lokakuussa 1973. Siinä puhuttiin sekä” uusista ongelmista”, joita kansakunnat kohtaavat monimutkaisessa keskinäisessä riippuvuussuhteessa, että Kolmikantaisten Maiden” erityisestä vastuusta ”tehokkaan yhteistyön kehittämisestä sekä niiden omien että muun maailman etujen mukaisesti.”Lisäksi siinä määriteltiin sovitut säännöt ja menettelyt Kolmenvälisten Maiden virallista kanssakäymistä varten. Sen mukaan heidän tuli työskennellä keskenään” tasa-arvon pohjalta ”ja välttää sellaista yksipuolista vuorovaikutusta, joka olisi” ristiriidassa heidän keskinäisen riippuvuutensa kanssa.”Lopuksi se täsmensi komission” luovaa roolia ” konsensuksen aikaansaamisessa jäsenvaltioidensa kesken ”jatkuvan kuulemis-ja keskinäisen kasvatuksen prosessin” avulla (Trilateral Commission 1973, S.1-2).

kolmikantaisen komission vuoden kohokohta on sen vuosittainen täysistunto. Näiden istuntojen on tarkoitus rakentaa kollegiaalisuutta jäsenten keskuudessa, jolloin he voivat kehittää luottamusta toisiinsa ja perehtyneisyyttä toistensa tapoihin. Täysistunnoissa käsitellään yleisesti ”erityistyöryhmien” kertomuksia, tulevan tutkimuksen suuntaviivoja ja mahdollisia uusia jäseniä. Työryhmäraporttien laatiminen on olennainen osa komission toimintaa. Työryhmät keskittyvät monenlaisiin aiheisiin, kuten välittömiin huolenaiheisiin, kuten valuuttamarkkinoiden heilahteluihin ja asevalvontaan, ja pitkäaikaisempiin kysymyksiin, kuten teknologisen muutoksen vaikutuksiin maailman asioihin.

pysyvänä organisaationa perustetun kolmenvälisen komission on säännöllisesti kokoonnuttava tarkastelemaan tarkoitustaan ja päättämään, haluaako se jatkaa toimintaansa. Tällaiset arviot tapahtuvat joka kolmas vuosi (jokainen” triennium”, virallisessa ammattikielessä). Kunkin alueen asioita ohjaa puheenjohtaja, ja päivittäistä toimintaa johtaa johtaja. Toimeenpaneva komitea antaa yleisiä suuntaviivoja ja käynnistää komission politiikkoja koskevat tutkimukset. Lisäksi on Ohjelmaneuvontalautakunta, joka neuvoo johtajaa ja maakuntien puheenjohtajia politiikan selvittämisessä.

kritiikkiä Kolmikantakomissiota kohtaan on esitetty sekä vasemmalta että oikealta. Vasemmistokriitikot pitävät järjestöä ylikansallisten eliittiharrastusten tehostajakerhona. Esimerkiksi Stephen Gill (1990) väittää, että komissio on ”ideologinen koneisto”, jonka ylikansallinen kapitalistiluokka on kehittänyt vastauksena Yhdysvaltain hegemonian yleiseen kriisiin, jonka Bretton Woods-järjestelmän loppu on esittänyt.

äärioikeiston kriitikot, kuten Lyndon LaRouche, väittävät Trilateral Commissionin olevan osa ”angloamerikkalaisten liberaalien” järjestöjen maailmanlaajuista verkostoa, joka muodostaa Yhdysvaltojen ”varjohallituksen”. Vuonna 1980 LaRouche syytti George W. Bushia Trilateraalisen komission agentiksi auttaakseen Ronald Reagania (1911-2004) voittamaan republikaanien presidenttiehdokkuuden (katso Berlet and Lyons 2000).

suuri osa Yhdysvaltain valtuuskunnista Kolmikantakomissiossa on usein peräisin poliittisesta eliitistä. Monet alkuperäisistä U. S. delegaatio toimi Jimmy Carterin hallinnossa (1977-1981), johon kuuluivat muun muassa presidentti Carter itse, varapresidentti Walter Mondale, turvallisuusneuvonantaja Zbigniew Brzezinski ja ulkoministeri Cyrus Vance (1917-2002). Vuonna 2007 varapresidentti Dick Cheney oli myös jäsen. Yhdysvaltain delegaation edustajat ovat usein myös vaikutusvaltaisen Washington D. C.: n ajatushautomon Council on Foreign Relationsin jäseniä.

Katso myös diplomatia; Monenkeskisyys; Unilateralismi

bibliografia

Berlet, Chip ja Matthew N. Lyons. 2000. Oikeistopopulismia Amerikassa: To O Close for lohtu. Guilford.

Berthoinia, Georgesia, Gordon S. Smithiä ja Takeshi Watanabea. 1977. Esipuhe. In Trilateral Commission Task Force Reports: a Compilation of Reports from the First TW o Years of the Trilateral Commission, 1-7. New York: New York University Press.

Gill, Stephen. 1990. USA: n hegemonia ja Trilateraalinen komissio. Cambridge, Iso-Britannia: Cambridge University Press.

Kolmikantakomissio. 1973. Tarkoitusperät. Kolmikantaneuvottelut: tiedote Pohjois-Amerikan-Euroopan-Japanin asioista 2: 1-2.

Nicholas J. Kiersey