]psykologisen kritiikin määritelmä

psykologinen kritiikki, joka tunnetaan myös Psykoanalyyttisena kritiikkinä, on kirjoittajan tahattoman sanoman analysointia. Analyysi keskittyy kirjailijan elämäkerrallisiin olosuhteisiin. Päätavoite on analysoida kirjallisen tekstin tiedostamattomia elementtejä kirjailijan taustan perusteella.

ole missin mukaan psykologinen kritiikki analysoi kolmea pääkohtaa:

”psykologisella kritiikillä on useita lähestymistapoja, mutta yleensä se käyttää yhtä (tai useampaa) kolmesta lähestymistavasta:

1. tutkielma ”taiteilijan luomisprosessista: mikä on kirjallisen nerouden luonne ja miten se liittyy normaaleihin henkisiin toimintoihin?”
2. tietyn taiteilijan psykologinen tutkimus, jossa yleensä todetaan, miten kirjailijan elämäkerralliset olosuhteet vaikuttavat tai vaikuttavat heidän motiiveihinsa ja / tai käyttäytymiseensä.
3. fiktiivisten hahmojen analyysi käyttäen psykologian kieltä ja menetelmiä.”(”Kriittisiä lähestymistapoja kirjallisuuteen”)

historiallinen konteksti

psykologinen kritiikki kumpuaa psykoanalyysin ajatuksesta. Sigmund Freud oli itävaltalainen neurologi, joka eli vuosina 1856-1939. Hän oli löytänyt teorian mielisairaiden potilaiden hoitoon. Teoria oli tunnettu puhumishoitona, jossa potilaat yrittävät lausua alitajuisia motivaatioitaan saadakseen lisää tietoa. Freud uskoi menetelmän vapauttavan tukahdutettuja tunteita haavojen parantamiseksi ja potilaan parantamiseksi.

teoria keskittyi psyykkisen laitteen kolmeen osaan: id, ego ja superego. Id: llä tarkoitetaan sitä psyyken osaa, joka kumpuaa mielihyväperiaatteesta. Id kumpuaa vaistosta ja irrationaalisesta käyttäytymisestä, joka palvelee tiedostamatonta. Ego on psyyken rationaalinen osa. Suurin osa Egon sisällä tehdyistä toimista on kuitenkin tiedostamattomia. Id ja ego toimivat sopusoinnussa mielihyväperiaatteen ja todellisuusperiaatteen välillä. Superego on psyyken sensori; se noudattaa moraaliperiaatetta.

Texts and Contexts: Writing about Literature with Critical Theory by Steven Lynn

luvussa 7 Lynn analysoi Sigmund Freudin ja hänen teoriansa taustalla olevia motiiveja. Hän aloittaa lainauksella, jossa todetaan:

”kun perheeni jäsen valittaa, että hän on purrut kieltään, ruhjonut sormensa ja niin edelleen, odotetun sympatian sijaan esitän kysymyksen:” Miksi teit noin?””- Sigmund Freud (Lynn 167)

Sigmund Freud oli uskonut, että jopa hassuilla asioilla, kuten kielen puremisella, saattaa olla alitajuisesti merkitystä. Esittämällä läpitunkevia kysymyksiä se voisi johtaa läpimurtoon tiedostamattomien ajatusten tai motiivien ymmärtämisessä. Silloin ihminen voi edelleen ymmärtää syyt joidenkuiden tapojen takana katsomalla tiedostamatonta.

Freudin teoria pyöri tiedostamattoman ympärillä, ja hän uskoi sen olevan luonnostaan seksuaalista. Tässä tulee Oidipuskompleksi, jota käsitellään myöhemmin.

Lynn huomauttaa, että psykologista kritiikkiä on käytetty jo ennen sen perustaneen Freudin aikaa. Antiikin kreikkalainen filosofi Platon oli arvostellut aikakautensa runoilijoita yleisön tunteiden herättämisestä. Aristoteles, toinen antiikin kreikkalainen filosofi, oli kuitenkin eri mieltä Platonin kanssa. Hän oli sanonut, ” että kirjallisuudella on terve psykologinen vaikutus; tragedian tapauksessa se poistaa liiallisen pelon ja sääliä.”(Lynn 172)

psykologiseen kritiikkiin on erilaisia lähestymistapoja. Lynn tunnistaa toisen lähestymistavan, jossa käytetään psykologisia käsitteitä tekstin analysointiin. Luvussa Lynn käyttää käsitteitä kuten eristäminen, kansainvälistyminen, sorto jne. auttaa kritisoimaan Shakespearen Hamletia. Kehitettyään argumentin eri käsitteistä Lynn kirjoittaa psykologisen kritiikin muotoilusta ja käytännöstä.

Sigmund Freud loi myös teorian Oidipuskompleksista. Sofe Ahmedin mukaan Oidipuskompleksi voidaan määritellä seuraavasti:

”…käsite on halu seksuaaliseen kanssakäymiseen vastakkaisen sukupuolen vanhemman kanssa, mikä tuottaa kilpailutunnetta samaa sukupuolta olevan vanhemman kanssa ja ratkaisevan vaiheen normaalissa kehitysprosessissa.”(Ahmed 5)

Freud oli korostanut kompleksin näkyvyyttä nuoremmilla pojilla. Seksuaalinen vetovoima alkoi imettämisestä, joka kumpuaa halusta, kun poika kurkottaa kohti nuoruuttaan. Sitten hän himoitsee äitiä seksuaalisesti, mutta tajuaa, että isä on este äidin ja hänen välillään. Aggressiivinen vaisto puolestaan syntyy isää kohtaan. Poika irtaantui tuosta vaiheesta vasta löydettyään äidin sukuelimen. Nuorelle pojalle uskoteltaisiin, että äiti on kastroitu. Kastraation pelossa hän suuntaa seksuaalisen vetovoimansa pois äidistä ja sitoutuu isään. Tätä kutsutaan kastraatiokompleksiksi. (Bressler 128)

”Sigmund Freud’ s psychoanalytic theory Oidipus Complex: A critical study with reference to D. H. Lawrencen teoksessa” Sons and Lovers ” sofe Ahmed

artikkelissa Sofe Ahmed väittää, että aivojen tiedostamattomiin ja tiedostamattomiin osiin liittyvät faktat jäävät tieteen piirissä spekuloinnin varaan, koska ei ole todisteita siitä, että aivoissa olisi ”tiedostamaton” osa. Lisäksi Ahmed nostaa esiin tieteellisen kritiikin psyykkisen laitteen kolmea osaa vastaan verrattuna aivoihin. Tutkijat ovat myös väittäneet, että Freudin käsitys seksistä on perusteeton. Mistään aivojen osasta ei ole merkkejä seksistä lähellä syntymää. Tutkijat counter väittävät, että se on kehittynyt kasvua henkilö, ja se liittyy kehon sijaan aivojen.

lisäksi hän kritisoi myös D. H. Lawrencen romaanin ”Sons and Lovers” paikkansapitävyyttä, sillä siinä suhtaudutaan modernisti Freudin teoriaan ” The Oidipus Complex.”Hän täsmentää kritiikkinsä Paul-nimiselle protagonistille, joka ei myöskään voi koskaan tulla ulos Oidipuskompleksista. Hän väittää, että jos kompleksi hyväksyttäisiin romaanissa, ei voisi olla universaalia teoriaa, koska kaikki äidit eivät ole isän vihaisia. Lisäksi Oidipuskompleksia vastaan on tehty tutkimuksia, joiden mukaan lapsilla ei ole seksuaalista vetovoimaa vastakkaista sukupuolta olevaa vanhempaansa kohtaan eikä kaunaa samaa sukupuolta olevaa vanhempaa kohtaan.

Ahmed päättää artikkelin väittämällä, että päähenkilö Paul kokee poikkeavaa kehitystä, joka on yksilöllistä universaalin sijaan. Freudin käsite on säilynyt myös mielikuvituksellisesta psykoanalyysista, josta on vain vähän tieteellistä näyttöä ja joka on tällä hetkellä menettämässä uskottavuuttaan. On kuitenkin vain vähän argumenttia, että hänen ajatuksensa olivat perusta modernin psykoanalyysin, joka on edelleen säilynyt yhteiskunnassa tänään.

psykologista kritiikkiä

psykologista kritiikkiä käytetään nykyään tulkitsemaan kirjailijan tiedostamatonta merkitystä eri teoksissa. Freud oli analysoinut Shakespearen Hamletia kirjassaan Unien tulkinta. Hän laati myös esseen ”harhaluulo ja uni Jensenin Gradivassa”, jossa hän analysoi Wilhelm Jensenin romaania Gradiva.

Sigmund Freud oli luonut perustan psykoanalyysille, jota käytetään nykyään usein psykologian opetuksessa. Psykologista kritiikkiä opetetaan edelleen luokkahuoneissa. Carleton College perusti 4. maaliskuuta 2011 internetsivuston, jossa päähenkilöä Alicea kritisoitiin Lewis Carrollin romaanista Liisa Ihmemaassa. (Millikan, Lauren)

” kuuntelevatko psykologit yhä Freudia?”by Elizabeth Landau

David Weiss on potilas, joka käy terapiassa 3 kertaa viikossa. Viimeiset kolme vuotta hän on ollut psykoanalyysissa. Freudia ei ole mainittu noiden kolmen vuoden aikana. Psyykkisen laitteen ja Oidipuskompleksin kolme osaa jäivät sanomatta. Osana American Psychoanalytic Associationia he olivat herättäneet keskustelua Freudin ideologian sisällyttämisestä nykyaikaiseen kontekstiin.

Weiss oli keskittynyt istuntoihin, koska ne olivat auttaneet häntä läpi suurten elämänmuutosten ja yhdistäneet osia hänen aivoistaan eri tavoin. Kuitenkin usein istunnot maksavat aikaa ja rahaa, ja jotkut vakuutusyhtiöt kieltäytyvät maksamasta niitä.

lisäksi psyykkisen laitteen kolme osaa ovat edelleen kysymyksessä. Neurotieteilijät eivät ole löytäneet korrelaatiota Freudin kolmen osan ja aivojen tarkan rakenteen välillä.

relevanssi Salman Rushdien Harounille ja tarinoiden merelle

Sarah Lewisin kuvitus

Haroun Khalifa oli aiemmin palvonut isäänsä. Hän alkoi huomata muutokset äitinsä Sorayan sisällä. Vaikka Mr. Sengupta oli aina tullut kyseenalaistamaan Rashidin tarinankerrontaa, Haroun ei ajatellut sitä liikaa. Kuitenkin hänen äitinsä oli lopulta lopettanut laulamisen, jonka isä oli ollut liian kiireinen huomata. Rashidin luomien omituisten tarinoiden lisäksi isänsä unohdus sai Harounin paheksumaan tarinankerrontaa. Kun Soraya oli karannut, Rashid oli etsinyt vastauksia Harounilta. Lopulta Haroun menettää malttinsa ja sanoo: ”Mitä järkeä siinä on? Mitä hyötyä on tarinoista, jotka eivät ole edes totta?”(Rushdie 22)

tässä nimenomaisessa kohdassa Harounin kasvava kauna isäänsä kohtaan saavuttaa huippukohtansa. Tämä kytkeytyy psykologiseen kritiikkiin, sillä Haroun kokee Oidipuskompleksin jossain muodossa. Hän kaipaa nuoruudessaan äitinsä Sorayan läheisyyttä. Hänen läheisyytensä kuitenkin hiipuu suruksi. Yleisö voi nähdä hänen surunsa hänen lopettaessaan laulamisen; Rashid ei voi aikataulunsa vuoksi. Haroun turhautuu tähän pulmaan ja alkaa tiedostamattaan paheksua isänsä ammattia.Tämä voi olla merkki hänen alkamisestaan Oidipuskompleksissa.

kuitenkin heti perään hän pahoittelee sanojaan. Hän syyttää itseään myös siitä, että hänen isänsä ei tuon päivän jälkeen osannut tarinankerrontaa. Hän päättää auttaa Rashidia noutamaan tilauksensa tarinoiden mereen menemällä IFF veden Hengen kanssa Kuu Kahaniin. Lähes heti isänsä mahdollisen kaunan jälkeen hän kokee syyllisyyttä ja häpeää. Tämä voitiin nähdä itse asiassa hänen superegonaan, joka rankaisi hänen tekojaan isäänsä kohtaan. Lisäksi hänen superegonsa haluaisi korjata virheensä auttamalla isäänsä. Siinä tapauksessa Oidipuskompleksi tulisi pätemättömäksi, koska hän ei sitoudu isäänsä kastraation pelossa. Hän liittoutuu isänsä kanssa tavoitteenaan saada takaisin tarinankerrontataitonsa, mikä ei ole luonnostaan seksuaalista.

” Between Cultural Imperialism and the Fatwa:
Colonial Echoes and Postkolonial Dialogue in Salman Rushdie ’s Haroun and the Sea of Stories” by Eva König

tässä artikkelissa Eva König puhuu Salman Rushdien romaanista Haroun and the Sea of Stories. Hän keskittyy romaanin merkitykseen, sillä se oli valmistunut hänen piileskellessään. Romaanin diskurssia pohditaan vahvasti sen taustalla olevan historiallisen kontekstin lisäksi. Hänen mukaansa puheeseen kuuluu postkolonialistinen linssi, joka puhuu fatwoja vastaan. Hänen mukaansa hänen romaaninsa on allegoria sananvapaudesta fatwoja vastaan. Hän käyttää esimerkkeinä Chupin ja Gupin kaupunkia analysoiden heidän elämäntapojensa eroa.

works Cited

Ahmed, Sofe. ””Sigmund Freudin psykoanalyyttinen teoria Oidipuskompleksi: Kriittinen tutkimus viitaten D. H. Lawrencen teokseen ”Sons and Lovers””. Academicjournals.org. akateemiset lehdet, 6.2. 2012. Web. 28 huhti. 2017.

Bressler, Charles E. Literary Criticism: An Introduction to Theory and Practice. Boston: Longman, 2011. Tulostaa.

”kriittisiä lähestymistapoja kirjallisuuteen.”N. p., N. D. Web. Julkaistu: 28. huhtikuuta 2017. http://home.olemiss.edu/~egjbp/spring97/litcrit.html.

König, Eva. ”Cultural Imperialism and the Fatwa: Colonial Echoes and Postkolonial Dialogue in Salman Rushdie’ s Haroun and the Sea of Stories.”International Fiction Review. Zürichin yliopisto, 2006. Web. 28 huhti. 2017.

Landau, Elisabet. ”Kuuntelevatko psykologit yhä Freudia?”CNN. Cable News Network, 08 Kesäkuu 2010. Web. 28 huhti. 2017.

Lynn, Steven. Tekstit ja kontekstit: kirjallisuudesta kirjoittaminen kriittisellä teorialla. Kolmas toim. New York: Longman, 2001. Tulostaa.

Millikan, Lauren. ”Psykoanalyyttinen Lähestymistapa.”Alicen psykoanalyyttinen kritiikki. Carleton College, 4.3. 2011. Web. 28 huhti. 2017.

Rushdie, Salman. Haroun ja tarinoiden meri. Lontoo: Lunni, 1993. Tulostaa.