jaarli L. Henn (1934-1997)edeltäjä,Toukokuu 1996

eteenpäin, kristityt sotilaat!
marssimassa kuin sotaan,
Jeesuksen ristin
ollessa käynnissä ennen.

näin lukee kertosäe hyvin suosittuun kristilliseen hymniin, jota kirkot ovat laulaneet jo vuosia. Laulu esittää ristin kaiken sen tunnusmerkkinä, minkä puolesta kristinusko seisoo ja jonka ympärille kristittyjen tulisi kokoontua taistellessaan pahuuden voimia vastaan.

kaikkialla maailmassa ihmiset pitävät ristiä yleisesti kristinuskon symbolina. Kirkoissa on ristit torniensa huipulla, seinissä, ikkunoissa ja ovissa. Katolilaiset ja protestantit käyttävät ristejä kaulakoruissa, rannerenkaissa, sormuksissa, riipuksissa, avaimenperissä ja vaatekappaleissa. Joissakin kirkoissa ihmiset” ristivät ” itsensä koskettamalla otsaa, rintaa ja sitten kumpaakin olkapäätä muodostaakseen vertauskuvallisen ristin suorittaessaan tiettyjä uskonnollisia rituaaleja tai siunatessaan itseään tai toisia. Joidenkuiden mielestä ristinmerkki torjuu tehokkaasti pahoja henkiä ja yleensä suojelee uskovia vahingolta.

tämä kaikki tuntuu useimmille täysin luonnolliselta. Eikö Jeesus ristiinnaulittu ristille? Eivätkö kristityt ole kautta aikain käyttäneet ristinmerkkiä osoittaakseen maailmalle uskonsa ihmiskunnan Pelastajaan? Raamattu mainitsee ristin monta kertaa sekä kirjaimellisin että kuvaannollisin sanoin vertauskuvaksi tosi kristillisyyden merkityksestä samoin kuin niistä uhreista ja koettelemuksista, jotka tosi Kristityn täytyy kestää tässä elämässä ollakseen uskollinen uskolle. Mitä vikaa ristinmerkissä sitten voisi olla?

useimmat ihmiset eivät täysin tajua, että Saatana on pettänyt koko tämän maailman (Ilm.12:9). Monet tämän maailman mukavista, tutuista tavoista ja perimätiedoista on tosiaan lainattu arvovaltaisesta pakanuudesta, eikä niillä ole mitään tekemistä tosi kristillisyyden kanssa. Jumala käskee meitä todistamaan kaiken (I. Tess. 5:21). Ennen kuin hyväksymme mitään käytäntöä, meidän pitäisi aina tiedustella sen alkuperää. Meidän täytyy vakuuttaa itsellemme, että se ei riko mitään Jumalan lakeja ja että se noudattaa varhaisen Uuden testamentin kirkon perinteitä ja tapoja. Onko ristinmerkki siis tosi kristillisyyden vertauskuva, vai onko se jotain aivan muuta?

Esikristilliset ristit

alkoiko ristin käyttö uskonnollisena symbolina kristinuskosta? Huomaa Tämä kappale Encyclopedia Britannicasta:

muotonsa yksinkertaisuuden vuoksi ristiä on käytetty sekä uskonnollisena symbolina että ornamenttina ihmisen sivistyksen aamunkoitosta lähtien. Lähes kaikkialta vanhasta maailmasta on löydetty erilaisia esineitä, jotka ovat peräisin pitkiltä ajalta ennen kristillistä aikakautta. Intia, Syyria, Persia ja Egypti ovat kaikki antaneet lukemattomia esimerkkejä, kun taas lähes kaikkialta Euroopasta on löydetty lukuisia tapauksia, jotka ajoittuvat myöhemmälle kivikaudelle ja kristilliselle ajalle. Ristin käyttöä uskonnollisena symbolina esikristillisinä aikoina ja ei-kristillisten kansojen keskuudessa voidaan luultavasti pitää lähes yleismaailmallisena, ja hyvin monissa tapauksissa se liittyi jonkinlaiseen luonnonpalvontaan. (The Encyclopedia Britannica, 11., 1910, Vol. 7, pg. 506. Painotus meidän.)

selvästi, kauan ennen Kristuksen tuloa, pakanat käyttivät ristiä uskonnollisena symbolina. Antiikin maailmassa käytettiin monia muunnelmia ristin muodosta. Käyttivätkö muinaiset ihmiset ristityyppiä, jota yleensä käytetään kristillisyyden vertauskuvana?

kaksi esikristillisen ristin muotoa, jotka on ehkä useimmin tavattu, ovat tau-risti, joka on saanut nimensä siitä, että se muistuttaa kreikkalaista isoa t-kirjainta, ja svastika tai fylfot, jota kutsutaan myös ”Gammadioniksi”, koska sen muoto on neljän kreikkalaisen suuraakkosen gamma G: n muodostama. Tau-risti on yleinen Egyptiläinen laite, ja sitä kutsutaankin usein egyptiläiseksi ristiksi. (sama.)

Tau-ristin variaatioita käyttivät laajalti nimikristityt Egyptissä. ”Muinainen egyptiläinen hieroglyfi elämän vertauskuva-ankh, luupin peittämä tau-risti, joka tunnetaan nimellä crux ansata-omaksuttiin ja sitä käytettiin laajalti Koptikristillisissä monumenteissa.”(The New Encyclopedia Britannica, 15., 1995, Vol. 3, s. 753). Ristin tau-muotoa oli käytetty pakanallisena egyptiläisenä symbolina, minkä jälkeen ”kristityt”, joita kutsuttiin Kopteiksi, omaksuivat sen Egyptissä. (Kopt kuuluu perinteiseen Monofysiittiseen kristilliseen kirkkoon, joka on lähtöisin Egyptistä ja keskittynyt sinne. Monofysiitti on sellainen, joka noudattaa gnostilaisuuden muunnelmaa, jonka mukaan Kristus on kokonaan jumalallinen eikä ihminen, vaikka hän ottikin itselleen maallisen ruumiin.)

Tammuz ja risti

mistä Taun risti on peräisin? Hesekielin kirjassa Jumala yliluonnollisesti paljasti profeetalle joitakin Israelin kansan salaisia syntejä. Yksi näistä synneistä oli Tammus-nimisen pakanajumalan sureminen. ”Ja hän vei minut Herran temppelin pohjoisportin ovelle, ja minun tyrmistyksekseni siellä istui naisia itkemässä Tammusta” (hes.8:14). Kuka oli Tammus ja miksi naiset itkisivät häntä? The New Encyclopedia Britannica kirjoittaa artikkelissa ”Tammuz”:”. . . mesopotamialaisessa uskonnossa hedelmällisyyden jumala, johon sisältyy voimia uuteen elämään luonnossa keväällä ” (Vol. 11, s. 532).

Tämä ”luonnonjumala” liittyi kahteen vuosittaiseen juhlaan, joista toinen järjestettiin lopputalvella ja toinen alkukeväällä.

Tammuz-kultti keskittyi kahteen vuosittaiseen juhlaan, joista toinen juhli hänen avioliittoaan jumalattaren Inannan kanssa, toinen valitti hänen kuolemaansa manalasta tulleiden demonien käsissä. Urin 3. dynastian aikana (n. 2112-n.2004 eaa) Umman kaupungissa (nykyinen Tell Jokha) vietettiin dramaattisesti helmi-maaliskuussa, Umman Tammus-Juhlakuu. . . . Myös maalis-huhtikuussa vietetyt jumalan kuoleman juhlallisuudet näyttävät toteutuneen dramaattisesti. Monet tätä tilaisuutta koskevat Valitusvirret ovat asettaneet kulkueen autiomaahan surmatun Jumalan laumaan. (sama. Painotus meidän.)

Mitä tekemistä Tammuksen palvonnalla on ristinmerkin kanssa? Historioitsija Alexander Hislopin mukaan Tammus liittyi läheisesti Babylonialaisiin mysteeriuskontoihin, jotka aloitettiin Nimrodin, Semiramiksen ja hänen aviottoman poikansa Horuksen palvonnalla. Babylonialaisen T-kirjaimen alkuperäinen muoto oli †, identtinen tämän maailman kristillisyydessä nykyään käytettyjen ristien kanssa. Tämä oli Tammuzin alku. Tähän Tammuz-merkkiin viitaten Hislop kirjoittaa:

, että mystinen Tau merkittiin kasteessa mysteereihin vihittyjen otsaan. . . . Pakanallisen Rooman Vestaalineitsyt pitivät sitä kaulakoruissaan, kuten nunnat tekevät nykyään. . . . Tuskin on Pakanaheimoa, josta ristiä ei ole löydetty. . . . hän X, joka ei itsessään ollut luonnoton vertauskuva Kristuksesta, todellisesta Messiaasta, ja jota oli kerran pidetty sellaisena, sai mennä kokonaan pois käytöstä, ja Tau,”†”, ristinmerkki, tammuksen kiistaton merkki, väärä Messias, korvattiin kaikkialla sen sijaan. (The Two Babylons, 1959, s. 198-199, 204-205)

”kristittyjen”

hyväksymä voidaan helposti vahvistaa historiasta, että nimikristityt omaksuivat tämän pakanallisen symbolin uskontonsa merkiksi, vaikka sillä ei ollut mitään tekemistä tosi kristillisyyden kanssa.

Kristuksen ristinkuolema antoi hahmolle väistämättä uuden merkityksen , joka oli tähän asti liittynyt uskontokäsitykseen, joka ei ollut pelkästään ei-kristillinen, vaan olemukseltaan usein suoraan sitä vastaan. Varhaisaikojen kristityillä oli tapana havaita ympärillään kätkettyjä profeetallisia viittauksia uskonsa totuuteen, ja he näyttävät helposti tunnistaneen sellaisen todistuksen, kun he käyttivät ristiä uskonnollisena vertauskuvana niiden taholta, jotka käyttivät sitä omaansa mitä vastenmielisimmän uskon. Siihen, että he omaksuivat sellaisia muotoja kuin tau-ristin ja svastikan tai fylfotin, vaikutti epäilemättä ajatus Okkultistisesta kristillisestä merkityksestä, jonka he luulivat tunnistavansa noissa muodoissa ja jota he voisivat käyttää erityisellä merkityksellä keskuudessaan herättämättä samalla pahaa oloa tai järkyttämättä niiden tunteita, joiden keskuudessa he asuivat. (The Encyclopedia Britannica, 11., 1910, Vol. 7, s. 506. Painotus meidän.)

milloin ”kristityt” alkoivat ensimmäisen kerran käyttää ristiä uskontonsa merkkinä? Käyttivätkö apostolit sitä?

vasta Konstantinuksen aikana ristiä käytettiin julkisesti kristinuskon symbolina. Siihen asti sen työ oli ollut rajoitettua ja yksityistä kristittyjen keskuudessa. Konstantinuksen aikana siitä tuli kristinuskon tunnustettu vertauskuva. . . . Konstantinuksen toimintaan vaikutti epäilemättä näky, jonka hän uskoi nähneensä rististä taivaalla saatesanoin en toutw nika, sekä kertomus siitä, kuinka hänen äitinsä Saint Helena löysi todellisen ristin vuonna 326. (sama. Painotus meidän.)

kuten olemme nähneet, valtava todistusaineisto todistaa, että risti ei ole kristillinen symboli, vaan sen juuret ovat rankassa pakanuudessa. Jotkut kuitenkin väittävät, että voimme käyttää ristinmerkkiä, koska 1) se edustaa tapaa, jolla Jeesus Kristus kuoli, ja 2) emme käytä sitä nykyään palvoaksemme pakanallista Jumalaa. Sen käyttö kristillisenä vertauskuvana on kuitenkin synkretismin tuote, ts.pakanallisten perinteiden ja palvontamenetelmien sekoittaminen Jumalan tosi palvontaan, minkä Jumala tuomitsee jyrkästi.

ennen saapumistaan Kanaanin maahan Jumala kertoi israelilaisille,

. . . varo, ettet ole kietoutunut seuraamaan heitä, kun heidät on hävitetty sinun tieltäsi, ja ettet kysele heidän jumaliansa ja sano: ”kuinka nämä kansat palvelivat jumaliansa? Minäkin teen samoin.”Älä kumarra Herraa, sinun Jumalaasi, sillä he ovat tehneet jumalilleen kaikkea sitä, mikä on Herralle kauhistus, mitä hän vihaa, sillä he polttavat tulessa poikiansa ja tyttäriänsä jumalillensa. Mooseksen kirja 12:30-31)

ristiinnaulitseminen ja risti

edustaako risti, tammuksen merkki, todella tapaa, jolla Jeesus Kristus kuoli? Sana ”risti” esiintyy Uudessa testamentissa 28 kertaa, ja kaikissa tapauksissa se on käännetty kreikan sanasta stauros. Tämän sanan alkuperäinen merkitys ei ollut” risti ”vaan” pystypaalu.”

alun perin Gk. staurós nimesi terävän, pystysuoran puisen paalun, joka oli lujasti kiinnitetty maahan. Tällaisia panoksia käytettiin yleisesti kahdella tavalla. Ne sijoitettiin vierekkäin riveihin muodostamaan aitauksia tai puolustavia palisadeja asutuskeskusten ympärille, tai yksittäin ne asetettiin kidutusvälineiksi, joihin vakavasti otettavat lainrikkojat ripustettiin julkisesti kuolemaan (tai, jos ne jo tapettiin, jotta heidän ruumiinsa häväistäisiin perusteellisesti). (The International Standard Bible Encyclopedia, Osa. 1, S. 825)

yleisesti ristiinnaulitseminen suoritettiin jommallakummalla kahdella tavalla:

ristiinnaulitsemiseen käytettiin kahta menetelmää. Näissä molemmissa rikollinen riisuttiin ennen kaikkea tavallisesti alastomaksi ja sidottiin pystyyn paaluun, missä häntä ruoskittiin niin julmasti työvälineellä, joka oli tehty nahkakaistaleista, joiden päissä oli rautakappaleita tai muuta kovaa materiaalia, että ei ainoastaan liha usein riistetty luista, vaan sisälmyksetkin osittain työntyivät esiin, ja ruumiin anatomia paljastettiin. Tässä säälittävässä tilassa hänet puettiin uudelleen, ja jos hän kykeni siihen, hänet pantiin raahaamaan paalu teloituspaikkaan, missä hänet joko kiinnitettiin siihen tai pantiin paaluun ja jätettiin kuolemaan. (The Encyclopedia Britannica, 11., 1910, Vol. 7, s.506)

toisessa ristiinnaulitsemismenetelmässä oli ristiinnaulittu vaarna, johon tuomitun kädet sidottiin tai naulattiin.

tällaisessa tapauksessa roviolla ruoskimisen jälkeen rikollinen pantiin kantamaan teloituspaikalle kahdesta poikittaisesta puukangastangosta muodostettu gibbet, johon hänet sitten kiinnitettiin rautanauloilla, jotka iskettiin ojennettujen käsivarsien läpi ja nilkkojen läpi. Joskus tämä tehtiin ristin maatessa maassa, ja se nostettiin sitten paikoilleen. Toisissa tapauksissa rikollinen pantiin nousemaan tikapuita pitkin, minkä jälkeen hänet kiinnitettiin ristiin. (sama.)

Raamatussa ei erikseen kerrota, mitä menetelmää roomalaiset käyttivät Kristuksen ristiinnaulitsemisessa. Useimmat muut lähteet otaksuvat, että he käyttivät poikkitankoa, koska he naulasivat piirtokirjoituksen Jeesuksen pään yläpuolelle ja että naulat olivat lävistäneet hänen molemmat kätensä (Joh.20:25-27). Tämä on kuitenkin kaikkea muuta kuin vakuuttava todiste; ei voida todistaa, miten Kristus ristiinnaulittiin, koska Raamatun kertomus ei anna riittävästi todisteita. Emme siis tiedä, miten esittää oikein paalua, jossa Jeesus kuoli.

Onko sillä väliä? Meidän täytyy myös harkita, onko edes sopivaa käyttää juuri sitä välinettä, jolla Pelastajamme tapettiin, uskomme vertauskuvana. Jos Jeesus Kristus olisi tapettu hirttämällä, käyttäisimmekö hirsipuuta tai hirttosilmukkaa uskomme vertauskuvana? Jos hänet olisi mestattu, käyttäisimmekö giljotiinia? Miksi meidän pitäisi esitellä häpeän ja kuoleman välikappaletta maailman edessä ja olla ylpeitä siitä? Uusi testamentti osoittaa, että se, että Kristus surmattiin ristiinnaulitsemalla, oli loukkaus joitakuita kohtaan. ”Mutta me saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, juutalaisille kompastuskiveä ja kreikkalaisille hullutusta” (I Kor.1:23).

mutta eikö Paavali sanonut, että hän ylisti Kristuksen ristillä? Gal. 6:14: ssä Paavali kirjoittaa, ”mutta pois se, että minä kerskaisin paitsi meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä, jonka kautta maailma on ristiinnaulittu minulle ja minä maailmalle.”Tässä raamatunkohdassa Paavali käsittelee samaa kysymystä, josta koko Galatalaiskirje käsittelee, nimittäin sitä, miten meidät vanhurskautetaan.

Galatalaiset oli johdatettu pois uskosta Kristukseen ja he olivat alkaneet luottaa erilaisiin fyysisiin tekoihin, kuten ympärileikkaukseen, vanhurskauttamiseksi. Paavali tähdentää sitä, että me emme voi kerskua mistään lihan teoista. Voimme vain kerskua siitä, että Kristus maksaa rangaistuksen synneistämme antautumalla ristiinnaulittavaksi. Vapaaehtoisen uhrinsa vuoksi Jumala on luettanut Jeesuksen vanhurskauden niille, jotka uskovat tuohon uhriin. Paavali ei suinkaan ylistä pakanallista vertauskuvaa, vaan pikemminkin sitä, mitä Kristuksen kuolema sai aikaan!

Saatana tiesi jo kauan ennen Jeesuksen syntymää, että hän kuolisi ristiinnaulitsemalla (4.Moos. 21:4-9; Joh. 3:14; PS. 22:16). Yrittäessään pettää maailmaa ja johdattaa ihmisiä palvomaan väärää Kristusta paholainen teki rististä suositun palvontasymbolin.

Jumala neuvoo tosi seuraajiaan palvomaan häntä hengessä ja totuudessa (Joh.4:23). Kutsuessaan meitä Jumala käski meitä hylkäämään kaikki tämän maailman väärät uskonnot, rituaalit ja väärät, pakanalliset palvontasymbolit, risti mukaan luettuna. Kun me odotamme pelastajamme pian tulevaa, loistoisaa paluuta tämän maan päälle, niin niiden, jotka ovat todellisia ”kristittyjä sotilaita”, täytyy vapautua kaikesta, mikä on epäpuhdasta tai epäpuhdasta. Jumala haluaa, että Kristuksen morsian, hänen tosi seurakuntansa, havaittaisiin ”tahrattomaksi eikä ryppyiseksi eikä miksikään senkaltaiseksi, vaan pyhäksi ja virheettömäksi” (Ef.5:27) hänen tulemuksessaan.