ruoansulatus alkaa ruoan näkemisestä, ajattelemisesta tai hajusta. Kun aivot ennakoivat tulevan aterian, vagushermo lähettää viestin vatsaan aiheuttaen asetyylikoliinin vapautumisen. Asetyylikoliinin sitoutuminen mahan g-soluihin käynnistää gastriinin erityksen ja yhdessä asetyylikoliinin ja histamiinin kanssa stimuloi mahan kehon maharauhasten parietaalisoluja aloittamaan suolahapon (HCl) erittämisen.

mahan hapolla on useita tarkoituksia, mutta se liittyy useimmiten hajoaviin proteiineihin ja polysakkarideihin, joten ne voivat ylittää suolen epiteelin. HCl: ää tuotetaan päivittäin noin 2 L. Mahan pH-taso vaihtelee 1,5: stä 3: een riippuen tekijöistä, kuten ruoan saannista, stressistä ja lääkkeistä tai lisäravinteista.1 HCl: n nousu ja pH: n aleneminen viestivät myös mahalaukun motiliteettiin, jotta ruoan osittain pilkottu bolus saadaan liikkeelle ja bakteerit kuolevat normaalisti ruoan kanssa nautittuina. Mahalaukun pH: ta säätelee negatiivinen takaisinkytkentäsilmukka antral D-soluissa, jotka vapauttavat somatostatiinia, joka estää gastriinin vapautumista.2 Kun ruoka liikkuu ulos vatsasta, h+ – pitoisuus kasvaa, mikä myös estää HCl: n eritystä.1

suolahappo edistää proteiinien pilkkoutumista antamalla H+: aa, joka aktivoi pepsinogeenin, pepsiinin esiasteen. Pepsinogeeniä erittävät pääsolut kehon maharauhasissa ja mahalaukun antrumissa. Pepsiini pelkistää proteiinit erikokoisiksi peptideiksi eli aminohapoiksi, jotta ne voivat lopulta imeytyä ohutsuoleen. Tämä peptidien ja aminohappojen lisääntyminen sekä ravinnon etääntyminen lisää entisestään HCl: n eritystä. Ilman riittävää HCl-eritystä suuremmat proteiininpalat pääsevät ohutsuoleen ja saattavat heikentää ruuansulatusprosessien tehoa. Stressi voi vaikuttaa HCl: n eritykseen, sillä lisääntynyt parasympaattinen aktiivisuus mahan suolihermostoon stimuloi asetyylikoliinin, gastriinin ja histamiinin vapautumista.1.