Articles

Siècles

by admin

1väittelyt suoran demokratian elinkelpoisuudesta ovat yleisiä sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa. Kannattajat väittävät, että suora demokratia tarjoaa kansalaisille demokraattisen itsepuolustuskeinon, jolla he voivat taistella jäykkiä poliittisia koneita, vaikutusvaltaisten taloudellisten toimijoiden turmelevaa vaikutusta ja ei-konsensuksellista politiikkaa vastaan. Parjaajat väittävät päinvastoin, että suora demokratia voi johtaa kaoottisiin poliittisiin muutoksiin, vastuuttomiin poliittisiin päätöksiin ja ironisesti rahallisten etujen kasvavaan rooliin äänestystoimenpiteiden kirjoittamisessa ja äänestyksiin vaikuttamisessa. Nämä vastakkaiset kannat herättävät kiihkeää ja kiivasta keskustelua paitsi valveutuneiden kansalaisten ja muiden politiikan alan toimijoiden, myös akateemikkojen keskuudessa. Mitä me oikeastaan tarkoitamme suoralla demokratialla? Muuttuuko sen merkitys tekstiyhteyden mukaan? Voiko se toimia tavallisten kansalaisten eduksi? Vai todistaako se pikemminkin sanonnan: ”tie helvettiin on päällystetty hyvillä aikomuksilla?”Tämä teos käsittelee näitä kysymyksiä tarkastelemalla suoraa demokratiaa Yhdysvalloissa, keskittyen erityisesti Kaliforniaan sekä Euroopan unioniin, Italiaan, Sveitsiin ja Ranskaan.

2kertoo tähän analyysit valikoiduista amerikkalaisista ja eurooppalaisista suoran demokratian järjestelmistä, jotka amerikkalaiset historioitsijat ja ranskalaiset oikeusoppineet ovat esittäneet. Tämä moninaisuus paljastaa hyvin konkreettisesti ne merkittävät näkemyserot, joita esiintyy kulttuurien, tieteenalojen ja kielten välillä. Ranskan tai amerikanenglannin kielen ja vastaavien kirjoitustyylien käytön lisäksi, jotka itsessään johtavat rakenteellisiin eroavaisuuksiin viestinnässä, nämä artikkelit osoittavat kulttuurisia vivahteita, jotka ovat ominaisia omaleimaisille käsitteellistämis-ja jäsentämistavoille. Yllättävää kyllä, erot akateemisessa tieteenalassa ovat ehkä vähiten syviä. Yhdysvaltalaisten poliittisten historioitsijoiden empiirinen koulutus, joka perustuu oikeustieteen huomattavaan painoon amerikkalaisessa järjestelmässä, johtaa tiettyihin yhtäläisyyksiin oikeusoppineiden omaksuman lähestymistavan kanssa. Kuitenkin sama harkinta oikeuskäytäntöä, joka tuo nämä tutkijat yhdessä puolestaan luo laajin ero amerikkalaisen ja eurooppalaisen kokemuksia suorasta demokratiasta ja tarjoaa kriittisen käsitteellisen viitekehyksen, johon sijoittaa kokemuksia Yhdysvaltojen, ja erityisesti Kalifornian, jotka esitetään tässä volyymi.

3 Yhdysvalloissa suoraa demokratiaa ei ole olemassa liittovaltiotasolla, vaan se on vaihtelevassa määrin osa vaaliprosessia kolmessakahdeksassa osavaltiossa ja Columbian piirikunnassa. Amerikkalaisessa kielenkäytössä suora demokratia toimii kolmella tavalla, joita joskus kutsutaan Kalifornian politiikan ”kolminaisuudeksi”: aloite, kansanäänestys ja takaisinkutsu. Kaksikymmentäneljä osavaltiota plus District of Columbia valtuuttaa äänestyslippuja aloitteita, joiden avulla kansalaiset voivat äänestää lakia ehdotuksia tai perustuslain muutoksia, tekstit, jotka voidaan kirjoittaa valtion lainsäätäjät, tai joissakin valtioissa minkä tahansa ryhmän tai yksilön. Muut osavaltiot sallivat lainsäätäjän äänestää kansalaisten ehdottamista teksteistä. (Kaliforniassa tehdään vielä ero osavaltionkokouksen kirjoittamien ja äänestyslipulle asetettujen aloitteiden ja kansalaisten suoraan tuottamien ehdotusten välillä.) Kansanäänestyksessä kansalaiset voivat yleensä äänestää vastaukseksi Kyllä / Ei-kysymykseen, jolloin he hyväksyvät tai hylkäävät tietyn lain tai hallituksen hankkeen. Lopuksi takaisinveto antaa kansalaisille mahdollisuuden äänestää vaaleilla valitun viranhaltijan erottamiseksi virastaan ennen hänen kautensa päättymistä. Vetoomus, joka on täydennetty keräämällä kansalaisten allekirjoituksia, joiden määrä vaihtelee osavaltioittain, on välttämätön erilaisten äänestysaloitteiden, kansanäänestysten tai takaisinvetovaalien saamiseksi äänestäjien eteen.

  • 1 viimeaikaisesta keskustelusta amerikkalaisesta suorasta demokratiasta, katso esimerkiksi Donna Kesselman, ”suora Demo (…)

4direct democracy of different and with clear regional variations toimii myös kaupunki-ja piirikuntatasolla kaikkialla Yhdysvalloissa, jossa sen käyttö on joskus suurempaa kuin osavaltiotasolla. Esimerkiksi Kaliforniassa ei ole ollut suoraa demokratiaa vain osavaltiotasolla vuodesta 1911, vaan piirikuntatasolla vuodesta 1893, ja kaupunkitasolla vuodesta 1898, jolloin Pohjois-Kalifornian kaupungit San Francisco ja Vallejo ottivat ensimmäisenä osavaltiossa aloiteoikeudet käyttöön.1

5 vaikka kansalaisaloitteiden käsitteestä on säädetty Euroopan unionin Lissabonin sopimuksessa (voimassa 1.joulukuuta 2009), koska sen käyttöönottomekanismit ovat puutteelliset, sitä ei ole tällä hetkellä olemassa muutoin kuin teoreettisessa muodossa. Tästä huolimatta on jo ehdotettu kuutta aloitetta, joita tukee yli miljoona Euroopan unionin kansalaista, ja ne odottavat rakennetta, jonka kautta ne voidaan esitellä äänestäjille (Bertrand).

6suora demokratia toimii jo monissa yksittäisissä Euroopan maissa, monenlaisissa muodoissa ja eriasteisesti. Joissakin maissa, kuten Italiassa ja Sveitsissä, kansanäänestys on säännöllinen osa demokraattista prosessia. Italiassa kansanäänestys kirjattiin vuoden 1947 perustuslakiin, mutta kansanäänestysten järjestämiseksi vaadittu oikeudellinen rakenne hyväksyttiin vasta vuonna 1970 (Laffaille). Sveitsi on Euroopan kansakunta, joka useimmiten liittyy suoraan demokratiaan, ja siitä lähtien, kun se sisällytettiin vuoden 1848 perustuslakiin, sillä on ollut pitkä perinne kansalaisaloitteista ja hallituksen ehdottamista kansanäänestyksistä sekä lähes koskaan käytetty takaisinveto (Giraux). Sen sijaan Vaikka Ranskan perustuslaki vuodelta 1958 tunnustaa kansanäänestyksen periaatteen, hallituksen tukemat kansanäänestykset on tiukasti suojattu rajoituksin ja ne ovat pysyneet harvinaisina. Vuodesta 1995 lähtien ranskalaisilla äänestäjillä on ollut oikeus järjestää kansanäänestyksiä paikallisella tasolla, mutta ei ole olemassa mekanismia, jolla äänestäjät voisivat todella tehdä niin, joten kansalaisten synnyttämä kansanäänestys on edelleen enemmän perustuslaillista teoriaa kuin käytäntöä (Dubreuil).

7A näiden kolmen maan vertailu näyttäisi osoittavan, että vaikka italialaiset Äänestäjät käyttävät kansanäänestyksiä säännöllisesti, joskus tehdäkseen perusteellisia muutoksia poliittisen järjestelmän rakenteeseen, lisääntynyt äänestäjien poissaolo vuodesta 2000 on vähentänyt kansanäänestysten läpimenoa. Sveitsiläisiä pyydetään äänestämään hyvin säännöllisesti (noin neljä kertaa vuodessa) paikallisissa, kantonin laajuisissa tai kansallisissa kansanäänestyksissä, joiden sisältö on hyvin vaihteleva, mutta niiden tekstien monimutkaisuus, joista äänestää, on lisännyt äänestäjien vähenemistä. Sen sijaan Ranskan järjestelmä korostaa edustuksellista hallintoa kaikkein laillisimpana demokratian välineenä, mikä johtaa korkeaan äänestäjien osallistumiseen vaaleihin mutta kansalaisten vähäiseen osallistumiseen päätöksentekoon.

8huomautettuna Christine Bertrandin, Franck Laffaillen, Denis Giraux ’ n ja Charles-André Dubreuilin esittämät näkökulmat osoittavat äärimmäisen varovaisen, mutta jokseenkin myönteisen näkemyksen mahdollisesta suoran demokratian lupauksesta lisätä kansalaisten osallistumista päätöksentekoon ja tehdä vaaliprosessista demokraattisempi Euroopassa. Kritiikki kohdistuu voimakkaimmin Italiaan, jossa 1900-luvun lopun kansanäänestykset itse asiassa muuttivat maan poliittista voimatasapainoa. Sveitsin malli on esitetty suhteellisen hyvin toimivaksi malliksi, jossa kansalaiset painostusryhmien sijaan ehdottavat kansanäänestyksiä ja jossa Sveitsin parlamentti voi ehdottaa lakeja niiden muuttamiseksi tai jopa kumoamiseksi, jos tekstiä pidetään loukkaavana.

  • 2 Useimmat kalifornialaiset historioitsijat olisivat yhtä mieltä siitä, että Calissa on kiireesti uudistettava suoraa demokratiaa (…)

9ei niin Kalifornian tapauksessa, jossa suoran demokratian väärinkäytöksiksi koetut tahot ovat saaneet näillä sivuilla edustetut kalifornialaiset historioitsijat huutamaan varoitukseksi sen vaaroista ja riskeistä. Glen Gendzelin sanoin Kalifornian suorasta demokratiasta on tullut ” elävä esimerkki pieleen menneistä uudistuksista ja hyvistä aikomuksista, jotka johtavat katastrofaalisiin tahattomiin seurauksiin.”Näiden seurausten joukossa, kuten Robert Cherny huomauttaa, ovat” tavat, joilla suorat demokraattiset menettelyt ovat myötävaikuttaneet lainsäädännön toimintahäiriöön ”ja” uudelleenjärjestelty hallinto ”Kaliforniassa” pienen hallinnon ja vapaiden markkinoiden puolestapuhujien ohjauksessa.”William Issel sijoittaa Kalifornian suoran demokratian tapauksen Yhdysvaltain laajempaan kuvioon. politiikka, mikä viittaa siihen, että samaan aikaan, kun ”yhä useammat äänestäjät ovat menettäneet uskonsa hallitukseen ja kääntyneet vapaiden markkinoiden uskontoon viime vuosina, he ovat jälleen kerran osoittaneet” tapoja”, joilla ” perusluonteiset sitoumukset- – ovat aika ajoin kilpailleet taloudellisen oman edun tavoittelun kanssa Yhdysvaltain julkisessa elämässä vaikuttavina voimina.”Tämä on rohkaissut ”konservatiivista kulttuuripolitiikkaa”, jossa aktivistit ovat hyödyntäneet Kalifornian suoran demokratian mekanismia ajaakseen agendojaan. Nämä kolme tutkijaa perustelevat suoran demokratian epäonnistumista Kaliforniassa tuhoilla, joita he katsovat sen aiheuttaneen valtion taloudelle, hallinnolle ja sosiaaliselle yhteenkuuluvuudelle.2

  • 3 Katso Denis Giraux alla: ”Alors qu’ aux États-Unis, l ’ argent est aussi Roi lors des référendums, que (…)

10ohjautuen suoran demokratian erilaisiin rakenteisiin, käytäntöihin ja seurauksiin Kaliforniassa ja Euroopan unionissa, Italiassa, Sveitsissä ja Ranskassa, tämä teos esittää silmiinpistäviä vastakohtaisuuksia. Tämä on vain odotettavaa, kun otetaan huomioon näiden kahdella mantereella sijaitsevien eroavuuksien suunnattomat erot historiassa, poliittisessa kulttuurissa ja taloudellisessa kontekstissa. Pierre Noraa mukaillen intellektuellin keskeinen tehtävä on kuitenkin osoittaa sen monimutkaisuus, mikä näyttää yksinkertaiselta, ja sen yksinkertaisuus, mikä näyttää monimutkaiselta. Tällaisesta suoran demokratian moninaisuudesta näyttää syntyvän suhteellisen yksinkertainen ero amerikkalaisten ja eurooppalaisten tapausten välillä: se, missä määrin rahan vaikutus on tunkeutunut poliittiseen prosessiin.3 Tämä johtaa siihen, että pohditaan Yhdysvaltain korkeimman oikeuden roolia sen salliessa tämän tapahtua tulkitsemalla Yhdysvaltain perustuslakia, erityisesti sen ensimmäistä lisäystä, yhdessä amerikkalaisen perustuslaillisuuden ilmiön kanssa, joka on johtanut siihen, että perustuslakiin ankkuroidulle poliittiselle järjestelmälle on edelleen julkinen tuki, vaikka se näyttää etääntyvän huomattavasti sen varhaisesta tasavallasta ja Jacksonilaisesta alkuperästä.

111 silmiinpistävintä eroa Yhdysvaltain välillä. ja esimerkiksi Ranskan vaaleissa on kyse kampanjoiden kustannuksista ja tavasta, jolla sananvapaus ymmärretään. Ranskassa kampanjamainonta on tiukasti säänneltyä. Postiäänestäjät saavat vain kunkin puolueen virallisen alustajulistuksen, joka lähetetään yhdessä tiettynä ajankohtana yhdessä, merkitsemättömässä ruskeassa paperikuoressa. Toisin kuin Yhdysvalloissa on lukuisia poliittisia mainostauluja, Ranskassa jokaisen vaalipaikan lähellä olevilla virallisilla ilmoitustauluilla on vain virallisia kampanjajulisteita, joissa on tarkat ohjeet niiden koosta ja sallitusta tekstin ja kuvan määrästä. Vaikka jotkut ehdokkaat valittavat, ettei heidän ääntään kuulla riittävästi, heillä on yleensä suhteellisen yhtäläinen pääsy tiedotusvälineisiin toimittajien tai virallisten foorumien kautta, mutta he tai kukaan muukaan ei saa ostaa mainosaikaa. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö ylenmääräistä vaikutusvaltaa tai poliittista korruptiota olisi olemassa. Kampanjamainonnan puuttuminen tarkoittaa kuitenkin sitä, että poliittiseen järjestelmään kohdistuvat taloudelliset paineet eivät koske suoraan äänestäjiä, vaan ne sisältyvät suurelta osin vaikutusvaltaisten henkilöiden tai ryhmien ja poliittisten puolueiden tai vaaleilla valittujen virkamiesten välillä joskus piileviin suhteisiin. Mainonnan puute ja suhteellisen avokätinen valtion rahoitus poliittisille kampanjoille merkitsevät myös sitä, että Ranskassa kampanjoinnin kustannukset ovat alentuneet, mikä antaa pienille poliittisille puolueille mahdollisuuden osallistua vaaleihin ja voittaa ne silloin tällöin.

  • 4 erittäin kiistelty Citizen ’ s United-päätös on jatkuvan keskustelun ja tulkinnan (…)

12 ” Congress shall make no law … abridging the freedom of speech….”2000-luvun alussa Yhdysvaltain korkein oikeus on yhä enemmän tulkinnut tätä kohtaa Yhdysvaltain perustuslain ensimmäisessä lisäyksessä siten, että se suojelee kampanjarahoitusta sananvapauden ilmaisuna. Näin on käynyt erityisesti sen jälkeen, kun kongressi meni ohi ja presidentti George W. Bush allekirjoitti vuonna 2002 Bipartisan Campaign Reform Act-lain, jonka tarkoituksena oli erityisesti säädellä ja rajoittaa kampanjarahoitusta ja mainontaa. Useissa päätöksissä, jotka huipentuivat vuonna 2010 Citizen ’ s United vs. Federal Election Commission, tuomioistuin on purkanut monia rajoituksia poliittisten menojen vaalikampanjoissa, lähinnä väittämällä, että ensimmäinen lisäys suojaa oikeuksia yritysten, ammattiliittojen, tai muiden amerikkalaisten ryhmien tai yksittäisten osallistua taloudellisesti ilman rajoja vaalikampanjat muodossa sananvapauden. Näin vaikutusvaltaiset taloudelliset intressit osallistuvat suoraan vaalipolitiikkaan kansallisella, valtiollisella ja paikallisella tasolla sekä kaikkiin vaaleihin, olipa kyse ehdokkaista, aloitteista, kansanäänestyksistä tai takaisinvedoista.4

  • 5 James M. Beck, the Constitution of the United States: Yesterday, Today—and Tomorrow (NY, 1924) quot (…)

13direct democracy as a political reforms are musertavasti to the Progressive era, a period which during many Americans concerned about the excessive influence on politics of late nineteenth and early twentieth century Business, eritoten the railway, banking, and oil industries. Huolestuneet Edistysmieliset tuomitsivat säännöllisesti poliittisen korruption uhkana amerikkalaiselle demokratialle ja vaativat kansalaisten suurempaa osallistumista politiikkaan ja kansalaisten parempaa valistusta tasavaltansa todellisesta toiminnasta, erityisesti kuten sen puitteissa, U. S. Perustuslaki. Vuonna 1924 Solicitor General James M. Beck kirjoitti: ”perustuslaki on vakavammassa vaarassa kuin milloinkaan muulloin Amerikan historiassa. Tämä ei johdu mistään tietoisesta vihamielisyydestä henkeä tai kirjainta kohtaan, vaan siitä välinpitämättömyydestä ja välinpitämättömyydestä, jolla massat suhtautuvat lisääntyviin hyökkäyksiin sen perusperiaatteita vastaan.”5

  • 6 Stephen Breyer, America’ s Supreme Court: Making Democracy Work (NY: Oxford UP, 2010), 73.
  • 7 Kammen, 399.

14 vuonna 2010 Yhdysvaltain korkeimman oikeuden tuomari Stephen Breyer toisti tämän huolen: ”koulutuksen, johon kuuluu kansalaisarvojen välittäminen sukupolvelta toiselle, on oltava tärkeässä asemassa kansalaisten luottamuksen ylläpitämisessä tuomioistuimen päätöksiin … ”kuitenkin,” myös tuomioistuimen on autettava säilyttämään yleisön hyväksyntä omalle legitimiteetilleen. Se voi tehdä tämän parhaiten auttamalla varmistamaan, että perustuslaki pysyy ”toimivana” sanan laajassa merkityksessä. Erityisesti se voi ja sen pitäisi tulkita perustuslakia tavalla, joka toimii Amerikan kansalle tänä päivänä.”6 Breyer siis ylittää edistyksellisen aikakauden odotukset siitä, että kansalaiskasvatuksen kautta ja osallistumalla suoraan demokratiaan koulutettu kansalainen voisi puolustaa demokraattisia periaatteita. Hän vaatii myös, että korkein oikeus toimii omanlaisensa amerikkalaisen konstitutionalismin perinteen ylläpitäjänä, jonka historioitsija Michael Kammen on määritellyt sisältävän ”joukon arvoja, erilaisia vaihtoehtoja ja keinon ratkaista ristiriidat konsensuksen puitteissa. Se on tarjonnut vakautta ja jatkuvuutta siinä määrin, mitä laatijat tuskin olisivat voineet kuvitellakaan” ja ”on ollut huomattavan menestyksekäs varjellessaan itse perustuslakia,” puskuroiden sitä ”arvaamattomimmilta impulsseiltamme.”7

  • 8 Myös vuoden 2000 päätös Bush v. Gore lisäsi kansalaisten epäluottamusta tuomioistuimen epäsuosiota kohtaan (…)

15direct democracy in the United States is updated in a workable constitutional heritage and a tradition of constitutionalism, and its principles can be realised only if these both be secured by a non-politised judicial. Korkeimman oikeuden viime vuosina tekemät päätökset ovat johtaneet siihen, että rahoituksen vaikutus kampanjoihin on kasvanut ja vaikutusvaltaiset toimijat ovat käyttäneet demokratiakehitystä väärin. He ovat myös esittäneet syytöksiä, joiden mukaan tuomioistuimesta on tullut liian puolueellinen suorittaessaan tuomioistuinvalvontaa koskevaa tehtäväänsä, mikä heikentää perustuslaillisuutta, joka on koko Yhdysvaltain politiikan ja hallinnon, myös suoran demokratian, perusta.8 seuraavilla sivuilla tarkastellaan suorien demokratiatoimenpiteiden ansioita ja vaaroja, niistä keskustellaan, niitä ylistetään ja tuomitaan, mikä paljastaa tämän kiistellyn poliittisen hallintotavan monet puolet.