yhdessä ensimmäisistä Hal Fischerin Homosemiotiikkaa varten laatimista valokuvista nähdään kaksi miesten pakarasarjaa, joissa kummassakin on korkeakuvioinen, muotoon sopiva Levi ’ s. toisessa vasemmassa takataskussa on sininen huivi, joka päällekkäin asetetun tekstin mukaan ”osoittaa, että käyttäjä omaksuu aktiivisen tai perinteisen miehen roolin seksuaalisen kanssakäymisen aikana”. Toisella on punainen huivi oikeassa takataskussa, mikä osoittaa, että”käyttäjä ottaa passiivisen roolin anaali/käsi insertiossa”. Mutta, tekstissä varoitetaan kuivasti,”punaisia nenäliinoja käytetään myös nenän vuotamisen hoidossa ja joissakin tapauksissa niillä ei välttämättä ole mitään merkitystä seksuaalisen kanssakäymisen kannalta”.

tehty vuonna 1977, kun Fischer oli parikymppinen, Gay Semiotics-sarja on ihanan pokerinaamainen muotokuva queer-mieskulttuurista San Franciscon Castron ja Haight-Ashburyn kaupunginosissa heidän huolettomalla apogeillaan. Hankien, avaimenperien ja korvakorujen koodien purkamisen lisäksi Homosemiotiikka opastaa arkkityyppien, katumuodin ja erilaisten BDSM-käytäntöjen läpi. Neljäkymmentä vuotta myöhemmin kuvat ovat nyt nähtävissä Project Native Informantissa Lontoossa muiden 1970-luvun Fischerin teosten ohella.

”työ oli hyvin kumouksellista, ja siitä saan edelleen kivaa”, Fischer sanoo Lontoossa näyttelyn avajaisissa. ”Halusin ihmisten näkevän valokuvat ensin ja pääsevän sitten lähelle. Halusin, että lukiessa on tietynlaista viattomuutta, niin totta kai siinä on pieni shokki ja muutama punchlines, sitten ihmiset alkavat nauraa.”

Fischerille huumori, etiketit, opettavainen teksti ja harmaasävyn käyttö olivat kaikki omiaan horjuttamaan sitä romantiikkaa, joka vielä tuolloin ympäröi valokuvausta Yhdysvalloissa. Se on visuaalinen kieli, joka on lainattu banaaleista käyttöohjeista. Jopa ylivaltaa käsittelevät kuvat on sävelletty keveällä kosketuksella ja huumorin suolauksella, joka on selvästi epämuodollista. ”En usko, että joku s&m-kulttuuria oikeasti harrastanut vetäisi puoleensa näitä, koska ne ovat todella liian leikkisiä”, Fischer sanoo ja huomauttaa, että hänen kokemuksensa mukaan kikattelu on tällaisissa tilanteissa jonkinlainen mielialan murtaja.

juuri Lévi-Straussin lukeminen – antropologi eikä denimien valmistaja – innoitti Fischeriä kodifioimaan San Franciscon homoyhteisön pukeutumista ja käyttäytymistä. ”Antropologisesti tämä tapahtui kaikkialla ympärilläni: se oli uskomatonta, eikä kukaan käsitellyt sitä sillä tavalla, joten menin vain siihen.”

toisin kuin kaukainen antropologi, Fischer oli varsin kirjaimellisesti upotettu kuvaamaansa kulttuuriin. Fischer kohtasi yhden kohteistaan hengailemassa paikallisen kahvilansa ulkopuolella ja toisen Gusin pubissa. Perushomokuvassa poseerannut mies ” työskenteli valokuvausliikkeessä kadun varrella. Sinne menisit keskiviikkona laittamaan maribrownie-tilauksesi, koska Brownie Mary – jos hän ei olisi vankilassa-toisi browniet perjantaina.”

kaikki miehet – jockista tyköistuvissa satiinishortseissaan leathermaniin, jolla on kukkorengas epaulettensa päällä – urheilevat vakiovaatteissaan. Fischer sai vaikutteita saksalaisen valokuvaajan August Sanderin 1900-luvun kansasta kuvatessaan aiheitaan omilla ehdoillaan. ”Sanderin työssä minua viehätti ajatus siitä, että annat hänen esitellä itsensä sinulle. En sanonut näille ihmisille, mitä pitää tehdä, mitä pukea päälle tai mitään.”

inkluusioon valitut luvut ovat pääosin niitä, joita Fischer oli kiinnostunut tarkastelemaan itseään: ”se on tietyllä tasolla sanasto omista haluistani, joskin ehkä hieman laajempi. En laittanut ketään dragiin-ja siellä oli ihmisiä dragissa. Olin osa klooniryhmää.”

koodeilla ja pukeutumisella oli tärkeä tehtävä aikana, jolloin kyky lukea tilannetta tarkasti oli välttämätöntä: ”osa tästä on sitä, että aikoinaan, jos lyö heteromiestä, sillä ei olisi voinut olla-hyviä seurauksia.”

pian sen jälkeen, kun täällä esillä olleet teokset – joihin kuuluu myös vuoden 1979 project a Salesman, jossa alaston viiksekäs mies ilmestyi mainostauluun San Franciscon Castron kaupunginosassa – Fischer päätti lopettaa taiteilijan työt. Nykyään hänen valokuvatuotantonsa rajoittuu paljolti hänen koiransa Jasperin iPhone-otoksiin-tosin sopivan ylellisessä asussa.

”kun minulla oli ensimmäinen soolokeikka vuonna 1977”, hän sanoo, ”kriitikkopuoleni tavallaan otti vallan. Ajattelin itsekseni: ”olet osunut täydelliseen hetkeen, kaikki on loksahtanut kohdalleen. Kulttuurillisesti teet tämän juuri oikeaan aikaan. Taiteen kannalta olet mukana jossain, jossa on metodiikkaa ja joka on käsitteellistä. Useimmat eivät saa tätä kertaakaan. Sain sen.”

• Gay Semiotics on Project Native Informantissa Lontoossa 1.huhtikuuta saakka. Kirjan ovat julkaisseet uudelleen LA gallery Cherry ja Martin.

{{#ticker}}

{{topLeft}}

{{bottomLeft}}

{{topRight}}

{{bottomRight}}

{{#goalExceededMarkerPercentage}}

{{/goalExceededMarkerPercentage}}

{{/ticker}}

{{heading}}

{{#paragraphs}}

{{.}}

{{/paragraphs}}{{highlightedText}}

{{#cta}}{{text}}{{/cta}}

Remind me in May

olemme yhteydessä muistuttaaksemme osallistumisesta. Varo viestiä sähköpostiisi toukokuussa 2021. Jos sinulla on kysyttävää osallistumisesta, ota meihin yhteyttä.

• Jaa Facebookissa

Jaa Facebookilla Jaa Twitterissä

• Jaa sähköpostilla

Jaa LinkedInissä

• Jaa Pinterestissä
• jaa WhatsAppissa

Jaa Messengerissä