Taulukko 1.

ennen orkiektomiaa tehdyssä kivespussin ultraäänitutkimuksessa mitattu kasvaimen koko oli 39, 24 ± 19, 26 mm. Kivespussin ultraäänellä mitatut kasvaimen minimi-ja maksimikoot olivat 7 mm ja 105 mm. Ryhmien välinen ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä (p > 0, 05) (Taulukko 1).

Tuumorimarkkerit (α-fetoproteiini, β-ihmisen koriongonadotropiini ja laktaattidehydrogenaasi) 7.päivänä leikkauksen jälkeen todettiin positiivisiksi 65 potilaalla (58, 6%) ja negatiivisiksi 46 potilaalla (41, 4%). Kunkin ryhmän yksilöllinen tarkastelu osoitti, että kasvaimen merkkiaineiden postoperatiivinen positiivisuus oli ryhmässä 1 29 (42, 6%) ja ryhmässä 2 17 (39, 5%). Ero kahden ryhmän välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevä (p > 0, 05) (Taulukko 2).

ensimmäisten 30 postoperatiivisen päivän aikana tehdyssä vatsan varjoainetomografiassa todettiin 10-20 mm: n imusolmuke 28 potilaalla (25, 2%), 21-50 mm 22 potilaalla (19, 8%) ja imusolmuke > 50 mm 8 potilaalla (7.2%) potilaista, kun taas 53 (47, 7%) potilaalla ei ollut lainkaan imusolmukkeisiin liittyvää osuutta. Ero kahden ryhmän välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevä (p > 0, 05) (Taulukko 2).

kaikkien Mgct-potilaiden kliinisessä vaiheistuksessa todettiin, että 51 (45, 9%) potilasta oli vaiheessa I, 39 (35, 1%) oli vaiheessa II ja 21 (18, 9%) oli vaiheessa III. ryhmässä 1 todettiin, että 35 (51, 4%) potilasta oli vaiheessa I, 21 (30, 8%) oli vaiheessa II ja 12 (17, 6%) oli vaiheessa III; Kun taas ryhmässä 2 todettiin, että 16 (16) (16) 37, 2%) potilaista oli vaiheen I potilaita, 18 (41.8%) oli vaiheessa II ja 9 (20, 9%) oli vaiheessa III. ero ryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevä (p > 0, 05). Yhteensä 5 potilaalla todettiin etäpesäke muissa elimissä, ja 3 potilaalla (2, 7%) oli etäpesäke keuhkoissa, 1 potilaalla (0, 9%) oli etäpesäke aivoissa ja 1 potilaalla (0, 9%) oli etäpesäke luustossa.

Mgct: t, joissa oli seminoomakomponentti, jaettiin myös kahteen alaryhmään, joista 1 ryhmä sisälsi tapaukset, joiden histopatologinen seminoomakomponentti oli 30% tai suurempi (n = 17), ja toinen ryhmä mukaan lukien tapaukset, joiden histopatologinen seminoomakomponentti oli <30% (n = 26). Tämän jälkeen näitä kahta ryhmää verrattiin keski-iän, pääasiallisen alkuperäisen valituksen, kasvaimen koon, leikkauksen jälkeisten kiveskasvainmarkkereiden, imusolmukkeisiin kohdistuneen vaikutuksen (vatsatomografialöydösten perusteella), keuhkojen etäpesäkkeiden (rintakehän tomografialöydösten perusteella) ja LVI: n määrän perusteella. Keski-iän, käsin kosketeltavan massan, imusolmukkeisiin osallistumisen, keuhkojen etäpesäkkeiden ja LVI: n esiintyvyyden havaittiin olevan korkeammat potilailla, joilla seminooma-komponentin esiintyvyys oli vähintään 30%, kun taas kasvaimen ja leikkauksen jälkeisten kiveskasvainmarkkereiden keskiarvon todettiin olevan pienempi. Näiden 2 ryhmän välillä ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa (p > 0, 05) (Taulukko 3).

ryhmässä 1 15 (22%) 68 potilaasta, joille tehtiin primaarinen retroperitoneaalinen imusolmukeleikkaus (rplnd). Näistä 15 potilaasta 3: lla (20%) oli eläviä kasvainsoluja, 1: llä (6, 6%) oli teratooma ja 2: lla (13, 3%) oli eläviä kasvainsoluja ja teratooma samanaikaisesti. Ryhmässä 1 19 (27, 9%) 68 potilaasta sai solunsalpaajahoidon jälkeen rplnd: n. Näistä 19 potilaasta 9: llä (47, 3%) oli teratooma ja 3: lla (15, 8%) eläviä kasvainsoluja. Ryhmässä 2, 6 (13.9%) 43 potilaasta, joille tehtiin rplnd. Kahdella näistä kuudesta potilaasta oli samanaikaisesti eläviä kasvainsoluja ja teratooma. Ryhmässä 2 10 (23, 2%) 43 potilaasta sai rplnd: n solunsalpaajahoidon jälkeen. Näistä 10 potilaasta viidellä (50%) oli teratooma ja neljällä (40%) eläviä kasvainsoluja. Tilastollista analyysiä ei tehty, koska mukana olleiden potilaiden pieni kohortti oli rplnd-tutkimuksessa.

niiden 43 MGCT-potilaan histopatologiset, demografiset ja kliiniset tiedot, joilla on sinomakomponentti, on esitetty taulukossa 4. Tapauksia seurattiin keskimäärin 36.2 kuukautta, ja 37: ssä näistä tapauksista ei esiintynyt toistumista tämän seurantajakson aikana. Seurantajakson aikana 3 potilaalla todettiin myöhäinen retroperitoneaalinen uusiutuminen ja yhdellä potilaalla oli myöhäinen aivojen etäpesäke. Seurantajakson aikana myös 1 muu potilas menehtyi kivessyövän vuoksi.

Keskustelu

Kiveskasvaimet ovat heterogeeninen ryhmä kasvaimia, joilla on erilaisia histopatologioita ja vaihtelevia kliinisiä kursseja ja ennusteita. Sukusoluista peräisin olevat kasvaimet aiheuttavat lähes 95 prosenttia kaikista kivessyövistä . Saatavilla olevan kirjallisuuden mukaan Mgct: t ovat toiseksi yleisimpiä kivesten sukusolukasvaimia seminoomien jälkeen ja niiden osuus kaikista primaarisista kivesten GCT: istä on 40-45%. Syy Mgct: iden yleisyyteen voi liittyä siihen, että kivesten sukusolut ovat totipotentteja ja käyvät läpi trofoblastin eli somaattisen erilaistumisen. Primaarikasvaimissa tai metastaattisissa Nsgct-tyypeissä voimakkaat Nsgct-tyypit voivat muuntua toisiksi NSGCT-tyypeiksi . Vahva samankaltaisuus seminooman ja intratubulaarisen sukusolun neoplasian välillä tukee hypoteesia, jonka mukaan seminooma on muiden GCT: iden esiaste. Tämän hypoteesin mukaan seminooma voi erottaa ja muuttaa alkion karsinooma-ja keltuaispussikasvaimet mgct-kasvaimiksi . Sama koskee myös alkion karsinoomia, jotka voivat pluripotenttisen luonteensa vuoksi muuttua somaattisen erilaistumisen kautta muiksi Nsgct-ja Mgct-muodoiksi, kuten teratoomiksi, keltuaispussin kasvaimiksi ja koriokarsinoomiksi . Vaikka seminoomien esiintymistä MGCTs: n sisällä ei yleensä pidetä negatiivisena ennustetekijänä, kirjallisuudessa ei ole vielä julkaistu/raportoituja tutkimuksia tästä aiheesta .

tutkimuksessa, jonka toteuttivat Miyai et al. vuonna 2018 raportoitiin, että seminoomakomponenttia sisältävillä Mgct: llä esiintyi geneettisiä variaatioita, jotka poikkesivat puhtaissa seminoomissa havaituista. Heterotsygoottisuuden häviämisen raportoitiin olevan yleisempää mgct-potilailla, joilla oli seminomakomponentti, ja osan tästä heterotsygoottisuuden menetyksestä raportoitiin liittyvän proteiinin ekspression (eli PTEN) häviämiseen. Samassa tutkimuksessa havaittiin runsaasti alleelihäviöitä seminoomakomponentin (6p ja 10Q) sisältävien mgct: iden erityisessä kromosomipoikkeamassa. Tämän tutkimuksen johtopäätös oli, että vaikka sana ”seminoma” voi aluksi viitata hyvään ennusteeseen, seminomakomponentin osallistuminen MGCTs: ään ei ole hyvä ennustetekijä. Lisäksi, kun otetaan huomioon hypoteesi, että mgcts: n seminooma-komponentti on muiden GCTs: ien esiaste, voidaan olettaa, että koska mgcts: llä on suuri määrä geneettisiä poikkeamia, ne voivat edetä suuremmalla maligniteetilla.

näiden löydösten perusteella seminooman esiintyminen Mgct-lääkkeissä tulee arvioida kliinisesti. Niiden potilaiden iästä, joilla on diagnosoitu kiveskasvain, on raportoitu 10 vuoden kellonmuotoista käyrää seminoomien ja Nsgct: iden välillä . Kirjallisuudessa ei ollut selvää yhteyttä seminooman esiintymisen mgct-potilailla ja mgct-potilaiden iän välillä diagnoosihetkellä. Vain 1 tutkimus kirjallisuudessa, joka erikseen tarkasteli Mgct: Itä riippuen siitä, sisältivätkö ne seminomakomponentin, raportoitiin. Tämän tutkimuksen mukaan niiden mgct-potilaiden keski-iäksi, joilta puuttui sinomakomponentti, ilmoitettiin 29 vuotta, kun taas niiden mgct-potilaiden keski-iäksi, joilla oli sinomakomponentti, ilmoitettiin 25 vuotta . Mainitussa tutkimuksessa ei kuitenkaan tehty tilastollista analyysia näiden kahden ryhmän välillä. Syy siihen, miksi tilastollista analyysia ei tehty näiden kahden ryhmän välillä, voi liittyä siihen, että mukana oli suhteellisen pieni määrä potilaita. Mgct-potilaita, joilta puuttui seminooma-komponentti, oli 30, kun taas mgct-potilaita, joilla oli sinomakomponentti, oli 19. Samassa tutkimuksessa raportoitiin myös, että mgcts: ään verrattuna puhtaita seminoomia havaittiin potilailla, jotka olivat tilastollisesti merkitsevästi vanhempia (puhtaiden seminoomien keski-ikä oli 34 vuotta ja mgcts: ien 27 vuotta) . Tutkimuksessamme ryhmän 1 keski-ikä orkiektomian aikaan oli 24 vuotta.2 vuotta, kun taas ryhmän 2 keski-ikä oli 25, 4 vuotta, eikä tätä eroa todettu merkitseväksi (Taulukko 1). Mgcts: n seminomakomponentin kasvaessa mgcts: ää sairastavien potilaiden diagnosointi-ikä kuitenkin kasvaa. Tutkimuksessamme ne, joiden sinomapitoisuus oli alle 30%, käyttäytyivät kuten klassiset mgct-tapaukset, kun sinoma oli korkeampi kuin 30%, sillä oli ei-seminomatoottinen käyttäytyminen. Sitä tavataan myös nuorena ja se on aggressiivinen. Näiden havaintojen todettiin olevan yhtäpitäviä Albersin ym.kanssa.teoria. Joillakin seminoomilla on aggressiivinen käytös ja kyky erilaistua solutasolla. Tämä ehto tukee niiden muuntaminen MGCTs, joka on useammin havaittu varhaisessa iässä.

primaarikasvaimen LVI: n on osoitettu vahvasti tunnistavan ryhmän, jolla on suurempi relapsin riski . Joidenkin tutkimusten mukaan puhtaalla alkion histologialla on merkitystä, vaikka se ei ole yhtä vahvasti yhteydessä relapsiin kuin LVI . Kirjallisuudessa on kuitenkin niukasti tietoa seminomakomponentin läsnäolon vaikutuksesta taudin ennusteeseen. Kuten muidenkin sukusolukasvainten kohdalla, retroperitoneaalisessa tilassa kasvaimen leviämisnopeus on 70-80% . Etäpesäkkeiden tutkiminen orkiektomian jälkeen tässä tutkimuksessa osoitti, että kliinisesti merkittävien imusolmukkeisiin ja keuhkoihin kohdistuneiden etäpesäkkeiden esiintyvyys oli suurempi mgct-potilailla, joilla oli seminomakomponentti, kuin ryhmässä 1. Erot eivät kuitenkaan olleet tilastollisesti merkitseviä. Molempien ryhmien kliinisessä vaiheessa 16 (37, 2%) mgct-potilasta, joilla oli seminooma-komponentti, määritettiin olevan vaiheessa I, Kun tämä luku oli 35 (51.4%) toisessa ryhmässä. Laajoissa tapaussarjoissa on raportoitu, että 55% Mgct: istä oli vaiheen I, vaikka niissä esiintyvästä seminomakomponentista tai sen puuttumisesta ei ole yksityiskohtaisia tietoja . Tutkitussa potilasryhmässä pitkälle edennyttä vaihetta (vaiheet II ja III) havaittiin kuitenkin useammin mgct-potilailla, jotka sisälsivät seminomakomponentin, kuin Mgct-potilailla, joilta puuttui seminomakomponentti.

on raportoitu, että NSGCTs: ssä solunsalpaajahoidon jälkeen tehdyissä rplnd: n patologisissa arvioinneissa todettiin eläviä kasvainsoluja 6-10%, kypsiä teratoomia 50% ja nekroottisia fibroottisia kudoksia 40% . Toinen seikka, jota on korostettava tässä tutkimuksessa, on se, että rplnd: n patologian arvioinnit, jotka tehtiin pääasiassa ja kemoterapian jälkeen, osoittivat, että eläviä kasvainsoluja oli enemmän mgct-potilailla, joilla oli seminooma-komponentti.

tämän tutkimuksen tulokset osoittavat, että Mgct: t, jotka sisältävät seminomakomponentin (erityisesti 30% tai enemmän), ovat taudin edenneessä vaiheessa, enemmän imusolmukkeisiin ja suurempi taipumus keuhkojen etäpesäkkeisiin. Syy siihen, miksi nämä tulokset eivät ole olleet tilastollisesti tuettuja, voidaan selittää potilaiden vähäisellä määrällä. Mgct-lääkkeiden, joissa on seminomakomponentti, ennustava vaikutus tulee tutkia uudelleen muissa tapaussarjoissa, joissa potilasryhmät ovat suurempia. Kansainvälisen Sukusolusyövän Yhteistoimintaryhmän riskiluokitus saattaa muuttua alan uusien tutkimusten seurauksena .

tämän tutkimuksen rajoituksiin kuului tietojen retrospektiivinen arviointi yhdessä keskuksessa ja suurten potilaskohorttien puuttuminen, joissa mgct-lääkkeet sisältävät tai puuttuvat seminoomakomponentista. Potilaiden 5 vuoden kokonaiselinaikaa ei voitu määrittää, koska seurantajakso ei ollut riittävän pitkä.

johtopäätös

vaikka sana ”seminoma” voidaan aluksi tulkita osoitukseksi hyvästä ennusteesta, seminomakomponentin esiintyminen MGCTs: ssä ei välttämättä osoittaudu hyväksi ennustetekijäksi. Mgcts, jotka sisältävät seminooma komponentti (erityisesti 30% ja korkeampi) voi olla suurempi taipumus okkultisen metastasoituneen taudin. Sinomakomponentin prognostinen vaikutus MGCTs: ssä tulee tutkia uudelleen tapauksissa, joissa potilasmäärä on suurempi.

Etiikkalausunto

kaikki ihmisosallistujia koskeneissa tutkimuksissa suoritetut menettelyt olivat instituution ja / tai kansallisen tutkimuskomitean eettisten standardien ja vuoden 1964 Helsingin julistuksen ja sen myöhempien muutosten tai vastaavien eettisten standardien mukaisia. Tietoon perustuva suostumus saatiin kaikilta tutkimukseen osallistuneilta yksittäisiltä osallistujilta.

tiedotteen

laatijat ilmoittavat, ettei heillä ole eturistiriitoja.

rahoituslähteet

Tämä tutkimus ei saanut erityisavustusta julkisen, kaupallisen tai voittoa tavoittelemattoman sektorin rahoittajilta.

Tekijäosuudet

S. A.: study concept and design, analysis of data, intellectual oversight, manuskript preparation and editing. C. E.: study design, provision of patients, manuscription review. H. H. T.: statistical analysis, data interpretation, manuscript review and editing. A. O.: lead statistical design, study design, provision of patients. O. Y.: hallinnollinen ja logistinen tuki, käsikirjoituksen tarkastelu ja editointi.

tekijä yhteystiedot

tohtori Serkan Akan

urologian osasto terveystieteiden yliopisto

Sultan Abdulhamid han research and training Hospital

Selimiye MH., Tıbbiye Cd., TR–34668 Istanbul (Turkki)

[email protected]