What is a commentary?

• ennen kaikkea kirjallinen kommentaari ei ole essee. Edessäsi oleva kohta ei siis ole kutsu kirjoittaa yleistä esseetä teoksesta, josta se on otettu.
• kommentaari on analyysi annetusta katkelmasta, sen toiminnasta ja sen ominaisuuksista. Sen tulisi tarkastella katkelman keskeisiä teemoja ja tyylillisiä laitteita ja osoittaa, miten kieli toimii välittääkseen (tai toisinaan horjuttaakseen) sen sisältöä.
• kommentaarin tulisi suhteuttaa katkelma muuhun teokseen (romaani, runokokoelma jne.), mutta keskittyvät pääasiassa itse kulkureitin yksityiskohtiin.
• varmista, että kommenttisi kattaa koko kohdan. Esimerkiksi, jos sinulle annetaan runo, jossa on viisi säkeistöä, sinun pitäisi yrittää sanoa jotain jokaisesta säkeistöstä.
• käytä selityksissäsi rivinumeroita (sekä runoudessa että proosassa) sen sijaan, että tuhlaisit aikaa siteeraamalla pitkään.
• kun lainaat, varmista, että kommenttisi eivät vain toista sitä, mitä lainauksessa jo sanotaan: ”Il pleut dehors” – repliikissä runoilija kertoo, että ulkona sataa…”
• Vältä monisanaisuutta tai epätarkkoja termejä. Selkeys ja tarkkuus ovat etusijalla, eivätkä monikieliset sanat paranna kommentointia.
• Älä käytä sellaisia sanoja kuin ”tehokas”, ”tunnelmallinen” tai ”kaunis”, ellet ole myös selittämässä, mikä on kappaleen vaikutus, tunnelma tai kauneus ja miten ne saavutetaan.

Miten kirjoitan kommenttini?

kommentaarin kirjoittamiseen ei ole kiinteitä sääntöjä, mutta yleinen rakenne esitetään. Sinun tulisi aina suunnitella kommenttisi ennen kuin aloitat sen kirjoittamisen, noudattaen tarvittaessa näitä ohjeita.

1 Johdanto

• laita kohta asiayhteyteen ja tiivistää sen perustelut lyhyesti (muutamaan virkkeeseen): älä käytä liikaa aikaa keskustelemiseen kohdan ulkopuolisista asioista.
• kannattaa olettaa, että lukija on lukenut teoksen, josta katkelma on otettu.
• saatat haluta tuoda esiin johdantoesityksessäsi kohdan tärkeimmät temaattiset ja rakenteelliset näkökohdat.

2 yleiskuva

• esittelee läpimenon pääteemat ja rakenteelliset näkökohdat.
• millainen katkelma se on (kuvaus/dialogi / vapaa epäsuora puhe), ja mikä on sen tehtävä (teoksen loppuosassa)?
• mikä on sen yleinen rakenne (repetitio/circuIar/leitmotifit / kehittyy kliimaksiin)?
• mikä on kerronnan näkökulma (ensimmäisen persoonan/kolmannen persoonan / kaikkitietävän vai ei)?
• mitkä ovat katkelman Rekisteri (Korkea/Matala) ja sävy (koominen / surrealistinen)?

3 yksityiskohtaista analyysiä

Tämä on kommentaarin olennaisin osa. Sen ei pitäisi olla yksinkertainen kuvaus tai mukaelma, vaan analyysi siitä, miten katkelman kieli toimii. Seuraavat ovat näkökohtia tekstin, että sinun pitäisi etsiä:

• lauserakenne
• sanajärjestys (tasapaino tai sen puute, harmonia, toisto, rinnastukset)
• kuvakieli (kuvakieli, kielikuvat, vertaukset, symboliikka, allegoria, henkilöitymä, myytti, antiteesi, ironia, paradoksi)
• luonnehdinta (tai sen puute)
• kerrontatekniikka/näkökulma (ensimmäinen/kolmas persoona, rajoitettu näkökulma, tajunnanvirtaa)
• välimerkit

anasto

• alliteraatio, assonanssi, riimi (runous ja proosa)

muista, että ei teksti on todennäköisesti esimerkkejä kaikista näistä elementeistä, ja se on parasta keskittyä niihin, jotka ovat olennaisimpia kyseisen kohdan. Kannattaa myös välttää pelkästään kommentoimasta tietyn tekniikan ulkonäköä: varmista, että sanot, miksi tämä kannattaa huomata. Ihanteellista olisi, että kommenttisi olisivat johdonmukaisia selittämään, miten eri kielelliset laitteet yhdessä tuottavat tekijän tarkoittaman kokonaisvaikutuksen.

4 johtopäätös

• Tee yhteenveto havainnoistasi ja vedä yhteen ne tekstin eri puolet, joita olet kommenteissasi käsitellyt.
• arvioi lyhyesti katkelman saavutuksia ja merkitystä sekä sinänsä että suhteessa siihen työhön, josta se on otettu.

joitakin hyödyllisiä apuvälineitä kommentoinnin kirjoittamiseen

• Sairaanhoitaja, P. (toim.), The Art of Criticism: Essays in French Literary Analysis (Edinburgh, 1969) (sample commentaries of French literary texts)
• Biard, J. D., Lexique pour I ’ explication de texte (Exeter, 1980)
• Benac, H., Vocabulaire de la dissertation (Pariisi, 1949)

(Binac ja Biard tarjoavat luettelot teknisistä termeistä, joita käytetään ranskankielisen kirjallisen tekstin tarkassa analyysissä, ja antavat selityksiä ja esimerkkejä käytöstä)