Articles

Saleen S7

by admin 6 tammikuun, 2022

Saleen S7 on amerikkalaisen autonvalmistaja Saleen Automotive Inc: n suunnittelema ja valmistama käsityönä valmistettu, suorituskykyinen urheiluauto. Yhdessä Steve Saleenin kanssa kehittämä alkuperäinen konsepti, suunta ja Moottori, Hidden Creek Industries for resources ja alkuperäinen rahoitus, Ray Mallock Ltd. (RML) alustaan, jousitukseen ja aerodynamiikkaan, ja Phil Frank koriin ja sisätilojen CAD-suunnitteluun ja kehittämiseen.

Saleen S7

Overview

valmistaja

Saleen

tuotanto

2000-2009

kokoonpano

Yhdysvallat: Irvine, Kalifornia

Designer

Phil Frank

kori ja alusta

Luokka

urheiluauto (s)

Korityyli

p>2-ovinen coupé

layout

takakeskimoottori, takavetoinen

ovet

butterfly

voimansiirto

Moottori

427 cu in (7,0 l) Ford Windsor V8 (luonnollisesti aspiroitu / kaksonen turboahdettu)

teho

550 hv (558 hv; 410 kW)

vaihteisto

6-vaihteinen manuaali

mitat

akseliväli

106 in (2 692 mm)

Pituus

188 in (4 775 mm)

TH>leveys

78 in (1 981 mm)

korkeus

41 in (1 041 mm)

curb weight

2 865 LB (1 300 kg)

se oli ensimmäinen Saleenin valmistama täysin oma auto ja siitä tuli Amerikan viides keskimoottorinen tuotanto-urheiluauto, joka tuli konsuli GTP: n jälkeen Mosler Raptor, Vector W8 ja M12. S7 debytoi 19. elokuuta 2000 Monterey Historic Races-kilpailussa. All-alumiini moottori on oma yksikkö kehitetty ja rakennettu talon, se on tylsää-ja-stroked johdannainen Fordin 351 Windsor pieni lohko arkkitehtuuri Cleveland-tyyliin canted venttiilipäät, jotka on laajasti muokattu ja muutettu. Iskutilavuudeltaan 427 kuutiotuumaa (7,0 L) moottori perustuu ja on kehitetty kompaktimman ja kevyemmän pienlohkoarkkitehtuurin ympärille, eikä se itse asiassa perustu FE-suurlohkoiseen. Se osoittautui huomattavan tractable ja joustava suuren tehon vaatimus-550 hv (410 kW) 6400 rpm. Vuonna 2005 S7 sai tehokkaamman kaksoisturboahdetun voimalaitteen, joka nosti moottorin tehon 750 hevosvoimaan (559 kW) ja huippunopeudeksi arvioitiin 248 mph (399 km/h).

hopeinen 2004 S7 esiintyi elokuvassa Bruce Kaikkivaltias. Yhdysvaltalaisen rap-artistin ja artistin 50 Centin kappaleen ”Candy Shop” musiikkiklipissä a red S7 on näkyvästi esillä.

OverviewEdit

ExteriorEdit

Peruutuskuva

auton kokonaan hiilikuidusta valmistetussa korissa käytetään kauhoja, spoilereita, ja muita aerodynaamisia ominaisuuksia luoda split kanava ilmavirran koko auton. 160 mph (257 km/h) nopeudella auto luo oman painonsa downforcessa.

interiöörit

Nahka näkyy koko matkustamossa alumiinikoristeisena. S7 mukana joukko mittatilaustyönä Matkatavarat. Koska auto on keskimoottorinen, siinä on kaksi runkoa edessä ja takana. Muita ominaisuuksia ovat LCD-näyttö, peruutuskamera, pikaohjaus ja 240 mph (390 km/h) nopeusmittari. Ohjaamo on epäsymmetrinen, ja siinä on kiinteät istuimet, joissa kuljettajan istuin on sijoitettu keskelle parantamaan kuljettajan näkyvyyttä ja kuljettajan painoa ajoneuvossa.

chassisedit

alustassa käytetään tilarungosta johdettua rakennetta, joka koostuu 4130 kevytrakenteisesta teräs-ja alumiinikennokomposiittivahvisteisesta levystä. Se on jaettu pulteilla kiinnitettyihin osakokoonpanoihin, jotta kriittisiin osajärjestelmiin voidaan päästä nopeasti käsiksi. Tämä muotoilu vaikuttaa auton kevyeen kokonaispainoon 2 865 lb (1 300 kg).

PerformanceEdit

luonnollisesti hengittävä versio S7 kykenee kiihtymään 0-60 mph (97 km/h) arviolta 2,8 sekunnissa ja 100 mph (161 km / h) arviolta 7,1 sekunnissa. Se täydentää seisovan 1⁄4 mailin (402 m) arviolta 11,35 sekunnissa ja saavuttaa 128 mph (206 km/h). Huippunopeus on arviolta 240 mph (386 km/h).

Sähköjärjestelmäedit

Vakioelektroniikkaa ovat: Sähköikkunat, sähköovien lukot, kauko-ohjattavat ovet, konepelti, tavaratila ja moottoritilan avaajat, elektroninen ohjaustehostin ylimääräisillä turvapiireillä, 110 voltin tuloaukko akun ylläpitoa varten, elektroninen Lämmitetty etuikkuna, elektronisen Polttoainepumpun sammutusohjaus törmäyksen sattuessa sekä peruutuskamerajärjestelmä, jossa on kojelaudan kääntölaite ja navigointi. Sähköjohtosarjojen sanottiin olevan valmistettu ” korkealaatuisimmista materiaaleista.”Liittimissä käytettiin Teflon-Pinnoitettuja tinattuja sotilasliittimiä, tykkitulppia, kullattuja tappeja ja pistorasioita, ja johtosarjat käärittiin korkean lämpötilan lasiverkkoon kudotun Kevlar-ulkokuoren alle.

S7 Twin TurboEdit

EngineEdit

moottoria päivitetään Garrett twin-turboahtimilla, jotka tuottavat 5,5 psi (0,38 bar) boostia, nostaen enimmäistehon 750 hv: aan (559 kW; 760 hv) 6 300 rpm: ssä ja suurimman vääntömomentin 700 lb⋅ft: hen (949 N⋅m) 4 800 rpm: ssä.Myös etu-ja takahajottimet sekä takaspoileri uudistettiin downforcen kasvattamiseksi 60%.

2,86:1

vaihde	2	3	4	5		Loppuajo
suhde	1,61:1	1,14:1	0,96:1	0,81:1	0,64:1	3,70:1

suorituskyky (Mfg-arviot)edit

0-60 mph (97 km/h): 2,7 sek
0-100 mph (161 km/h): 5.9 sek
0-200 mph (322 km/h): 27 sek
1⁄4 maili (402 m): 10,5 sek
huippunopeus: 248 mph (399 km/h)

Kilpailupaketti

vuonna 2006 Saleen tarjosi valinnaisen kilpailupaketin S7 Twin Turboon. Paketissa on 33%: n teholisäys, yhteensä noin 1 000 hv (1 014 HV; 746 kW), sekä muutoksia jousitukseen, uudistettu etu-ja takadiffuusori sekä valinnainen aerodynaaminen paketti hiilikuituisilla etu-ja takaspoilereilla.

S7 LMEdit

vuonna 2017 Saleen ilmoitti käynnistävänsä S7-urheiluauton uudelleen yhteistyössä kiinalaisen autoyhtiön Jiangsu Secco Automobile Technology Corporationin kanssa. Uusi auto, nimeltään S7 LM, juhlisti Saleenin menestystä moottoriurheilussa. Lisäksi tuulitunneli kehitys johtaa muutoksiin ulkoa suunnittelu, joka sisältää koko leveys takana spoileri, sivuhameet ja alla runko kanavat sekä uusia taottu kevytmetallivanteet. Sisätilojen mukana tulee ämpäri istuimet, digitaalinen kierroslukumittari, vaihtovalon merkkivalo ja 240 mph nopeusmittari. Moottorin teho on kasvanut 1 300 hevosvoimaan (969 kW). Vuonna 2019 uutisoitiin, että auton teho ja suorituskyky on päivitetty. Moottorin teho oli nyt 1 500 hv (1 119 kW) ja vääntömomentti 1 398 lb⋅ft (1 895 n⋅m). Suorituskykylukuihin kuuluvat 0-62 mph (100 km/h) kiihtyvyysaika 2,2 sekuntia ja väitetty huippunopeus 298 mph (480 km/h). Ei ollut selvää, kuinka monta autoa tehdään.

S7REdit

tämä kohta tarvitsee lisäviitteitä tarkistusta varten. Auta parantamaan tätä artikkelia lisäämällä lainauksia luotettaviin lähteisiin. Tallentamaton materiaali voidaan kyseenalaistaa ja poistaa. (Helmikuu 2020) (Opi miten ja milloin poistaa tämä malliviesti)

Saleen S7R Graham Nash Motorsports

Saleen S7R on kilpa-versio standardista, luonnollisesti aspiroitu S7, jota valmistettiin vuosina 2000-2007. Se suunniteltiin kilpailemaan grand tourer-tyylisissä moottoriurheilusarjoissa ja sellaisissa tapahtumissa kuin American Le Mans Series, FIA GT Championship ja Le Mansin 24 tunnin ajo. Ray Mallock Ltd. (RML) kokosi ensimmäiset S7R: t Saleenin insinööriryhmän valvonnassa työpajoissaan Britanniassa, ennen kuin Saleen otti haltuunsa koko S7R-kokoonpanon ranskalaisen Oreca-ryhmän suorittaessa lopullisen varustelun vuonna 2006. Kaikkiaan neljätoista S7R: ää valmistui kisakuntoon. Seitsemän muuta S7R: ää koottiin niin täydellisiksi, että ne edellyttivät Ajoneuvon tunnusnumeroiden antamista; näitä alustoja ei kuitenkaan koskaan varustettu täydellisiksi ajoneuvoiksi.

vuonna 2004 Ferrari oli koonnut Ferrarin Autodromo Enzo e Dino Ferrarin kilparadalle FIA GT Super Racing Weekend Imolan 8.osakilpailuviikonlopun 8. osakilpailuun todistaakseen tallinsa varmaa voittoa ja sitten uutta Maserati MC12 GT1: tä ulkomaista kilpailua vastaan. Michael Bartelsin ja Uwe Alzenin ajama Vitaphone Racingin S7R kilpaili GT-luokan erittelyssä kahta Maserati MC12: ta, kolmea Ferrari 550: tä, kolmea Ferrari 575: tä ja kahta Lamborghini Murcielagoa vastaan varmistaen kokonaisvoiton. Ferrarin silloinen toimitusjohtaja Luca Cordero di Montezemolo oli paikalla kisassa ja hän myönsi S7R: n voiton sanomalla, että ”meistä ei ollut vastusta Saleenille tänään”. Autoalan Lehdistö piti sitä yhtenä autourheiluhistorian suurimmista kohuista, kun pienen volyymin valmistajan kilpa-auto oli lyönyt Ferrarin kotiradallaan.

Racing historyEdit

Saleen S7 on menestynyt kansainvälisessä moottoriurheilussa kerättyään useita voittoja ammattilaiskilpailuissa useissa eri luokissa, jotka kilpailevat ympäri maailmaa Amerikassa, Aasiassa ja Euroopassa. Ensimmäinen RML: n kokoama S7-R valmistui loppuvuodesta 2000 ja teki kilpadebyyttinsä American Le Mans Seriesin osakilpailussa Laguna Seca Racewaylla. Saleen-Allen Speedlabin ajama auto sijoittui 26: nneksi. Kaudelle 2001 valmistuisi ensimmäinen asiakasrunko, ja heidän tallinsa osallistuisivat erilaisiin mestaruussarjoihin: Fordahl Motorsports ajoi Grand American Road Racing Championship-sarjassa, RML ajoi European Le Mans Series-sarjassa ja Konrad Motorsport ajoi sekä ALMS-että ELMS-sarjaa. Tämä auto, jonka alustanumero on 001, sai Saleenin insinöörien mukaan nimen Christine.

S7-R osoitti nopeasti kykynsä, kun Konrad sijoittui kuudenneksi Sebringin 12 tunnin ajossa ansaiten ensimmäisen luokkavoittonsa. Fordahl voitti seitsemän Grand American osakilpailua matkalla sijoittuen luokkamestaruuden toiseksi, kun taas RML voitti neljä ELMS-osakilpailua ja voitti kyseisen mestaruuden vain pisteen erolla Konrad Saleensiin. Saleen-Allen Speedlab saavutti myös palkintokorokesijoituksen Le Mansin 24 tunnin ajossa sijoittuen kokonaistilanteessa 18: nneksi.

kaudeksi 2002 Konrad Motorsport keskittyi lähinnä American Le Mans Series-sarjaan (ELMS lakkautettiin vuoden 2001 jälkeen), kun taas Park Place Racing otti fordahlin paikan Grand American-sarjassa. Tulokas Graham Nash Motorsport voitti sekä Britannian GT-että Espanjan GT-mestaruudet. Park Place voitti neljä kilpailua ja saavutti ensimmäisen mestaruutensa, kun taas Graham Nash voitti yhdeksän British GT: n ja neljä Espanjan GT: n osakilpailua ansaiten heille mestaruuden molemmissa sarjoissa. Konrad Motorsport kuitenkin kamppaili nopeampaa, suuremman budjetin Corvette Racing-tallia vastaan eikä saanut yhtään voittoa, vaan sijoittui Mestaruussarjassa toiseksi.

Konrad Motorsport päätti siirtää Saleen-tallinsa Eurooppaan kilpailemaan FIA GT Championship-sarjassa vuonna 2003, jättäen Pohjois-Amerikan ilman koko kauden kilpailijaa S7-R: lle, koska Park Place luopui Grand American championship-sarjasta. Graham Nash siirtyi Konradille FIA GT: hen saavuttaen kuudennen sijan mestaruussarjassa. Kaudeksi 2004 Saleen sai uuden tallimääräyksen RML: n palatessa ajamaan FIA GT: tä, Dominique Dupuyn DDO-talli siirtyi FFSA GT Championship-sarjaan, Konrad avusti uutta Vitaphone Racingia ja ACEMCO Motorsports osti kaksi upouutta S7-Rs: ää, jotka oli muutettu kilpailemaan paremmin American Le Mans Series-sarjassa. Vitaphone saavutti kolme voittoa FIA GT: ssä matkalla neljännelle sijalle mestaruussarjassa, kun taas DDO saavutti kaksi voittoa FFSA GT: ssä.

onni kääntyi nopeasti S7-Rs: lle kaudella 2005. Konrad ja Graham Nash näkivät kilpailutoimintansa vähenevän tallien ajautuessa taloudellisiin ongelmiin. Vitaphone Racing siirtyi S7-R: stä ja ajoi Maserati MC12: lla FIA GT championship-sarjaan. Tämä jätti ACEMCON toiseksi American Le Mans Series-sarjassa, kun taas DDO saavutti ainoat Saleen-voitot samana vuonna kolmella.

yrittäessään toipua vuodesta 2005, Saleen päätti keskittyä valikoituihin sarjoihin ja tapahtumiin. ACEMCO jätti American Le Mans Series – sarjan kesken keskittyäkseen pelkästään osallistumiseen vuoden 2006 Le Mansin 24 tunnin ajoon, jossa he saavuttivat 11.sijan, mikä oli Saleenin kaikkien aikojen paras sijoitus. Oreca valittiin valmistamaan uudet S7-R-alustat päivityksineen Saleenin insinöörien William Tallyn, Derk Hartlandin, Randall Speirin, Matthew W. Wrightin ja William Kreigin johdolla tehdäkseen niistä kilpailukykyisempiä, minkä ansiosta talli saavutti kaksi voittoa Le Mans Seriesissä ja voitti 2006 FFSA GT Championshipin. FIA GT: ssä Zakspeed siirtyi tehdastiimiksi Balfe Racingin ajaessa kaapparina. Zakspeed onnistui saavuttamaan kaksi voittoa ja nousemaan mestaruustaistossa neljänneksi.

kaudeksi 2007 Zakspeed joutui luopumaan FIA GT-yrityksestään tallin ajauduttua konkurssiin kesken kauden. Myös ACEMCO joutui vetäytymään ja tarjoamaan S7-Rs: nsä myyntiin. Oreca finish-koottu kaksi Alustan käyttäen alikokoonpanot tarjoamia Saleen, yksi menee Italian Racing Box joukkue, joka kilpailisi rinnalla Oreca Le Mans Series. Oreca voitti kauden aikana neljä kilpailua.

vuonna 2010 Larbre Compétition-tallin Orecan viimeistelemä S7-R (runkonumero 610) voitti finaalin ja ainoan LMGT1-luokkavoittonsa Le Mansin 24 tunnin ajossa. Alustojen valmistuksen ja kokoonpanon suoritti Saleenin Irvine, CA engineering-tiimi 2006-2007 normaalin työajan jälkeen rahoituksen puutteen vuoksi. Myöhemmin Saleenin insinöörit nimesivät auton Melissaksi erään Saleenin kisainsinöörin tyttöystävän mukaan.