I. mitä on Runous?

Runous on kirjallisuuden laji, joka perustuu sanojen ja rytmin vuorovaikutukseen. Se käyttää usein riimejä ja metrejä (joukko sääntöjä, jotka säätelevät tavujen määrää ja järjestämistä kullakin rivillä). Runoudessa sanat on sidottu yhteen muodostaen ääniä, kuvia ja ajatuksia, jotka saattavat olla liian monimutkaisia tai abstrakteja kuvaamaan suoraan.

Runous kirjoitettiin aikoinaan melko tiukkojen mittari-ja loppusointusääntöjen mukaan, ja jokaisella kulttuurilla oli omat sääntönsä. Esimerkiksi Anglosaksisilla runoilijoilla oli omat riimittelyjärjestelmänsä ja mittansa, kun taas kreikkalaisilla ja arabialaisilla runoilijoilla oli muita. Vaikka nämä klassiset muodot ovat vielä nykyään laajalti käytössä, nykyajan runoilijat poistavat usein säännöt kokonaan-heidän runonsa eivät yleensä riimittele, eivätkä ne sovi mihinkään tiettyyn mittariin. Näissä runoissa on kuitenkin edelleen rytmikkyyttä ja ne pyrkivät luomaan kauneutta sanoillaan.

runouden vastakohta on ”proosa” – eli normaali teksti, joka kulkee ilman viivataukoja tai rytmiä. Esimerkiksi tämä artikkeli on kirjoitettu proosaksi.

II. Esimerkkejä ja selitys

Esimerkki 1

kaikista eliöistä, jotka hengittävät ja liikkuvat maan päällä,

mitään ihmistä heikompaa ei jalosteta.

(Homeros, Odysseia)

kreikkalainen runoilija Homeros kirjoitti joitakin antiikin maailman kuuluisimmista kirjallisuuksista. Hän kirjoitti eeppiseksi runoudeksi kutsutulla tyylillä, joka käsittelee jumalia, sankareita, hirviöitä ja muita laajamittaisia ”eeppisiä” teemoja. Homeroksen pitkät runot kertovat Akhilleuksen ja Odysseuksen kaltaisista kreikkalaisista sankareista, ja ne ovat innoittaneet lukemattomia runoilijasukupolvia, romaanikirjailijoita ja filosofeja.

Esimerkki 2

Runous antaa voimakkaan käsityksen sen luoneista kulttuureista. Tämän vuoksi fantasia-ja tieteiskirjailijat luovat usein runoutta keksittyihin kulttuureihinsa. J. R. R. Tolkien kirjoitti tunnetusti erilaisia runoja haltioille, kääpiöille, hobiteille ja ihmisille, ja heidän runoutensa rytmien ja aiheen otaksuttiin osoittavan, miten nämä rodut erosivat toisistaan. Humoristisempaan sävyyn monet Star Trek-fanit ovat ryhtyneet kirjoittamaan rakkausrunoja keksityllä Klingonin kielellä.

III. Runous

Runous on todennäköisesti kirjallisuuden vanhin muoto, ja se lienee edeltänyt varsinaisen kirjoittamisen syntyä. Vanhimmat kirjoitetut käsikirjoitukset, joita meillä on, ovat runoja, enimmäkseen eeppisiä runoja, jotka kertovat muinaisen mytologian tarinoita. Esimerkkejä ovat Gilgamešin eepos ja Vedat (hindulaisuuden pyhät tekstit). Tämä kirjoitustyyli on saattanut kehittyä auttamaan ihmisiä muistamaan ulkoa pitkiä tietoketjuja ennen kirjoittamista. Rytmi ja riimi voivat tehdä tekstistä mieleenpainuvamman ja siten helpommin säilytettävissä kulttuureille, joilla ei ole kirjoitettua kieltä.

runoutta voidaan kirjoittaa kaikissa samoissa tarkoituksissa kuin mitä tahansa muuta kirjallisuutta – kauneutta, huumoria, tarinankerrontaa, poliittisia viestejä jne.

IV. Examples in of Poetry Literature

examples in of Poetry Literature

i think that I shall never see –> a

a poem lovely as a tree…– A

runot ovat kaltaisteni hölmöjen tekemiä,–> b

, mutta vain Jumala voi tehdä puun.- > b

(Joyce Kilmer, puut)

Tämä on ote Joyce Kilmerin kuuluisasta lyhyestä runosta. Runossa käytetään melko tavallista riimijärjestelmää (AABB, rivit 1 ja 2 riimit yhdessä ja rivit 3 ja 4 riimit yhdessä) sekä mittaria nimeltä ”iambinen tetrametri”, jota käytetään yleisesti lasten riimeissä.

Esimerkki 2

näin sukupolveni parhaat mielet hulluuden tuhoamina,

nälkiintyneet hysteeriset alastomina,

raahautumassa neekerikatuja pitkin aamunkoitteessa etsien

vihaista ratkaisua,

enkelipäiset hipsterit palamassa muinaisen taivaan puolesta

yhteys tähtidynamoon koneistossa yöstä,

kuka köyhä ja riekaleina ja onttosilmäisinä ja korkeina istui tupakalla…

(alan Ginsberg, howl)

nämä ovat ulvonnan ensimmäiset rivit, yksi modernin ”vapaan säe ” runous. Siinä ei ole riimejä eikä tiettyä mittaria. Sen sanoissa on kuitenkin edelleen selvä, rytmikäs ominaisuus, ja repliikit kiteyttävät runon merkityksen. Huomaa, miten jokaisen rivin viimeinen sana edistää mielikuvaa turmeltuneesta, runnellusta Kaupungista (”madness, naked, smoking”) yhtä poikkeusta lukuun ottamatta: ”heavenly.”Tämä voimakas vastakkainasettelu menee Ginsburgin aikomuksen ytimeen runon kirjoittamisessa – vaikka mikä se tarkoitus on, sinun on päätettävä itse.

esimerkki 3

hämärässä sateessa,

nämä loisteliaat hibiskukset-

ihana auringonlasku

Tämä japanilaisen Bashon runo on Haiku. Tällä erittäin vaikutusvaltaisella japanilaisella tyylillä ei ole riimejä, mutta sillä on hyvin erityinen mittari: viisi tavua ensimmäisellä rivillä, seitsemän toisella rivillä ja viisi kolmannella rivillä.

V. esimerkkejä runoudesta populaarikulttuurissa

Esimerkki 1

Räppääminen sai alkunsa eräänlaisena esitysrunoutena. 1960-ja 70-luvuilla spoken word-artistit, kuten Gil Scott-Heron, alkoivat esittää runojaan live-tai syntetisoitujen rumpujen äärellä, mikä herätti koko modernin hiphopin. Jo aiemmin 1950-luvun beat-runoilijat käyttivät joskus rumpuja lukemissaan.

Esimerkki 2

joistakin tunnetuimmista historiallisista runoista on tehty elokuvia tai televisio-ohjelmien innoittamia jaksoja. Esimerkiksi Beowulf on anglosaksinen eeppinen runoelma, joka on poikinut ainakin 8 elokuvasovitusta, Viimeksi Angelina Jolien ja Anthony Hopkinsin tähdittämä animaatioelokuva vuodelta 2007. Edgar Allen Poen The Raven on inspiroinut myös monia popkulttuurin spinoffeja kuuluisalla repliikillään ” Nevermore.”

VI. Aiheeseen liittyvät termit (esimerkein)

säkeistö

lähes kaikki runot on kirjoitettu säkeistönä – eli niissä on viivamurtumia ja mittari (rytmi). Runosäkeitä käytetään kuitenkin myös muilla kirjallisuuden alueilla. Esimerkiksi Shakespearen hahmot puhuvat usein säkeistöissä. Heidän dialoginsa on erotettu rytmikkäiksi linjoiksi aivan kuin laulu, mutta heidän oletetaan puhuvan normaalisti.