Juhlalippu EPCOTIN avajaispäivältä 1.lokakuuta 1982

Epcot Center avattiin 1. lokakuuta 1982 maailman kalleimpana yksityisenä rakennushankkeena. Disneyn puristit pitivät sitä heti varjostuksena Walt Disneyn utopistiselle unelmalle rakentaa dynaaminen teknologian ja innovaatioiden kaupunki. EPCOTIN piti alun perin olla oikea kaupunki; elävä joukkoliikennejärjestelmineen, vilkas kaupungin keskusta ja terveellinen annos asuinelämää. Yritykset, kuten Walt selitti vuonna 1966 julkaistussa elokuvassa, joka tuotettiin vain muutama kuukausi ennen hänen kuolemaansa, käyttivät Epcotia uusien innovaatioiden koekenttänä. Joku kuvittelee, että tähän voisi sisältyä uusia kemiallisia liuottimia tai elintarvikelisäaineita niiden selvempien esimerkkien lisäksi, joita on sodanjälkeisistä laitteista, kuten pienistä laitteista ja robottipiioista.

Disney uskoi, että 1960-luvun puoliväliin mennessä urban America oli korjauskelvoton ja että vastaus kansakuntamme ongelmiin oli lähtökuopissa. Uutta kaupunkia oli tarkoitus rakentaa sekä massiivisten monikansallisten yhtiöiden että jalankulkijoiden intressit huomioiden. Disneyn kuoltua loppuvuodesta 1966 ”the Florida Projectin” visiota kuitenkin pienennettiin dramaattisesti. Sen sijaan EPCOTISTA – huomisen kokeellisesta Prototyyppiyhteisöstä-tuli teemapuisto. Teemapuistosta piti tulla pysyvä maailmannäyttely maailmannäyttelyn kulta-ajan lopulla.

mutta jos pystyi unohtamaan sen, että kyseessä oli vain teemapuisto, eikä radikaali kokeilu futuristisen kaupungin rakentamisesta alusta asti, Epcot oli silti aika siisti. Se on rönsyilevä puisto, joka on jaettu kahteen osaan: Future World ja World Showcase. Future World väittää esittelevänsä viimeisintä tiedettä ja teknologiaa, ja sillä on paviljonkeja, jotka on omistettu sellaisille aiheille kuin energia, valtameri, maatalous, liikenne ja avaruus. Vaikka World Showcase sisältää paviljongit mukana eri maissa ympäri maailmaa, kuten Norja, Meksiko, Japani ja Saksa muun muassa.

vaatimaton bloggaajasi pikkuveljensä Jasonin ja Mikki Hiiren kanssa EPCOTISSA (noin 1989)

väittäisin, että Walt Disney Worldin Epcot (se ei ole enää lyhenne) on tärkeä Amerikan tieteen ja teknologian lohduttaja. Nykyään matka Disney Worldiin on monille Amerikkalaisperheille siirtymäriitti. Epcot on yksi Walt Disney Worldin neljästä teemapuistosta, ja se on Yhdysvaltain kolmanneksi vierailluin teemapuisto. Vain Disneyland Anaheimissa ja Magic Kingdom Orlandossa (toinen Walt Disney World park) ylittävät sen läsnä. Tämä merkittävä asema amerikkalaisessa psyykessä tarkoittaa sitä, että parhaimmillaan Epcotin pitäisi toimia eräänlaisena alati muuttuvana tieteen monumenttina-paljolti samalla tavalla kuin viime vuosisadan suuret amerikkalaiset maailmannäyttelyt.

ensimmäinen matkani Epcotiin oli vuonna 1989 vain viisivuotiaana. Olen kirjaimellisesti kasvanut siellä, ollut monta kertaa sen jälkeen. Vanhempani ja kaksi veljeäni ovat ottaneet tavaksi leikellä pieniä muutoksia, joita puistossa tapahtuu joka vuosi, mutta kun astun taaksepäin ja otan etääntyneemmän näkemyksen tästä kieltämättä keinotekoisesta ympäristöstä, jossa olen kasvanut, alan huolestua siitä, mitä se merkitsee amerikkalaisille heijastuksena siitä, mitä me arvostamme.

kun lapset työntävät pätevästi pikseleitä vanhempiensa iPhoneihin ennen kuin ehtivät edes puhua, millainen rooli Epcotilla on amerikkalaisperheen koulutuksessa? Mitä pateettisesti staattinen näyttely innovaatiot viestii lapsille teknologian tulevaisuudesta teemapuistossa, joka väittää olevansa tulevaisuudesta? Tarjoaako Epcot uusimmat teknologiset ihmeet, jotka se lupasi avatessaan ovensa vuonna 1982? Millaisen sävyn Epcot asettaa tämän maan tiedeopetukselle? Ajattelenko liikaa sitä, minkä pitäisi olla viihdyttävä kokemus ihmisille?

i credit Epcot with introducing me to retro-futurism — exploring how generations of the past viewed the future. Se oli 1990-luvun alussa (kun olin vielä lapsi), että aloin ajatella Epcot retro-futuristinen. En ollut vielä kuullut sellaista sanaa, mutta tiesin jo silloin, että Epcot oli menneisyyden visio tulevaisuudesta. Monorailit, Dippin ’ Dots ja hopeiset sateenkaarihaalarit eivät edustaneet futuristista maailmaa 50 vuoden päästä, vaan Mikki Hiiren tulevaisuutta, kuten kuviteltiin vuonna 1982.

Kun Viimeksi vierailin Epcotissa (vuonna 2010), Innovations-paviljonki Epcotin sydämessä esitteli Segwaysin tulevaisuuden kuumana kuljetusteknologiana. Mutta tietenkin olet todennäköisemmin kuulla sana ”Segway” käytetään punchline kuin nähdä sen käytännön liikennemuoto näinä päivinä. Kun segwayt edustavat liikenteen tulevaisuutta vuosikymmenestä 2000-luvulle, alkaa ihmetellä, mihin viimeiset kymmenen vuotta menivät. Ja miten Epcot, valtavan nostalgian paikka minulle, voi tulla taas tulevaisuuden symboliksi.