When do humans extend their ethical scope to include nature? Antroposentrismi ja ekokesentrismi ovat kaksi tapaa ymmärtää etiikan ulottumista luontoon. Ihmiskeskeisessä etiikassa luonto ansaitsee moraalisen harkinnan, koska se, miten luontoa käsitellään, vaikuttaa ihmisiin. Ekokeskeisessä etiikassa luonto ansaitsee moraalisen harkinnan, koska luonnolla on itseisarvo. Kahdessa kokeessa osallistujat (n=91 ja 84) tuottivat moraalisen päättelyn vastauksia ekologisiin moraalisiin ongelmiin. Perustelu koodattiin ekokeskeiseksi, antroposentriseksi tai ei-ympäristökeskeiseksi (eli yhteiskuntasopimukseksi, totuudellisuudeksi). Yksilölliset erot ja tilannekohtaiset muuttujat tarkasteltiin suhteessa moraaliseen päättelyyn ekologisista dilemmoista. Ympäristönäkökohdat liittyivät ekokeskeisempään ja ihmiskeskeisempään ja vähemmän ei-ympäristökeskeiseen ajatteluun. Tieto ympäristövahinkojen vaikutuksista ympäristöön, erityisesti ”villimpi” ympäristö, sai aikaan ekokeskeisempää päättelyä, kun taas sosiaalinen sitoutuminen sai aikaan enemmän ei-ympäristöllistä moraalista päättelyä. Tutkimuksen vaikutuksista konflikteihin ympäristön commons dilemmas on keskusteltu.