tarinan kehitys

marraskuussa 1950 Walt Disney ilmoitti kehittävänsä prinsessa ruususta animaatioelokuvan. Kirjoittaminen elokuva alkoi alkuvuodesta 1951, jossa osittainen tarina elementtejä peräisin hylättyjä ideoita Lumikki ja seitsemän kääpiötä kuten Maleficent kaappaus prinssi Phillip ja hänen dramaattinen paeta hänen linnoitus ja Tuhkimo jossa fantasia sekvenssi esitteli päähenkilöiden tanssia pilvi, joka kehitettiin, mutta lopulta putosi elokuvasta. Vuoden 1953 puoliväliin mennessä ohjaaja Wilfred Jackson oli nauhoittanut dialogin, koonnut tarinakelan, ja hänen oli määrä aloittaa alustavat animaatiotyöt, joissa prinsessa Auroran ja prinssi Phillipin oli määrä tavata metsässä ja tanssia, vaikka Disney päätti heittää pois jakson, joka viivästytti elokuvaa sen alkuperäisestä vuoden 1955 julkaisupäivästä.

useiden kuukausien ajan Jackson, Ted Sears ja kaksi tarinankirjoittajaa muokkasivat tarinaa, mikä sai Disneyltä penseän vastaanoton. Tarinan uudelleenkirjoitusprosessin aikana tarinankirjoittajat kokivat alkuperäisen sadun toisen näytöksen tuntuneen omituiselta ja herätyssuudelman toimiessa huippuhetkenä he päättivät keskittyä alkupuolelle etsimään voimaa romanssista. Heidän mielestään kummallisen prinssin ja prinsessan välille syntyi kuitenkin vain vähän romantiikkaa, jonka tarinataiteilijat laativat taidokkaan sarjan, jossa kuningas järjesti aarteenetsinnän. Ideasta luovuttiin lopulta, kun se ajautui liian pitkälle ja ajautui pois keskeisestä tarinasta. Sen sijaan kirjoitettiin, että prinssi Phillip ja Prinsessa Aurora kohtaisivat metsässä sattumanvaraisesti, kun prinsessa Aurora (jonka nimi oli Briar Rose) keskusteli metsän eläinten kanssa. Lisäksi, koska alkuperäisen Perrault-tarinan kirous kesti sata vuotta, kirjoittajat päättivät lyhentää sen muutamaksi tunniksi Sillä ajalla, joka kului prinssi Phillipiin taistellakseen roistoja vastaan, voittaakseen useita esteitä ja taistellakseen lohikäärmeeksi muuttunutta Pahatarta vastaan.

hänen kuninkaallisten syntymävanhempiensa prinsessalle antama nimi on ”Aurora” (latinaksi ”aamunkoitto”), kuten alkuperäisessä Tšaikovskin baletissa. Tämä nimi esiintyi myös Charles Perraultin versiossa, ei prinsessan nimenä, vaan hänen tyttärensä nimenä. piilossa häntä kutsutaan Briar Roseksi, joka on prinsessan nimi Grimmin veljesten muunnelmassa. Prinssi sai 1950-luvulla amerikkalaisille tutuimman prinsessanimen: prinssi Phillip. Edinburghin herttuan prinssi Philipin mukaan nimetty hahmo on ensimmäinen Disney-prinssi, jolla on nimi, sillä Lumikin kahta prinssiä ja seitsemää kääpiötä (Prinssi) ja Tuhkimoa (prinssi hurmaava) ei koskaan nimetä.

joulukuussa 1953 Jackson sai sydänkohtauksen, jonka seurauksena Disneyn Nine Old Men-elokuvan animaattori Eric Larson siirtyi ohjaajaksi. Huhtikuussa 1954 ”Prinsessa Ruusunen” oli tarkoitus julkaista helmikuussa 1957. Larsonin toimiessa ohjaajana Disney ohjeisti Larsonia, jonka yksikkö animoisi metsäsarjan, että kuvan tulisi olla ”liikkuva kuvitus, animaation perimmäinen” ja lisäsi, ettei hän välitä kuinka kauan se kestäisi. Viivästysten vuoksi julkaisupäivää siirrettiin jälleen joulusta 1957 jouluun 1958. Yhdeksän vanhan miehen Milt Kahl syyttäisi Waltia lukuisista julkaisuviivästyksistä, koska ” hänellä ei olisi tarinatapaamisia. Hän ei saanut sitä liikkeelle.”

suhteellisen myöhäisessä tuotannossa Disney erotti Larsonin valvovan ohjaajan paikalta ja korvasi hänet Clyde Geronimilla. Animaattori Wolfgang Reitherman liittyisi geronimiin sarjan ohjaajaksi lohikäärmetaistelujaksossa kommentoiden, että ” otimme lähestymistavan, että aioimme tappaa tuon kirotun prinssin!”Les Clark, toinen yhdeksän vanhan miehen jäsen, toimisi sarjan ohjaajana taidokkaassa avauskohtauksessa, jossa valtakunnan kansalaiset saapuvat palatsiin prinsessa Auroran esittelyä varten.

Art directionEdit

animaatiotyyli siirtyi pois Tuhkimon rokokoosta, eikä se myöskään ammenna pelkästään ajan Muoti-ja naiskauneusstandardeja vaan ammentaa omaleimaisesta visuaalisesta yhdistelmästä keskiaikaista taidekuvastoa ja Art Deco-muotoilua.

Kay Nielsen–jonka luonnokset olivat pohjana Fantasia–elokuvan Night on Bald Mountainille-laati ensimmäisenä vuonna 1952 tyyliluonnoksia elokuvaa varten. Taiteellinen tyyli sai alkunsa, kun John Hench havainnoi New Yorkin Metropolitan Museum of Art-taidemuseossa sijaitsevien luostarien kuuluisia yksisarvis-kuvakudoksia. Kun Hench palasi Disney-studioille, hän toi mukanaan kopioita seinävaatteista ja näytti niitä Walt Disneylle, joka vastasi: ”Joo, me voisimme käyttää tuota tyyliä prinsessa Ruususelle.”

Eyvind Earle liittyi Walt Disney Productionsiin vuonna 1951 ja työskenteli ensin Peter Panin assistenttina taustamaalarina ennen kuin hänet ylennettiin täysiveriseksi Taustamaalariksi Hessu-piirretyssä ”For Whom the Bulls raataa” ja Oscar-palkittujen short, Toot, Whistle, Plunk and Boom-elokuvien väristylistiksi. Prinsessa Ruususelle Earle sanoi, että hän ”tunsi olevansa täysin vapaa panemaan oman tyylini” Henchin piirustuksiin perustuviin maalauksiin, joissa luki ” missä hänen puidensa olisi voinut kaartua, suoristin ne…. Otin kätyrin ja otin saman aiheen ja sävellyksen, joka hänellä oli, ja muutin juuri minun tyyliini.”Lisäksi Earle sai vaikutteita ranskalaisesta renessanssista hyödyntäen Albrecht Dürerin, Limbourgin veljesten, Pieter Bruegelin, Nicolaas van Eyckin, Sandro Botticellin teoksia sekä persialaista taidetta ja japanilaisia printtejä. Kun Geronimista tuli valvova johtaja, Earle ja Geronimi ajautuivat raivokkaisiin luoviin erimielisyyksiin. Geronimi kommentoi, että hänen mielestään Earlen maalauksista ”puuttui tunnelma monessa asiassa. Kaikki se kaunis yksityiskohta puissa, kaarna ja kaikki muu, se on hyvä ja hyvä, mutta kuka helvetti sitä katsoisi? Taustoista tuli animaatiota tärkeämpiä. Hän oli tehnyt niistä enemmän joulukortteja.”Earle jätti Disney-studiot maaliskuussa 1958, ennen Prinsessa Ruususen valmistumista, ottaakseen työpaikan John Sutherland Productionsilta. Tämän seurauksena Geronimi pehmensi ja laimensi Earlen taustamaalauksia niiden omaleimaisesta keskiaikaisesta tekstuurista.

AnimationEdit

Live-action referenceEdit

ennen animaatioprosessin alkua kuvattiin live-action referenceedit

live-action-referenssiversio, jossa elävät näyttelijät toimivat rooliasuissa malleina animaattoreille, mistä Walt Disney vaati, koska hän halusi hahmojen näyttävän ”mahdollisimman aidoilta, lähellä lihaa ja verta.”Milt Kahl kuitenkin vastusti tätä menetelmää kutsuen sitä” kainalosauvaksi, luovan työn tukahduttamiseksi. Kaikkien arvokkaiden pitäisi tietää, miten ihmiset liikkuvat.”Helene Stanley oli prinsessa Auroran live action-viite. Ainoa tunnettu säilynyt kuvamateriaali Stanleystä Auroran live-referenssinä on pätkä televisio-ohjelmasta Disneyland, jossa taiteilijat luonnostelevat hänen tanssivan metsän eläinten kanssa. Stanley on aiemmin antanut live-action referenssejä Tuhkimolle ja myöhemmin Anitalle 101 dalmatialaisesta, ja esitti Polly Crockettia TV-sarjassa Davy Crockett, villin rajaseudun kuningas.

prinssi Phillipin roolin mallina toimi Ed Kemmer, joka oli esittänyt komentaja Buzz Corrya television Avaruuspartiossa viisi vuotta ennen Prinsessa Ruususen ilmestymistä. Viimeistä taistelukohtausta varten Kemmer kuvattiin puisen taalan päällä. Pahattaren esikuva oli Eleanor Audley, joka myös ääninäytteli konnaa. Tanssija Jane Fowler oli myös Pahattaren esikuva. Elokuvan referenssimateriaalissa esiintyneitä näyttelijöitä olivat muun muassa Spring Byington ja Frances Bavier. Kuningas Stefanuksen roolin mallina toimi Hans Conried, joka oli aiemmin toiminut Kapteeni Koukun ja George Darlingin mallina Peter panissa (1953).

Character animationEdit

Earlen taustojen taiteellisen syvyyden vuoksi hahmot päätettiin tyylitellä, jotta ne sopisivat sopivasti taustoihin. Vaikka lavastajat ja animaattorit olivat vaikuttuneita Earlen maalauksista, he lopulta masentuivat työstäessään tyyliä, jota monet pitivät liian kylmänä, liian latteana ja liian modernistisena saduksi. Walt kuitenkin piti kiinni visuaalisesta suunnittelusta väittäen, että hänen aiemmin teettämänsä inspiroiva taide oli homogenisoinut animaattorit. Frank Thomas valittaisi animaatio-osaston johtajalle Ken Petersonille Earlen” hyvin jäykästä suunnittelusta”, koska se oli vähemmän ongelmallinen kuin Mary Blairin mallien kanssa työskentely, jossa Peterson vastasi, että suunnittelutyyli oli Waltin päätös ja että, pidit siitä tai et, heidän oli käytettävä sitä. Tämän vuoksi Thomasille kehittyi punainen läikkä kasvoihinsa ja hänen täytyi käydä viikoittain lääkärissä hoidattamassa sitä. Myös tuotantosuunnittelija Ken Anderson valitti: ”minun oli taisteltava itseäni vastaan saadakseni itseni piirtämään sillä tavalla.”Toinen Auroran hahmoanimaattori väitti yksikkönsä olleen niin varovainen piirustusten suhteen, että puhdistetut animaattorit tuottivat yhden piirroksen päivässä, mikä muunnettiin sekunniksi ruutuaikaa kuukaudessa.

Tom Orebia taas tuunattiin luonnestylistiksi, joka ei ainoastaan eläisi taustojen tyylissä, vaan sopisi myös UPA: n nykyaikaiseen tyyliin. Samoin Earlen taustamuotoilun kanssa animaattorit valittivat, että hahmomallit olivat liian jäykkiä animoitaviksi. Oreb oli alun perin suunnitellut Auroran muistuttavan näyttelijä Audrey Hepburnia, mutta animaattori Ron Diasin mukaan ”Eyvind suunnitteli hänet uudelleen. Hän tuli hyvin kulmikas, liikkuvat enemmän sujuvuutta ja eleganssia, mutta hänen muotoilu oli vaikeampaa linjaa. Hänen mekkonsa reunat muuttuivat neliömäisemmiksi, teräväkärkisemmiksi ja takaraivo tuli lähes pisteeseen eikä pyöreäksi ja hellyttäväksi kuten muilla Disney-tytöillä. Se oli tehtävä taustojen täydentämiseksi.”Pahattarelle animaattori Marc Davis piirsi Tšekkoslovakian uskonnollisista maalauksista ja käytti ”takana olevaa punaista ja mustaa verhoa, joka näytti liekeiltä, joita ajattelin olevan hienoa käyttää. Otin idean kauluksesta osittain lepakosta, ja sarvet näyttivät paholaiselta.”Taiteellisena kompromissina Earle kuitenkin pyysi lopullisella hyväksynnällä muutosta laventeliin, koska punainen irtoaisi liian voimakkaana, mihin Davis suostui.

Veteraanianimaattorit Frank Thomas ja Ollie Johnston määrättiin ohjaamaan animaattoreita kolmen hyvän keijun yli: Flora, Fauna ja Merryweather. Walt Disney kehotti keijuja olemaan homogeenisempia, mitä Thomas ja Johnston vastustivat, Thomasin todetessa, että he ”ajattelivat ’se ei tule olemaan hauskaa’. Joten aloimme ajatella toisin ja työstimme, miten voisimme kehittää heistä erityisiä persoonallisuuksia.”John Lounsbery animoi” Skumps ” – sarjan kuninkaiden Hubertin ja Stefanin välillä. Chuck Jones, joka tunnetaan työstään animaatio-ohjaajana Warner Bros. Cartoonsin parissa, työskenteli elokuvan parissa neljä kuukautta sen alkuvaiheessa, kun Warner Bros. Cartoons suljettiin, kun 3-D-elokuvan ennakoitiin korvaavan animaation lipputuloarvontana. 3-D: n epäonnistumisen ja Warnerin päätöksen kumoamisen jälkeen Jones palasi toiseen studioon. Hänen teoksensa Prinsessa Ruususesta, jonka parissa hän vietti neljä kuukautta, jäi kreditoimatta. Ironista kyllä, Warner Brosin varhaisvuosinaan Jones oli kova Disney-tyylisen animaation käyttäjä, kunnes Tex Avery sai Warnerin luopumaan Disney-tyylistä. Toinen merkittävä animaattori, joka työskenteli elokuvan parissa osan sen tuotannosta, oli Don Bluth, joka työskenteli Lounsberyn apulaisanimaattorina. Bluth lähti kahden vuoden jälkeen, mutta palasi lopulta 1970-luvulla.

CastingEdit

vuonna 1952 Mary Costa kutsuttiin illalliskutsuille, joissa hän lauloi ”When I Fall in Love” silloisessa Los Angeles Conservatory of Musicissa. Esityksen jälkeen häntä lähestyi Walter Schumann, joka kertoi hänelle: ”en halua järkyttää sinua, mutta olen etsinyt (Auroraa) kolme vuotta, ja haluan perustaa koe-esiintymisen. Tekisitkö sen?”Costa hyväksyi tarjouksen, ja koe-esiintymisessään Levytyskopissa George Brunsin kanssa häntä pyydettiin laulamaan ja tekemään lintuhuuto, jonka hän teki aluksi eteläisellä aksentillaan, kunnes häntä neuvottiin tekemään englantilainen aksentti. Seuraavana päivänä hän sai Walt Disneyltä tiedon, että hän sai roolin. Eleanor Audley kieltäytyi aluksi Pahattaren roolista, koska hän taisteli tuolloin tuberkuloosia vastaan, mutta harkitsi asiaa uudelleen.

MusicEdit

Sleeping Beauty

Film score by

julkaistu

21.tammikuuta 1997

äänitetty

8. Syyskuuta 25, 1958

genre

elokuvan partituuri

pituus

levy–yhtiö

Walt Disney Records

huhtikuussa 1952 Billboard kertoi Jack Lawrencen ja Sammy Fainin tehneen sopimuksen partituurin säveltämisestä. Seuraavana vuonna Disney päätti, että partituurin tulisi perustua Peter Tšaikovskin Prinsessa Ruusunen-balettiin, joka muutti Lawrencen ja Fainin kirjoittamat kappaleet käyttökelvottomiksi lukuun ottamatta kappaletta ”Once Upon a Dream”. Walter Schumannia kaavailtiin alun perin elokuvasäveltäjäksi, mutta hän jätti projektin luovien erimielisyyksien vuoksi Disneyn kanssa. George Brunsia suositeltiin Schumannin tilalle animaattori Ward Kimballiin. Muusikoiden lakon vuoksi sävellys äänitettiin Berliinissä, Saksassa Graunken sinfoniaorkesterin kanssa 8. Syyskuuta-25. marraskuuta 1958.

All lyrics are written by Tom Adair; all music is composed by George Bruns.

No.	Title	Performer(s)	Length
	”Main Title/Once Upon a Dream/Prologue”	Chorus	2:57
	”Hail to the Princess Aurora”	Chorus	1:57
	”The Gifts of Beauty and Song/Maleficent Appears/True Love Conquers All”		5:38
	”The Burning of the Spinning Wheels/The Fairies Plan”		4:32
	”Maleficent’s Frustration”		2:08
	”A Cottage in the Woods”		3:27
	”Do You Hear That?/I Wonder”	Mary Costa (I Wonder)	3:57
	”An Unusual Prince/Once Upon a Dream (Reprise)”	Mary Costa & Bill Shirley (Once Upon a Dream)	3:29
	”Magical House Cleaning/Blue or Pink”		2:47
	”A Secret Revealed”		1:57
	”Skumps (Drinking Song)/The Royal Argument”	Taylor Holmes & Bill Thompson (Skumps)	4:09
	”Prince Phillip Arrives/How to Tell Stefan”		2:26
	”Aurora’s Return/Maleficent’s Evil Spell”		5:06
	”Poor Aurora/Sleeping Beauty”	Chorus (Sleeping Beauty)	2:57
	”Forbidden Mountain”		2:51
	”A Fairy Tale Come True”		2:48
	”Battle with the Forces of Evil”		5:11
	”Awakening”		2:44
	”finaali (Once Upon a Dream)”	Chorus	1:43

klassinen Disney: 60 years of musical magic-albumi sisältää ”Once Upon a Dreamin” vihreällä levyllä ja ”I Wonderin” violetilla levyllä. Lisäksi Disneyn suurimpiin hitteihin kuuluu” Once Upon a Dream ” sinisellä levyllä. Vuoden 1973 LP-kokoelma 50 onnellista vuotta Disney – suosikkeja (Disneyland, STER-3513) sisältää ”Once Upon A Dreamin” seitsemäntenä raitana puolella IV, sekä kappaleen ”Blue Bird-ihmettelen”, joka on merkitty tämän elokuvan tekijäksi hibler, Sears, ja Bruns (sama sarja, Side II, raita 4).

vaikka Bruns otti paljon kunniaa partituurista, hän ammensi suurimman osan tuotannostaan Tšaikovskin baletin Prinsessa Ruusunen teemoista ja melodioista.Yma Sumac teki stay Awake-kappaleen ”I Wonder” vuonna 1988. No Secrets teki cover-version kappaleesta ”Once Upon a Dream” albumilla Disneymania 2, joka esiintyy musiikkivideona vuoden 2003 DVD: llä. Myöhemmin Emily Osment lauloi uudelleenfilmatisoinnin kappaleesta” Once Upon a Dream”, joka julkaistiin Disney Channelilla 12.syyskuuta 2008 ja sisältyi Platinapainoksen DVD: lle ja Blu-ray-levylle.

vuonna 2012 julkaistulla albumilla ”Disney – Koe no Oujisama”, jolla on eri japanilaisia ääninäyttelijöitä tekemässä Disneyn kappaleita, ”Once Upon a Dream” coveroi Toshiyuki Morikawa.

vuoden 2014 Maleficent-elokuvaa ennakoiden Disney julkaisi Lana Del Reyn laulaman cover-version 26. Kappale on huomattavasti synkempi ja dramaattisempi kuin vuoden 1959 versio ottaen huomioon, että uusi elokuva keskittyy pahattareen. Kappale debytoi elokuvan trailerissa, joka esitettiin mainostauolla vuoden 2014 Grammy-palkintogaalassa, ja julkaistiin ilmaiseksi Google Playssa rajoitetun ajan.