materiaalit ja menetelmät

laitoksessamme vuodesta 2008 maaliskuuhun 2010 arvioitiin kaikki potilaat, joilla oli kliininen FAI-diagnoosi (sisällyttämisperuste: positiivinen impingement-testi, joka määriteltiin kivuksi ja pienentyneeksi liikeradaksi, johon liittyi lonkan koukistus, adduktio ja sisäinen lonkkakierto) lonkkakuvan anteroposterior-lantio-ja lateraaliröntgenkuvauksilla ennen leikkausta. Potilaat, joilla oli nivelrikkoon liittyviä röntgenoireita, jätettiin tutkimuksen ulkopuolelle (Tonnis grade >1). Kaikilta tutkimukseen osallistuneilta potilailta saatiin tietoon perustuva suostumus. Tutkimus tehtiin vuonna 2000 tarkistetun Helsingin julistuksen 1964 eettisten normien mukaisesti ja sen hyväksyi Institutional Review Board.

röntgenkuvausten perusteella potilaat luokiteltiin eri FAI-tyyppien kirurgeiksi seuraavien kriteerien mukaan:

1. Cam: alfakulma (Tannastin kuvaama ) oli >50°, eikä muita merkkejä FAI: sta ollut.

2. paikallinen Pihtipudas: siinä oli os-asetabuli tai näkyvä Etuseinä (positiivinen crossover-merkki negatiivisella takaseinämerkillä) ja alfakulma oli <50°.

Pincer: oli merkkejä globaalista asetabulaarisesta epämuodostumasta (positiivisia crossover-ja posterior wall-merkkejä) tai coxa profundasta ja alfakulma<50° oli läsnä.

3. Mixed: paikallinen tai maailmanlaajuinen epämuodostuma liittyi nokaan.

kaikki tutkimukseen otetut potilaat arvioitiin MRA: lla heidän suostumuksensa saatuaan. Kaikille osallistujille kerrottiin toimenpiteen riskeistä, rajoituksista, komplikaatioista ja hyödyistä. Fluoroskooppisessa ohjauksessa koksofemoraalinivelen superolateraaliseen osaan reisiluun pään ja kaulan väliseen kohtaan tuotiin selkäydinneulan kautta 2-3 ml Jopamidolia (Jopamiro 300®, Bracco, Milano, Italia) radioaktiivisena merkkiaineena nivelkapselin paikantamiseksi.

tämän jälkeen otettiin käyttöön paramagneettinen varjoaine: happosuola gadopenteettinen dimeglumiini (Magnevist®; BayerSchering, Leverkusen, Saksa), jonka pitoisuus oli 0.002 mmol/ml (2 mmol/l), jolloin potilaan painokilo on 0, 2 ml. MR-toimenpide aloitettiin heti paramagneettisen varjoaineen antamisen jälkeen. Käytimme 1.5 T-laitteita diagnostisen kuvantamisen Laitoksellamme (Excite, GE Medical Systems, Milwaukee, WI, USA). Levitimme ipsilateraaliseen nilkkaan 5 kg: n pitoa verrattuna artikulaatiokoksofemoraaliniveleen saadaksemme nivelen päiden parafylologisen diastaasin ja parantaaksemme nivelensisäisen varjoaineen leviämistä. ”TORSOPA”-tai ”body”-Kelan avulla tutkimusprotokolla tarjosi aksiaalisia protonitiheydellä painotettuja kuvia, joissa oli kylläisyyttä rasvakudoksen signaaliin (TR 1 300 ms, TE 51 ms, FOV 22 cm, matriisi 416 × 288, viipalepaksuus 4 mm, skannausaika 3’39”), T1-painotettu skannaus koronatasossa (TR 140 ms, TE 3.6 ms, FOV 22 cm, matriisi 416 × 320, viipalepaksuus 3 mm, skannausaika 4’31”), sagittaaliprotonitiheydellä painotetut kuvat, joissa on kylläisyyttä rasvakudoksen signaalista (TR 1 300 ms, TE 52 ms, FOV 24 cm, matriisi 256 × 224, viipalepaksuus 4 mm, skannausaika 4’10”) ja radiaaliprotonitiheydellä painotettu FSPGR, jossa kylläisyys on rasvakudoksen signaalista (TR 2 080 ms, te 51,16 ms, FOV 20 cm, matriisi 256 × 320, viipalepaksuus 3 mm, skannausaika 4’06”). Tavanomaisen MRI-protokollan lisäksi reisiluun kaulan akselille suunnattiin säteittäisiä PDW-sekvenssejä (TR 2 000 ms, TE 15 ms, FOV 260 × 260 mm, matriisi 266 × 512, poikkileikkauksen paksuus 4 mm, 16 viipaletta, skannausaika 4’43”). Ulkopuolisten laitosten tekemiä magneettikuvaustutkimuksia ei otettu mukaan analyysiin, koska niiden spatiaalinen erottelukyky oli yleensä heikko, koska ne oli tehty suurella näkökentällä tai heikkokenttäisillä magneeteilla.

tutkittiin ja kirjattiin cam-tyypin epämuodostuma, reisiluun pään rustoleesio, os-asetabuli, loukkaantunut labrum tai asetabulaarinen rustoleesio. Cam-tyypin epämuodostuman katsottiin esiintyvän, kun alfakulma oli >50° MRA: ssa. Ruston delaminaation katsottiin tapahtuneen, kun asetabulaarisen ruston hypointense-alueet havaittiin keskipainotetuilla rasva-tai T1-painotetuilla kuvilla tai kun seuraavat kaksi kriteeriä täyttyivät: (1) vähintään kaksi peräkkäistä viipaletta samassa tasossa tai samassa paikassa kahdessa eri tasossa osoitti ruston ja nesteen polttovälin epäjatkuvuutta, joka sijaitsi nivelruston ja alaruston välissä, ja (2) epänormaalin ruston alue ei ollut täysin irronnut viereisestä rustosta . Labralin kyyneleitä pidettiin positiivisina, jos ne olivat Czerny-luokituksen mukaan huonompia kuin IIA . Os-asetabuli määriteltiin heterotooppisen luun esiintymiseksi asetabulaarisen vanteen päällä.

kaikki röntgenkuvat ja näiden lonkkien magneettikuvat analysoitiin kahdella erikoisalan koulutetulla tuki-ja liikuntaelimistön radiologilla, joilla molemmilla oli yli 5 vuoden kokemus lonkkanivelen magneettikuvauksesta. Analyysi tehtiin yhdessä ja ennen leikkausta.

kliinisten ja radiologisten löydösten perusteella potilaille tehtiin näiden kriteerien mukaan joko kirurginen sijoiltaanmeno (ryhmä A) tai tähystysleikkaus (ryhmä B).: artroskopiaa käytettiin tapauksissa cam-tyypin epämuodostuma, fokaalinen anterior pincer, tai mixed-tyyppi FAI (jos cam-tyypin epämuodostuma liittyi fokaalinen anterior pihtiin), kun taas kirurginen sijoiltaanmeno tehtiin tapauksissa pihtiin tai mixed Tyyppi (jos cam epämuodostuma liittyi coxa profunda tai pihtiin, joka, mukaan kokemuksemme , ja kuten kirjallisuudessa, voi olla vaikea hoitaa arthroscopically).

ryhmässä A havaittiin operatiivisesti cam-tyypin epämuodostuma käyttäen mallia, kun taas ryhmässä B käytettiin dynaamista inoperatiivista arviointia .Rustoleesiot arvioitiin operatiivisesti ja katsottiin positiivisiksi molemmissa ryhmissä, jos ne olivat Outerbridgen luokituksen mukaan luokkaa 2 suurempia ja/tai havaittiin delaminaation merkkejä. Labrumin vammat arvioitiin leikkauksen aikana tähystämällä labrumia tähystyksessä ja avoleikkauksessa.

kaikki (positiiviset ja negatiiviset) intraoperatiiviset löydökset kirjattiin (viikunat. 1, ,22).

Mr arthrogram (a) näyttää nokan, jossa ei ole ilmeistä rustoleeesiota; intraoperatiivisissa kuvissa (B ja c) näkyy nokka, jossa on lonkkaliikkeessä havaittu asetabulaarinen rustoleesio

magneettikuvausta koskevia raportteja verrattiin molempien ryhmien intraoperatiivisiin löydöksiin. Jokaisesta ryhmästä ja jokaisesta erästä kerättiin tulokset ristitaulukkoon ja laskettiin herkkyys, spesifisyys, positiivinen ennustearvo (PPV), negatiivinen ennustearvo (NPV) ja tarkkuus.