Milrevcomin julistus Venäjän väliaikaisen hallituksen hajottamisesta

lokakuun 6.päivänä saksalaisten etenemisen uhatessa kaupunkia hallitus – saatuaan neuvoja armeija suunnitteli evakuointia Moskovaan. Ispolkomit hyökkäsivät muuttoa vastaan, ja Trotski sai sotilaiden osaston, joka oli enimmäkseen menševikkejä, äänestämään evakuoinnin tuomitsevasta päätöslauselmasta. Väliaikainen hallitus lykkäsi evakuointia määräämättömäksi ajaksi. Joukot ja Ispolkomit torjuivat sen yritykset lähettää Petrogradin varuskuntia rintamalle.

lokakuuta Neuvostoliitto harkitsi vallankumouksellisen puolustuksen komitean perustamista. Bolševikit ja Trotski muuttivat päätöslauselmaa siten, että siihen sisällytettiin Petrogradin turvallisuus sekä Saksan että kotimaan uhkia vastaan. Neuvostoliiton täysistunto äänesti komitean ” kokoamisesta… kaikki Petrogradin puolustukseen osallistuvat joukot… aseistamaan työläisiä… Petrogradin vallankumouksellinen puolustus… vastaan… sotilas ja siviili Kornilovites.”

ispolkom hyväksyi menševikkien vastarintaa vastustavan päätöslauselman 12.lokakuuta, ja Neuvostoliitto hyväksyi sen 16. lokakuuta (menševikkien ja SRs: n varoituksista huolimatta) perustaen sotilaallisen vallankumouskomitean (Voenno-Revolutsionnyi Komitet), jota kutsutaan myös Milrevcomiksi tai Sotilaskomiteaksi.

Sotilasvallankumouksellisen komitean puheenjohtajana toimi Pavel Lazimir ja hänen varamiehenään toimi Nikolai Podvoisky. Se oli kulissi bolševikkien sotilasjärjestön toiminnalle. Podvoisky ottaisi komitean virallisesti hallintaansa kansannousun päivänä, sihteerinään Vladimir Antonov-Ovseenko. Ispolkomilta ja Väliaikaishallitukselta oli riistetty valta Petrogradin sotilaspiirin joukoista, koska vain harvat heistä pysyivät heille uskollisina.

armeijan esikunta joutui sivuraiteelle lokakuun 21.päivän iltana, jolloin Milrevcom otti varuskunnan yksin hallintaansa Neuvostoliiton sotilasläänin nimissä. Piirin komentaja eversti Polkovnikov kieltäytyi sallimasta tätä valvontaa, ja hänet ja hänen esikuntansa tuomittiin Milrevcomin julkisessa lausunnossa ”vastavallankumouksellisten joukkojen suoraksi aseeksi”. Sotilasjohto vastasi Uhkavaatimuksella Neuvostoliitolle, mikä johti neuvottelujen ja kokousten viivästymiseen 23.ja 24. lokakuuta.

bolševikkien kansannousu alkoi lokakuun 24.päivänä, kun ”liberaalit” joukot yrittivät sulkea Pravdan ja ryhtyä muihin toimiin hallituksen turvaamiseksi. Milrevcom lähetti aseistautuneita ryhmiä valtaamaan tärkeimmät lennätintoimistot ja laskemaan Nevan ylittävät sillat. Samana yönä bolševikit ottivat vallan nopeasti ja helposti, sillä valtaosa sekä kaartista että työläisistä oli asettunut heidän puolelleen osallistuen ”Milrevcomin”suunnitelmiin.

seuraavana aamuna kello 10 Milrevcom julkaisi Leninin kirjoittaman ilmoituksen, jossa julistettiin väliaikaisen hallituksen loppu ja vallan siirto Petrogradin Neuvostoliitolle. Alkuiltapäivästä Trotski kutsui koolle Petrogradin Neuvostokongressin, jonka tarkoituksena oli estää neuvostojen kongressi. Se oli täynnä bolševikkeja ja jätti SR: n kansanedustajia.

samana iltana Neuvostoliiton toinen kongressi avattiin Smolnyn Konventtisalissa. Noin 600 edustajaa valitsi 3 Menševikin ja 21 Bolševikin muodostaman puhemiehistön ja jätti SRs: n.

seuraavana päivänä Ispolkom torjui kongressin toiminnan ja kehotti Neuvostoliittoa ja armeijaa puolustamaan vallankumousta. Illalla kongressi kuitenkin erotti Ispolkomin ja korvasi sen uudella 101-jäsenisellä ryhmällä (62 Bolševikkia) Lev Borisovitš Kamenevin johdolla. Se hyväksyi myös Rauhanasetuksen, Maaasetuksen ja uuden hallituksen muodostamisen – kansankomissaarien neuvoston (Neuvostoliiton Narodnykh Komissarov, lyhennettynä Sovnarkom) – perustuslakia säätävän kansalliskokouksen kokoukseen asti. Sovnarkom oli teoriassa tilivelvollinen CEC/Vtsikille, mutta järjestö oli kaikin puolin voimaton.