Parkinsonin taudin vapinaa

vapinaa leimaavat kliinisesti yhden tai useamman ruumiinosan tahattomat, rytmiset ja vaihtelevat liikkeet (Abdo et al., 2010). Parkinsonin tautiin liittyy monia erilaisia vapinoita. Vapina voi vaihdella sen mukaan, missä olosuhteissa sitä esiintyy, mikä ruumiinosa on kyseessä ja kuinka usein vapinaa esiintyy. Vapinaa voi esiintyä esimerkiksi levossa, asentohidastuksen aikana tai vapaaehtoisten liikkeiden aikana; se voi näkyä käsissä, jaloissa tai muissa ruumiinosissa; ja vapinan taajuus voi vaihdella matalasta (4-5 Hz) korkeaan (8-10 Hz). Liikehäiriöyhdistyksen konsensuslausuma sisältää rinnakkaisen luokittelujärjestelmän, joka luokittelee kolme Parkinsonin tautiin liittyvää vapinaoireyhtymää (Deuschl et al., 1998). Tämä luokittelu on edelleen laajalti käytössä (Fahn, 2011). Ensinnäkin yleisin tai klassinen Parkinsonin taudin vapina määritellään lepovapinaksi eli lepo-ja asentovapinaksi/kineettiseksi vapinaksi, jolla on sama esiintymistiheys. Tämä vapina estyy liikkeen aikana ja voi toistua samalla taajuudella asennon omaksuttaessa tai jopa liikkuessa. Kun asento toistuu, sitä on kutsuttu uudelleen emergentiksi vapinaksi. Toisekseen joillakin Parkinsonin tautia sairastavilla potilailla esiintyy levon tunnetta ja posturaalista/kineettistä vapinaa, jonka esiintyvyys vaihtelee, ja posturaalista/kineettistä vapinaa esiintyy enemmän (>1.5 Hz) ja ei-harmoninen taajuus lepovapinaan. Tätä muotoa esiintyy <10% Parkinsonin tautia sairastavista potilaista. Jotkut pitävät sitä essentiaalisen vapinan satunnaisena yhdistelmänä Parkinsonin taudin kanssa (Louis and Frucht, 2007), mutta näyttää todennäköisemmältä, että posturaalinen vapina on Parkinsonin taudin ilmentymä. Kolmanneksi Parkinsonin taudissa esiintyy yksittäisiä posturaalisia ja kineettisiä vapinaa. Näiden vapinoiden taajuus voi vaihdella 4 ja 9 Hz välillä. Erityinen (asennosta riippuva) asentovapina on ortostaattinen vapina, joka voi esiintyä Parkinsonin taudissa eri taajuuksilla (4-6, 8-9 tai 13-18 Hz), samanaikaisen lepovapinan kanssa tai ilman (Leu-Semenescu et al., 2007). Koska tämä vapinatyyppi esiintyy korkeammassa iässä kuin primaarinen ortostaattinen vapina ja koska se voi reagoida dopaminergiseen hoitoon, on väitetty, että se on Parkinsonin taudin ilmentymä eikä kahden vapinaoireyhtymän (Leu-Semenescu et al., 2007).

näiden eri vapinoiden välinen ero ei aina näy paljaalla silmällä. Esimerkiksi lepovapina voi uusiutua asentohidastuksen aikana, jolloin sitä on vaikea erottaa kliinisesti essentiaalisesta vapinasta. Tämä ero voidaan tehdä keskittymällä asennon ja vapinan syntymisen väliseen viiveeseen: essentiaalisessa vapinassa ei ole viivettä, kun taas Parkinsonin taudin lepovapina ilmaantuu uudelleen muutaman sekunnin kuluttua (keskimäärin ± 10 s) (Jankovic et al., 1999). Koska uudelleen emergentin ja lepovapinan esiintymistiheys voi olla sama, on oletettu, että molemmilla vapinoilla on samanlainen patofysiologinen mekanismi. Yhdellä mielenkiintoisella Parkinsonin tautia sairastavalla potilaalla ei ollut lepovapinaa, mutta huomattava 3-6 Hz: n asentovapina, joka ilmeni 2-4 sekunnin viiveellä asentohidastuksen jälkeen (Louis et al., 2008), muistuttaen siten uudelleen emergenttiä vapinaa. Tällaiset havainnot viittaavat heterogeenisuuteen niissä olosuhteissa, joissa klassinen Parkinsonin taudin ”lepovapina” esiintyy.

seuraavissa jaksoissa keskitytään lähinnä Parkinsonin taudin klassiseen lepovapinaan. Ensin kuvataan kliinisiä ja aivojen eroja potilaiden vapina-dominoiva ja ei-vapina Parkinsonin tauti. Sitten kerromme yksityiskohtaisesti, miten nämä erot voivat kertoa meille Parkinsonin taudin lepovapinan syistä ja seurauksista.