olen aiemmin kirjoittanut uskosta kuin lapsi täällä, mutta uuden uskoa käsittelevän kirjani julkaisun valossa palaan lapsenomaisen uskon ajatukseen.

jotkut kristityt sanovat, etteivät he tarvitse syitä tai selityksiä siihen, mitä uskovat, koska heillä on ”usko kuin lapsella” tai ”lapsenomainen usko.”

kun he sanovat näin, he tarkoittavat, että he eivät kysele uskomuksistaan eivätkä mieti, onko heidän uskomuksensa totta. Lapsenomainen usko kuvataan usein uskoksi, joka ei epäile, kyseenalaista eikä etsi selityksiä, se vain uskoo.

mutta tämä ei ole lapsellista uskoa.

Mitä siis on lapsenomainen usko?

pyrittäessä ymmärtämään, mitä lapsenomainen usko todellisuudessa on, Tarkastellaanpa neljää syytä, miksi haluttomuus esittää kysymyksiä ei ole ”lapsenomaista uskoa.”

ne, joilla on ”lapsenomainen usko”, joskus halveksivat niitä, jotka kysyvät kysymyksiä

ensin, vaikka on täysin ok, jos henkilö ei halua kysyä kysymyksiä siitä, mitä hän uskoo tai etsiä vastauksia siihen, miksi hän uskoo mitä hän tekee, heidän ei pitäisi halveksua niitä, jotka esittävät kysymyksiä. Niiden ei myöskään pitäisi kieltää ihmisiä tekemästä niin.

jotkut, jotka väittävät omaavansa ”lapsenomaista uskoa”, pitävät sitä kunniamerkkinä näyttäen osoittavan toisille, että heidän kiistaton uskonsa on parempi kuin ne, jotka esittävät kysymyksiä ja etsivät selityksiä.

tästä syystä ”lapsenomaista uskoa” voitaisiin itse asiassa kutsua ”ylimieliseksi uskoksi” niille, jotka väittävät omaavansa sen joskus halveksivansa niitä, jotka vaativat järkeä, logiikkaa ja selityksiä sille, mihin uskovat.

ihmiset, joilla on tämä asenne, sanovat usein ”minä vain uskon Raamattuun” tai ”Jumala sanoo sen, minä uskon sen, joka ratkaisee sen.”

todellisuudessa he eivät ”vain usko Raamattuun.”He uskovat tiettyyn Raamatun tulkintaan tai selitykseen ja väittävät usein ”vain uskovansa Raamattuun”, kun joku tulee ja esittää erilaisen näkökulman tai selityksen.

kun uskoa pidetään ”sokeana uskona” tai ”hyppäyksenä tyhjyyteen” tavalla, joka ei vaadi järjen, logiikan tai selityksen käyttöä, tällaisen uskon ylläpitäjillä on joskus taipumus ylenkatsoa niitä, jotka vaativat järkeä, logiikkaa ja selitystä uskomuksilleen.

totta kai myös päinvastoin. Ihmiset, jotka käyttävät järkeä ja logiikkaa uskomustensa tukemiseen, tuomitsevat usein ne, jotka eivät usko, koska heillä on ”tietämätön ja kouluttamaton usko.”Tämäkään ei ole hyvä.

eli jos henkilö ei halua esittää kysymyksiä, ei siihen ole mitään vaatimusta.

monet ihmiset eivät nauti ”mielen elämästä”, eikä heidän pitäisi olettaa osallistuvan tällaisiin tapoihin.

tätä mieltymystä ei kuitenkaan pidä rinnastaa lapsenomaiseen uskoon.

niiden, jotka eivät pyri sukeltamaan syvälle teologiaan ja etsimään vastauksia kysymyksiin, ei pidä väheksyä niitä, jotka etsivät sellaisia vastauksia, kuten ”vähäisempää uskoa” (ja päinvastoin).

sen sijaan, että sanottaisiin, että usko, joka ei kyseenalaista, on ”lapsenomainen usko”, voisi olla parempi kutsua sitä yksinkertaisesti kyseenalaistamattomaksi uskoksi.

tämä on toinen syy siihen, ettei lapsenuskoa voi rinnastaa haluttomuuteen esittää kysymyksiä.

lapset kysyvät paljon kysymyksiä

Lapsenomaisessa uskossa ei ole kysymys kysymysten välttelystä, sillä lapset kysyvät paljon, paljon kysymyksiä.

kuten kuka tahansa vanhempi kertoo, kaksivuotiaan herkeämätön kysymystulva voi käydä varsin uuvuttavaksi.

siksi voidaan helposti väittää, että todellinen ”lapsenomainen usko” on todellisuudessa uskoa, joka kysyy paljon kysymyksiä.

näin ollen halulla (tai halun puuttumisella) esittää kysymyksiä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, onko ihmisellä lapsenomaista uskoa vai ei.

lapsilla on aina syitä siihen, mihin he uskovat

kolmas syy siihen, että uskoa, joka ei kysele tai etsi selityksiä, ei voi kutsua ”lapsenuskoksi”, on se, että siihen, mitä lapsi uskoo, on selityksiä ja syitä … vaikka he itse eivät olisi tietoisia näistä syistä.

toisin sanoen lapset eivät usko mitään ilman syytä. Yleisin syy siihen, että lapset uskovat mitä uskovat, on se, että joku, johon he luottavat, kertoi heille, mitä uskoa. Lapset uskovat usein vain sen, mitä heidän vanhempansa ja opettajansa sanovat heille.

näin ollen aito lapsenomainen usko ei ole ajattelematon usko, sillä opettajanvalta on tekijä, jonka usko ottaa huomioon.

jotain vastaavaa tapahtuu aina, kun henkilöllä on ns.”He eivät usko ilman syytä; he eivät yksinkertaisesti ole ajatelleet läpi, mitkä heidän uskomustensa syyt ja selitykset voisivat olla.

sen sijaan he uskovat, mitä pastori tai opettaja opetti heille, tai mikä näyttää olevan Raamatun ”tavallista lukemista” (vaikka tekstin huolelliset, kontekstuaaliset tutkimukset usein paljastavat, että ”tavallinen lukeminen” ei ole parasta luettavaa).

ei ole mitään väärää siinä, ettei tiedä tarkalleen, miksi on uskomuksia, mutta ymmärtämättömyyttä siitä, miksi ei pidä sekoittaa selityksen puutteeseen. On selityksiä miksi uskot mitä uskot, vaikka et tiedä mitä nämä selitykset ovat.

ja se ei haittaa.

kenelläkään ei ole täydellistä selitystä ja ymmärrystä sille, miksi he uskovat mitä uskovat. \

mutta jokainen, ajan myötä, luonnollisesti ja normaalisti kasvaa ymmärryksessään ja saa selityksiä uskomuksilleen. Vaikka aluksi uskomus saatettaisiin saada, koska ”opin sen lastentarhassa”, tämä uskomus joko pysyy kiistattomana ja kiistämättömänä läpi elämän, tai se kyseenalaistetaan ja kyseenalaistetaan.

Jos se kyseenalaistetaan ja kyseenalaistetaan, uskomus joko tuetaan ja vahvistetaan tai kumotaan ja kielletään.

mutta kenenkään uskomukset eivät pysy samana koko elämän ajan. Sen sijaan jokainen kypsyy ja kasvaa siinä, mitä ajattelee ja uskoo. Tämä on normaalia, luonnollista ja juuri niin kuin Jumala tarkoitti.

aivan kuten lapset kasvavat ja kypsyvät, niin myös usko. Tällä tavalla Jumala loi ihmiset, ja tällä tavalla Jumala loi uskon.

Raamatusta ei löydy termiä ”lapsenomainen usko”

, joka tuo esiin neljännen ja viimeisen syyn, jonka mukaan kyseenalaistamatonta uskoa ei voi rinnastaa lapsenuskoon. Ja se on tämä: ”lapsenkaltaista uskoa” ei löydy Raamatusta.

ei ole olemassa sellaista asiaa kuin raamatullinen ”lapsenomainen usko.”

kun ihmiset viittaavat ”lapsenomaiseen uskoon” tai ”lapsen kaltaiseen uskoon”, heillä on mielessään se, mitä Jeesus sanoo Matteuksen 18:3:ssa, Markuksen 10:14: ssä ja Luukkaan 18: 17: ssä, jossa hän opettaa taivaan valtakunnan kuuluvan pienille lapsille.

mutta näissä kohdissa Jeesus ei puhu uskosta. Itse asiassa hän ei mainitse ”uskoa” lainkaan. Sen sijaan Jeesus puhuu taivasten valtakuntaan pääsemisestä ja rohkaisee kuulijoitaan nöyrtymään kuin lapsi ja ottamaan hänet vastaan kuin lapsi (Matt 18:4-5; Mark 10:14), Jos he haluavat nähdä taivaan valtakunnan.

toisin sanoen lapsenomaisessa perspektiivissä on jotain olennaista sille, joka haluaa nähdä taivaan valtakunnan.

mutta mistä Jeesus puhuu? Mikä on tämä lapsenkaltainen näkökulma, joka Jeesuksella on mielessään?

mitä Jeesus tarkoittaa Matteus 18: ssa:3 että tulisit valtakuntaan kuin lapsi?

on ensi alkuun kriittistä tunnustaa, ettei taivaan valtakunta ole iankaikkinen elämä. Sanonta ” näe taivaan valtakunta ”ei tarkoita” mene taivaaseen, kun kuolet.”

vastaavasti ”Seeing the kingdom of heaven” ei ole sama asia kuin ”going to heaven.”

kaksi käsitystä valtakuntaan pääsemisestä (tai sen näkemisestä) ja taivaaseen menemisestä, kun kuolet, eivät vastaa toisiaan Raamatussa.

tämän tunnustaminen on tärkeää, sillä Jeesuksen mukaan taivasten valtakunnan näkeminen vaatii nöyryyttä. Jos taivaan valtakunnan näkeminen olisi samaa kuin taivaaseen meneminen, niin silloin tarvittaisiin henkilökohtaisen nöyryyden hyvää työtä taivaaseen pääsemiseksi kuoleman jälkeen.

mutta iankaikkinen elämä saadaan uskolla yksin Jeesukseen Kristukseen (Joh. 3:16; 5:24; 6:47); ei elämällä nöyrästi Jumalan edessä.

taivaaseen pääsemiseksi ei vaadita hyviä tekoja.

mikä sitten on taivaan valtakunta?

evankeliumeissa lause ”taivaan valtakunta” tai ”Jumalan valtakunta” viittaa Jumalan hallintoon ja hallintoon elämässämme nyt maan päällä. Kyse on siitä, että Jumalan tahto tapahtuu maan päällä, niin kuin se tapahtuu taivaassa (Matt. 6:10).

kaikki valtakunnan kuvasto ja terminologia evankeliumeissa ei koske ”maasta lähtemistä ja taivaaseen menemistä, kun kuolemme”, vaan ”taivaan tulemista maan päälle, kun elämme.”

taivaan valtakunnan näkemisessä ei ole kyse kuolemanjälkeisestä elämästä, vaan Jumalan elämän elämisestä ja kokemisesta tässä elämässä tässä Ja nyt.

Tämä on Jeesuksen mielessä, kun hän opettaa tulemisesta kuin pikkulapsi. Jumalan elämän kokeminen tässä elämässä vaatii nöyryyttä kuin pieni lapsi.

millä tavalla? Ei pysymällä tietämättöminä, sillä Jumala antoi meille Raamatun, jotta oppisimme, kasvaisimme, kypsyisimme, ajattelisimme (Jes.1:18) ja tulisimme Jeesuksen Kristuksen oppilaiksi, opetuslapsiksi ja seuraajiksi (Matt. 28:19-20; 2. Tim. 2:2).

sen sijaan pieneksi lapseksi tuleminen tarkoittaa sitä, että säilytämme lasten ihanat ja kauniit ominaisuudet ja ominaisuudet, joita elämä tässä syntisessä maailmassa on omiaan pieksemään meistä.

kuten mitä?

kuin omantunnon hellyys.

avoimuus tunteista ja tunteista.

Luovuus ja mielikuvitus.

ihmetystä ja kunnioitusta.

iloa.

ikuinen toivo.

leikkisyyttä ja huumoria.

luottamus.

helppo anteeksianto.

kuolematon rakkaus.

rajaton yltäkylläisyys ja energia.

ajattelee aina parasta elämästä ja muista ihmisistä.

halukkuus oppia ja kasvaa.

nämä ovat sellaisia ominaisuuksia, joilla on taipumus määritellä lapsia, mutta jotka riisutaan ihmisistä heidän kohdatessaan tämän maailman synnin ja rikkinäisyyden.

aikuisina kyllästymme kukkiin, ötököihin ja auringonlaskuihin. Me menetämme ilon puhua toisten kanssa tyhjästä.

meistä tulee väsyneitä ja välinpitämättömiä.

Aikuiset kantavat kaunaa, hautovat pelkoja ja pysyvät vihaisina.

aikuiset kieltäytyvät antamasta anteeksi.

aikuiset muistavat loukkaukset.

aikuiset menettävät toivonsa, koska heidän toiveensa on romutettu ja tuhottu niin monta kertaa.

aikuiset tekevät asioita ”koska heille on aina tehty niin” ja heidän on vaikea kuvitella mitään erilaista.

lapset eivät kuitenkaan käyttäydy millään näistä tavoista. Eikä Jeesuskaan.

eräs ihmisiä Jeesukseen viehättänyt seikka on se, että hän oli ”lapsenomainen.”

tarkoittaako tämä sitä, että häneltä puuttui viisautta ja ymmärrystä? Kaukana siitä. Jeesus oli ”lapsenomainen”, koska hän oli täynnä elämän ihmettä, ihmiskunnan toivoa ja luomakunnan kauneutta.

Jeesus eli kunnioittaen elämää, kunnioittaen Jumalaa ja kunnioittaen ihmiskuntaa.

ja tämä kunnioitus oli tarttuvaa. Ihmiset, jotka näkivät, miten Jeesus eli, alkoivat nähdä, miten elämää tulisi elää. Jeesus paljasti, miten Jumala aikoi elää elämää. Toisin sanoen ne, jotka alkavat elää elämää Jeesuksen tavoin, ovat niitä, jotka alkavat nähdä taivaan tulevan maan päälle.

he alkavat nähdä Jumalan vallan ja vallan avautuvan omassa elämässään kaikkine kauneuksineen, majesteettisuuksineen, loistoineen ja luovuuksineen. Näin Jeesus itse eli, Ja näin Jeesus kehotti muitakin elämään. Hän opetti, että jos haluat kokea Jumalan elämän tässä elämässä (taivaan valtakunnassa), sinun on tultava jälleen pienen lapsen kaltaiseksi.

Haluatko astua valtakuntaan kuin lapsi?

Jos on, niin esitä kysymyksiä. Paljon kysymyksiä.

mutta pidä myös hauskaa. Nauraa. Pelata. Kuvitella. Laulaa. Tanssi. Toivo. Unelma. Anteeksi. Luoda. Luotettava. Elä täysillä. Ole innoissasi. Seikkaile. Ole hellä sydämeltäsi.

ja ennen kaikkea rakkautta. Kun elät näin, sinusta tulee kuin pieni lapsi ja näet taivasten valtakunnan nousevan uudelleen elämässäsi.

evankeliumin ymmärtäminen edellyttää, että ymmärrämme oikein evankeliumin avainsanat ja termit. Ota minun kurssini, ”evankeliumin sanakirja”, oppiaksesi tuntemaan evankeliumin 52 avainsanaa ja satoja raamatunkohtia, joissa näitä sanoja käytetään.

Tämä kurssi maksaa 297 dollaria, mutta kun liityt Opetuslapseusryhmään, voit suorittaa koko kurssin ilmaiseksi.