mikä on englannin kieli? Onko se anglosaksinen? On houkuttelevaa ajatella niin osittain siksi, että määritelmä yksinkertaistaa kielellistä historiaa, joka uhmaa lineaarista yhteenvetoa. 1000 vuoden aikana kieli yhdistyi laajasta yhteydestä Anglo-Normanniin, Ranskan murteeseen; sitten siitä tuli voimakkaasti Latinisoitunut ja täynnä kreikkalaisia juuria ja loppuja; sitten imeytyy sanoja Arabiasta, Espanjasta ja kymmenistä muista kielistä, ja niiden kanssa, luultavasti, imeytyy käsitteitä ja kuvia maailmasta, jota ei voida erottaa itse kielestä.

Shakespeare ja muut kirjailijat täyttivät aukot (ja tekevät yhä) keksien sanoja sieltä, mistä ne puuttuivat. Miksi me sitten puhumme kauan sitten kuolleesta Anglosaksisesta kielestä ”vanhana englantina”, jos se on vain kaukainen kantaisä, ja huomaatte, ettei yksikään Englannin puhuja nykyään ymmärrä sitä? Tähän on monia teknisiä syitä, mutta yksinkertaisesti sanottuna: jos Englanti olisi ruumis, anglosaksinen voisi olla luut ja nivelsiteet: ei ainoastaan sen konsonanttien kovuuden ja tylpän, kaunistelemattoman runouden vuoksi, vaan siksi, että se sisältää kielen yleisimmät sanat, rakennepalaset, jotka pitävät koossa kaikki nuo yleiskieliset lainaukset.

huomioi alla cædmonin Virsenä tunnettu säkeistö. Tuntemattomien foneemien ja sukupuuttoon kuolleiden kirjainten, kuten ”þ”, vyyhdin keskellä ei voi olla huomaamatta sellaisia peruskalliosanoja kuin ”ja”, ”hänen”, ”tai” hän ”ja” to.”Toisista teksteistä löytyy tunnistettavia vastineita sanoille ”isä”, ”äiti”, ”aviomies”, ”vaimo”, ”hyvä”, ”hyvä” ja monet muut yleiset taloussanat.

nu sculon herian Heofonrices wear,
Metodes mihte and his modgeþanc,
weorc Wuldorfæder, swa he wundra
gehwæs
Ece Dryhten eli onstealde.
he honour scop eorþan bearnum
heofon to hrofe halig Scieppend.
þa middangeard mancynnes wear
Ece Dryhten, æfter teode
firum foldan Frea ælmihtig.

vaikka jakaakin monia sanoja nyky-Englannin kanssa, Anglosaksi on kuitenkin toinen kieli, joka on kauan sitten kadonnut kokonaan toisesta maailmasta. Kukaan elossa oleva ei tietenkään tiedä tarkalleen, miltä se kuulosti, joten tutkijat tekevät parhaiten valistuneita arvauksiaan käyttäen niukan kirjallisuuden sisäisiä todisteita, toisarvoisia lähteitä muista tuon ajan kielistä ja yhtäläisyyksiä muihin eläviin kieliin. Nyt kun olet nähnyt, miltä Vanha Englanti näyttää, kuule miltä se kuulostaa nykykorviin.

ylhäällä olevalla videolla kielen opiskelija Stephen Roper reenaa rennon keskustelun anglosaksisen puhujan kanssa, joka ymmärtää mutta ei osaa puhua nyky-englantia. Muut esimerkit ovat peräisin kirjallisista yhteyksistä. Ylempänä Hillsdale Collegen englannin kielen professori Justin A. Jackson lukee Beowulfin alkurivit ja hieman ylempänä kuulee nimeämättömän kertojan lukevan eeppisen runon koko prologin.

hieman alle—taustana dramaattinen, droning partituuri ja toistettuna Sumuisten englantilaisten maurien kuvamateriaalin päällä—1000-luvun vanhalla englannilla luettu ”Herran rukous”. Tästä tekstistä poimit aika monta tutumpaa sanaa, joskaan se, että suurin osa lukijoista osaa nyky-englanninkielisen vastineen, ei varmaankaan haittaa. Mutta jos tunnet olosi itsevarmaksi kuunneltuasi näitä spekulatiivisia rekonstruktioita kielestä, niin että voit itse yrittää lukea sen ääneen, käy läpi tämä Glasgow ’ n yliopiston kokoelma vanhoja englanninkielisiä lukutapoja.

aiheeseen liittyvä sisältö:

Hear Beowulf Read In the Original Old English: How Many Words Do you identify?

nämä neljä käsikirjoitusta sisältävät kaiken vanhalla englannilla kirjoitetun kirjallisuuden–ja sen lisäksi ei ole mitään muuta

Hear Beowulf and Gawain and the Green Knight Read in Their Original Old and Middle English by an mit Medievalist

Josh Jones on kirjailija ja muusikko kotoisin DURHAMISTA, NC. Follow him at @jdmagness