kysymys: ”Mikä on Kreikan ortodoksinen kirkko?”
vastaus: Kreikan ortodoksinen kirkko (GOC) on itäisen ortodoksisuuden haara, joka muodollisesti erosi läntisestä (eli roomalaiskatolisesta) kirkosta vuonna 1054. Vaikka Kreikan ortodoksinen kirkko on erillään katolisuudesta, monet sen käytännöistä ovat samanlaisia, kuten pyhimysten kunnioittaminen. Ortodoksisuus tarkoittaa sitä, että he uskovat omaavansa oikean mielipiteen tosi kristillisyydestä. Kreikan ortodoksinen kirkko väittää juontavansa juurensa apostoleihin ja varhaisiin kirkkoisiin ja kutsuu itseään ”kristikunnan Äitikirkoksi.”Vaikka he pitävätkin kiinni monista kristillisyyden perustotuuksista, kuten Kolminaisuudesta, he ovat myös lisänneet monia tapoja ja uskomuksia, jotka ovat ristiriidassa raamatullisen kristillisyyden kanssa.
monet Kreikan ortodoksiset kirkot pitävät jumalalliseksi Liturgiaksi kutsuttua sunnuntaijumalanpalvelustaan kreikaksi, mikä on ongelma jokaiselle, joka ei puhu Kreikkaa. Niiden rakenne muistuttaa enemmän katolisuutta kuin Protestantismia. Jumalanpalvelukset ovat täynnä muodollisuutta, rituaaleja ja kuoromusiikkia. Tyypillisen 75 minuutin jumalanpalveluksen aikana he sytyttävät kynttilöitä eri syistä, polvistuvat rinnakkain, suutelevat ikoneja ja tekevät ”ristinmerkin”, vaikka he toistavat eleen taaksepäin roomalaiskatolilaisten tapaan. Ehtoollisen viettäminen on keskeistä heidän palveluksessaan ja heidän ”pelastusprosessinsa” jatkamisessa.
muutamia evankelisesta kristinuskosta poikkeavia Kreikkalaisortodoksisia tapoja ovat seuraavat:
1. Ehtoollinen-vain kastetut ja uskolliset ortodoksit voivat ottaa osaa Pyhän ehtoollisen aineksiin, joiden he ehdottavat muodostuvan varsinaiseksi Kristuksen ruumiiksi ja vereksi, uskomukseksi, jota kutsutaan ”transsubstantiaatioksi”, vaikka jotkut ortodoksiset teologit vastustavatkin tätä termiä. Ei ole mitään lujaa raamatullista perustetta uskoa, että leivästä ja juomasta tulee Jeesuksen ruumiillinen ruumis ja veri. Moos. 26:29; 5.Moos. 28:53-57; Jer. 19:9; Valitusvirret 2:20; 4:10; Hesekiel 5: 10). Kreikan ortodoksinen kirkko uskoo, että ehtoollisen nauttiminen auttaa takaamaan heidän pelastuksensa.
2. Pyhimysten kunnioitus – Kreikan ortodoksinen kirkko toteaa, että heidän tapansa polvistua Marian ja kuolleiden pyhimysten kuvien eteen tai suudella on tapa osoittaa kunnioitusta heidän muistojaan kohtaan sen sijaan, että he palvoisivat heitä. Heidän verkkosivuillaan sanotaan: ”ortodoksinen kirkko palvoo yksin Jumalaa. Silti se osoittaa kunnioitusta niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat olleet tärkeitä Jumalan välikappaleita pelastuksen historiassa. Näin kunnioitettujen joukossa on Maria, Jumalan äiti, Theotokos.”
Evankeliset kristityt pitävät tätä pyhimysten sisällyttämistä palvontaan 1.Timoteuksen kirjeen 2:5: n vastaisena, jossa sanotaan: ”sillä on yksi Jumala, ja on yksi välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus.”Raamattu kertoo myös useista ihmisten tai enkelien reaktioista, kun joku kumartui heidän edessään (Ilm.22:9; 19:10). Apt 10: 24-25 sanoo, ”Kun Pietari meni taloon, Kornelius tuli häntä vastaan ja lankesi hänen jalkojensa juureen kunnioituksesta. Mutta Peter pakotti hänet nousemaan ylös. ”Nouse ylös”, hän sanoi, ” Olen vain mies itse.'”Hellittämätön keskittyminen kuolleiden pyhimysten juhlimiseen vie huomion pois Jeesuksesta, eikä se sen vuoksi ole sopusoinnussa Raamatun painopisteen kanssa. Ilmestyksen 5:13: ssa kuvaillaan taivaassa olevaa näkymää: ”silloin minä kuulin jokaisen luomuksen taivaassa ja maan päällä ja maan alla ja meren päällä ja kaiken, mitä niissä on, sanovan: ’hänelle, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalle olkoon ylistys ja kunnia ja kirkkaus ja voima aina ja iankaikkisesti!””
3. Pelastus – Kreikan ortodoksinen kirkko väittää, että pelastus tapahtuu uskon kautta Kristukseen. Ne kuitenkin eroavat evankelisesta uskonkäsityksestä lisäämällä: ”ortodoksiset kristityt saavat läpi elämänsä pelastuksen ja uudistumisen uskon, tekojen ja kirkon sakramenttien kautta.”He opettavat, että Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen tarkoitus oli, että me voisimme tulla jumalallisiksi niin kuin hän on jumalallinen.
heidän verkkosivuillaan todetaan, että ” Pyhä Henki on jumalallistumisen edustaja, jonka tehtävänä on sisällyttää meidät Pyhän Kolminaisuuden elämään.”He uskovat, että kaste ”johdattaa uskovan valtakunnan elämään”; siksi he kastavat pikkulapsia sanoen, että ” Pyhä voitelu eli Chrismation antaa Pyhän Hengen lahjan kasvaa Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi.”
Tämä on kuitenkin ristiriidassa Uuden testamentin opetuksen kanssa, jonka mukaan Pyhän Hengen lahja on niille, jotka kuulevat ja uskovat ”totuuden sanoman, evankeliumin” (Ef.1:13). Pikkulapsilla ja pikkulapsilla ei ole mitään keinoa ymmärtää sanomaa tai tehdä päätöstä ”kieltää itsensä, ottaa ristinsä päivittäin ja seurata Jeesusta” (Luuk.9:23). Vaikka Kreikan ortodoksinen kirkko väittää uskovansa pelastukseen uskon kautta, he lisäävät tämän: ”Pyhän Paavalin mukaan pelastuksen kannalta ratkaisevia ovat paitsi rakkaudelliset teot myös kasteen sakramentit (Room.6:1-11) ja ehtoollinen (1 Kor. 10:16-22; 11:23-32).”Valitettavasti monet, jotka ovat kasvaneet ortodoksisen kirkon perinteessä, eivät ole koskaan kuulleet todellista evankeliumia armosta uskon kautta (Ef.2:8-9), joko siksi, että kaikki jumalanpalvelukset olivat kreikankielisiä, tai siksi, että todellinen sanoma oli kadonnut kaikessa mahtipontisuudessa.
4. Raamattu – ortodoksinen kirkko käyttää Raamattua, mutta sisältää kaksitoista ei-henkeytettyä, apokryfistä kirjaa. Raamatun kanssa on heidän ”pyhä perinteensä”, joka sisältää ” apostolien, pyhimysten, marttyyrien ja kirkkoisien kirjoitukset, opetukset ja teot sekä ekumeenisten kirkolliskokousten päätökset.”Heidän verkkosivuillaan sanotaan,” kaikki tämä kollektiivinen viisaus ja kokemus kautta vuosisatojen on yhdistetty tämän toisen suuren pyhän auktoriteetin lähteen muodostamiseksi.”Vaikka kautta aikojen periytyneellä viisaudella voi olla arvoa, Raamattuun uskovat kristityt eivät pidä mitään muita kirjoituksia tai ilmestyksiä samanarvoisina kuin Raamatun 66 kirjaa. On vaarallista pitää ihmisen kokemusta ja ihmisen ”kollektiivista viisautta” ”Pyhän vallan lähteenä.”
5. Elämä kuoleman jälkeen-Kreikan ortodoksisen kirkon oppi kuoleman jälkeisestä elämästä on epämääräinen. He väittävät, että he eivät tue katolista ajatusta kiirastulesta, mutta he sanovat kuitenkin, että ” kohta fyysisen kuolemamme jälkeen pannaan toimeen osittainen tuomio, joka asettaa meidät (vanhurskaiden) osittaisen siunauksen tai (epävanhurskaiden) osittaisen kärsimyksen tilaan.”He uskovat, että” muutos on mahdollinen tässä välitilassa ja vaiheessa”, ja siksi niihin sisältyy rukouksia kuolleiden puolesta sekä almujen antamista heidän puolestaan. Tämä on ristiriidassa Raamatun opetuksen, että ei ole mahdollista muuttaa kuoleman jälkeen (katso Hepr. 9: 27). Tämä ei myöskään sovi yhteen Jeesuksen kuvauksen kanssa siitä, mitä tapahtuu heti kuoleman jälkeen hänen kertomuksessaan rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta (Luuk.16:19-31).
6. Juhlat ja pyhäpäivät – Kreikan Ortodoksisuus muistuttaa muinaisjuutalaisuutta pyhäpäivien, juhlien ja muistojuhlien nimityksessään. Vaikka ei ole väärin viettää erityisiä päiviä ja juhlia, Kreikan ortodoksinen kirkko on lähellä legalismia tiukassa uskonnossaan, aivan kuten Jeesuksen ajan fariseukset (Matt. 23:23; Luuk.7: 30). Äärimmäinen keskittyminen perinteeseen, rituaaliin, toistoon ja muodollisuuteen luo ympäristön väärälle ymmärrykselle siitä, mitä tarkoittaa pelastava suhde Jeesukseen. Vaikka tällainen huomion kiinnittäminen ulkonaisiin asioihin ei ehkä olekaan tarkoituksellista, se voi jättää sellaisen vaikutelman, että Jumalan miellyttäminen merkitsee tiukkaa tottelevaisuutta Kreikkalaisortodoksisen kirkon perinteelle. Roomalaisille 14:5 antaa kristitylle vapauden päivien suhteen: ”toinen pitää yhtä päivää pyhempänä kuin toinen, toinen pitää jokaista päivää samanlaisena. Jokaisen heistä pitäisi olla täysin vakuuttunut omassa mielessään.”
ihmiskunta on aina ollut taipuvainen luomaan ulkoisen uskonnon kaikesta hengellisestä. Jokaisessa kirkkokunnassa on aineksia, jotka ovat perinteisempiä kuin raamatulliset. Ihmiset tuntevat olonsa mukavaksi rutiinit ja perinteet ja voivat tulla rinnastaa suosikki perinteitä jumalisuus. Raamattu kuitenkin varoittaa tästä. Jeesus sanoi: ”kaksi miestä meni ylös temppeliin rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani. Fariseus seisoi itsekseen ja rukoili: ’Jumala, kiitän sinua siitä, etten ole niin kuin muut ihmiset—rosvot, pahantekijät, avionrikkojat—enkä edes tämän veronkantajan kaltainen. Paastoan kahdesti viikossa ja annan kymmenyksen kaikesta, mitä saan.’Mutta veronkantaja seisoi etäällä. Hän ei tahtonut edes katsoa ylös taivaaseen, vaan löi rintaansa ja sanoi: ’Jumala, armahda minua, syntistä.’Minä sanon teille, että tämä mies meni kotiin vanhurskautettuna Jumalan edessä ennemmin kuin se toinen. Sillä kaikki, jotka korottavat itsensä, nöyrtyvät, ja jotka nöyrtyvät, ne korotetaan'” (Luuk.18:10-14). Mikä tahansa kirkon perinne, joka korvaa tai tekee tyhjäksi Jumalan totuuden tai korottaa itsensä ainoana oikeana tienä Jumalan luo, on syyllistynyt farisealaiseen ylpeyteen, ja sitä tulee karttaa.