Maailmanlaajuinen huoli ja yleinen tietoisuus muovin vaikutuksesta meriympäristöön lisääntyy tällä hetkellä. YK: n ympäristöohjelma UNEP pitää muovista merijätettä ja sen kykyä kuljettaa haitallisia aineita yhtenä tärkeimmistä ympäristöön vaikuttavista nousevista kysymyksistä. Vuoden 2015 G7-maiden huippukokouksessa Saksan Baijerissa Mikromuoviriskit tunnustettiin johtajien julkilausumassa.

kansainvälisellä ja kansallisella tasolla on pyritty puuttumaan Merten saastumiseen lainsäädännöllä. Tärkeimmät niistä ovat jätteiden ja muiden aineiden mereen laskemisen aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemistä koskeva vuoden 1972 yleissopimus (tai Lontoon yleissopimus), Lontoon yleissopimuksen vuoden 1996 pöytäkirja (Lontoon pöytäkirja) ja alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen (MARPOL) vuoden 1978 pöytäkirja. Näiden lakien noudattaminen on kuitenkin edelleen heikkoa, mikä johtuu osittain niukoista taloudellisista resursseista niiden täytäntöönpanoon. Olemassa olevia kansainvälisiä oikeudellisesti sitovia välineitä olisi tutkittava tarkemmin muovisaasteen torjumiseksi.

muovimateriaalien kierrätys ja uusiokäyttö ovat tehokkaimpia käytettävissä olevia toimia, joilla voidaan vähentää avointen kaatopaikkojen ja ulkoilmapolttojen ympäristövaikutuksia, joita usein harjoitetaan kotitalousjätteen käsittelemiseksi. Kaupunkeihin ja rannikkoalueiden rannoille voidaan sijoittaa riittävästi roskia ja kierrätysastioita muovisaasteen ehkäisyn ja vähentämisen nopeuttamiseksi.

hallitusten, tutkimuslaitosten ja teollisuuden on myös tehtävä yhteistyötä tuotteiden uudelleensuunnittelussa ja pohdittava uudelleen niiden käyttöä ja hävittämistä pelleteistä, synteettisistä tekstiileistä ja renkaista syntyvän mikromuovijätteen vähentämiseksi. Tämä edellyttää jätehuoltoa laajempia ratkaisuja, joissa otetaan huomioon muovituotteiden koko elinkaari tuotesuunnittelusta infrastruktuuriin ja kotikäyttöön.

merten muovikysymyksen tehokkaaksi käsittelemiseksi olisi tuettava tutkimusta ja innovointia. Tietämys muovisaasteen koko laajuudesta ja sen vaikutuksista antaisi päättäjille, valmistajille ja kuluttajille tieteellistä näyttöä, jota tarvitaan asianmukaisten teknologisten, käyttäytymiseen liittyvien ja poliittisten ratkaisujen löytämiseksi. Se vauhdittaisi myös uuden teknologian, materiaalien tai tuotteiden konseptointia muovin korvaamiseksi.