Tuatarat ovat eläviä fossiileja useammassa kuin yhdessä merkityksessä. Pitkän aikavälin talteenotto, tag ja takaisin talteen tutkimuksia, jotka aloitettiin heti toisen maailmansodan jälkeen, tutkijat ovat havainneet, että tuatarat vastaavat ja mahdollisesti ylittää saavutettavissa elinikä, että muut Metusalah eläinkunnan, jättiläinen kilpikonna. ”Tuatarat elävät rutiininomaisesti 100-vuotiaiksi, enkä voinut kertoa teille, että he eivät elä 150-200-vuotiaiksi tai jopa pidempään”, sanoi tohtori Daugherty.

he elävät, ja elävät sitä. ”Tiedämme, että on olemassa naaraita, jotka lisääntyvät yhä yli 80-vuotiaina”, sanoi tohtori Daugherty. Southlandin museossa ja taidegalleriassa Invercargillissä, Uudessa-Seelannissa, vangittu uros Tuatara nimeltä Henry, paikallinen julkkis, joka oli ollut ilkeä ja kuriton vuosikymmeniä, kunnes pahanlaatuinen kasvain poistettiin hänen sukupuolielimistään, pariutui 80-vuotiaan naisen nimeltä Mildred, Ja viime vuonna tuli Ensikertalainen isä-iässä 111.

kaikin tavoin tuatarat ovat myöhäiskukkujia ja intohimoisia viivyttelijöitä. Ne saavuttavat sukukypsyyden vasta 15-20-vuotiaina. Naaras tarvitsee kaksi tai kolme vuotta kasvattaakseen joukon munia sisäisesti, ja kestää vielä seitsemän tai kahdeksan kuukautta parittelun jälkeen, ennen kuin se lopulta munii nuo hedelmöitetyt munat. Sitten munat hautovat maassa vielä vuoden, ennen kuin sormenkokoisten Tuatara-poikasten poikanen lopulta kuoriutuu. Vertailun vuoksi keskivertoamerikkalaisen liskon itämisaika on vain neljästä kuuteen viikkoa. ”Jos nämä olisivat kasveja, useimmat liskot olisivat kuin rikkaruohoja ja tuatara kuin mammuttipetäjä”, sanoi Tri Daugherty. Kaikille vertailun jalosukuisille tuataran komea tahti on myös sen Akilleen kantapää, hän lisäsi. Siksi matelijaa tavataan nykyään vain tarkoin seuratuilla saarilla, jotka ovat kaukana Uuden-Seelannin mantereesta, suojassa nisäkkäiltä, kuten rotilta, sioilta tai stoatseilta, jotka muutamassa kuukaudessa voisivat vähentää jokaisen mammuttipetäjän vastaavan ja sen taimet niin paljon sahanpurua.

Uuden-Seelannin tuatara eli Sphenodon on ainoa elossa oleva jäsen matelijoiden lahkossa, joka oli kerran yhtä laajalle levinnyt ja lajirikas kuin nykyiset kolme muuta matelijoiden klaania — krokotiilit, käärmeet ja liskot, kilpikonnat ja kilpikonnat. Tuataran epätavallisia matelijamaisia piirteitä ovat muun muassa sen sydämen ja keuhkojen suhteellisen yksinkertainen rakenne, sen kävelytyyli, joka on jokseenkin sammakkomainen, ja se, ettei sillä ole minkäänlaista miehen intromissioelintä eli penistä. Tuatara-koiras onnistuu koiraslinnun tavoin painamalla yhteissuolensa aukkoa naaraan suuaukkoa vasten.

tuataralla on myös ainutlaatuinen lähestymistapa mastikointiin. Kuten Neil Curtis ja kollegat Hullin yliopistossa Englannissa ovat osoittaneet tietokonesimulaatioissa, Tuatara liukuu yhden alahampaiden rivinsä poikki kahden ylähampaiden rivin välistä uraauurtaen ruokaa, sanoi Tri Curtis, ”kuin sakset.”