marssi Washingtonissa oli massiivinen protestimarssi, joka tapahtui elokuussa 1963, jolloin noin 250 000 ihmistä kokoontui Lincolnin muistomerkin eteen Washington DC: ssä, joka tunnetaan myös nimellä marssi Washingtonin työpaikkojen ja vapauden puolesta.tapahtuman tarkoituksena oli kiinnittää huomiota afroamerikkalaisten jatkuviin haasteisiin ja eriarvoisuuteen sata vuotta vapautumisen jälkeen. Siellä pidettiin myös Martin Luther King, Jr.: n nykyisin ikoninen ”I Have a Dream” – puhe.

Washingtonin marssin alku

vuonna 1941 A. Philip Randolph, Brotherhood of Sleeping Car Porters-järjestön johtaja ja kansalaisoikeusliikkeen vanhempi valtiomies, oli suunnitellut massamarssia Washingtoniin protestoidakseen mustan sotilaan sulkemista toisen maailmansodan aikaisista puolustusalan työpaikoista ja New Deal-ohjelmista.

mutta päivää ennen tapahtumaa presidentti Franklin D. Roosevelt tapasi Randolphin ja suostui antamaan toimeenpanevan määräyksen, joka kielsi työntekijöiden syrjinnän puolustusteollisuudessa ja hallituksessa sekä perusti Fair Employment Practice Committeen (Fepc) tutkimaan rotusyrjintäsyytöksiä. Vastineeksi Randolph perui suunnitellun marssin.

1940-luvun puolivälissä kongressi katkaisi fepc: n rahoituksen ja se hajosi vuonna 1946; kuluisi vielä 20 vuotta ennen kuin EEOC (Equal Employment Opportunity Commission) olisi muodostettu hoitamaan joitakin samoja asioita.

samaan aikaan karismaattisen nuoren Kansalaisoikeusjohtajan Martin Luther King Jr: n noustua valtaan 1950-luvun puolivälissä Randolph ehdotti toista massamarssia Washingtoniin vuonna 1957, toivoen voivansa hyödyntää Kingin vetovoimaa ja valjastaa värillisten edistämisen kansallisen yhdistyksen (National Association for the Advancement of Colored People, NAACP) järjestelyvallan.

toukokuussa 1957 lähes 25 000 mielenosoittajaa kokoontui Lincolnin muistomerkille Brown v. Board of Education-päätöksen kolmannen vuosipäivän kunniaksi ja kehotti liittohallitusta noudattamaan päätöstään oikeudenkäynnissä.

SCLC ja marssi Washingtoniin

vuonna 1963 Alabaman Birminghamissa Kansalaisoikeusmielenosoittajiin kohdistuneiden väkivaltaisten hyökkäysten seurauksena maan pääkaupunkiin rakennettiin uutta joukkoprotestia varten momentum.

Randolphin suunnitellessa marssia Jobsin puolesta ja Kingin ja hänen Southern Christian Leadership Conferencen (SCLC) suunnitellessa marssia vapauden puolesta nämä kaksi ryhmää päättivät yhdistää voimansa yhdeksi massamielenosoitukseksi.

samana keväänä Randolph ja hänen pääavustajansa Bayard Rustin suunnittelivat marssia, joka vaatisi mustille amerikkalaisille oikeudenmukaista kohtelua ja yhtäläisiä mahdollisuuksia, sekä kannattivat kansalaisoikeuslain läpimenoa (joka sitten pysähtyi kongressissa).

presidentti John F. Kennedy tapasi kansalaisoikeusjohtajia ennen marssia ja ilmaisi pelkonsa siitä, että tapahtuma päättyisi väkivaltaisuuksiin. Kesäkuun 22. päivänä pidetyssä kokouksessa Kennedy sanoi järjestäjille, että marssi oli ehkä ”huonosti ajoitettu”, koska ”haluamme menestystä kongressissa, emme vain suurta show’ ta Capitolilla.”

Randolph, King ja muut johtajat vaativat marssin jatkamista, Kingin kertoessa presidentille: ”suoraan sanottuna en ole koskaan osallistunut mihinkään suoran toiminnan liikkeeseen, joka ei olisi vaikuttanut huonosti ajoitetulta.”

JFK päätyi vastahakoisesti kannattamaan marssia Washingtoniin, mutta antoi veljensä ja oikeusministeri Robert F. Kennedyn tehtäväksi koordinoida järjestäjien kanssa kaikkien turvatoimien toteutumista. Lisäksi kansalaisoikeusjohtajat päättivät päättää marssin Capitolin sijaan Lincolnin muistomerkille, jotta kongressin jäsenet eivät tuntisi olevansa piiritettyinä.

Lue lisää: Miksi MLK: n oikea käsi Bayard Rustin oli vähällä jäädä historiaan

kuka oli marssilla Washingtonissa?

virallisesti March on Washington for Jobs and Freedom, Historiallinen kokoontuminen järjestettiin 28.elokuuta 1963. Lincolnin muistomerkille kokoontui noin 250 000 ihmistä, ja yli 3 000 lehdistön jäsentä käsitteli tapahtumaa.

sopivasti Randolph johti päivän monipuolista puhujajoukkoa ja päätti puheensa lupaamalla, että ”me täällä tänään olemme vasta ensimmäinen aalto. Kun lähdemme, viemme kansalaisoikeusvallankumouksen mukanamme maan jokaiseen kolkkaan ja koloon.palaamme yhä useampina Washingtoniin, kunnes saamme täyden vapauden.”

muita puhujia seurasivat Rustin, NAACP: n puheenjohtaja Roy Wilkins, Student Non-Violent Coordinating Committeen (SNCC) John Lewis, kansalaisoikeuksien veteraani Daisy Lee Bates sekä näyttelijät Ossie Davis ja Ruby Dee. Marssi sisälsi myös musiikkiesityksiä muun muassa Marian Andersonilta, Joan Baezilta, Bob Dylanilta ja Mahalia Jacksonilta.

”I Have a Dream”-puhe

King suostui puhumaan viimeisenä, koska kaikki muut juontajat halusivat puhua aiemmin, uutisryhmät suuntaisivat iltapäivään mennessä. Vaikka hänen puheensa oli suunniteltu neljän minuutin pituiseksi, hän puhui lopulta 16 minuuttia, mistä tulisi yksi kansalaisoikeusliikkeen—ja ihmiskunnan historian kuuluisimmista puheista.

vaikka se on tullut tunnetuksi ”I Have a Dream” – puheena, kuuluisa repliikki ei varsinaisesti kuulunut Kingin tuona päivänä esittämiin suunniteltuihin kommentteihin. Johdettuaan Kingin puheeseen klassisella hengellisellä ”I’ ve been ’Buked, and I’ ve Been Scorned ” gospel-tähti Mahalia Jackson seisoi kansalaisoikeusjohtajan takana korokkeella.

eräässä vaiheessa hänen puheensa aikana hän huusi hänelle: ”Tell’ em about the dream, Martin, tell ’ em about the dream!”viitaten tuttuun teemaan, johon hän oli viitannut aiemmissa puheissaan.

lähtöisin valmistelluista muistiinpanoistaan King aloitti silloin puheensa kuuluisimman osan: ”ja niin, vaikka kohtaamme tämän päivän ja huomisen vaikeudet, minulla on yhä unelma.”Siitä hän rakensi dramaattisen loppunsa, jossa hän ilmoitti vapauden kellojen soivan maan äärestä toiseen.

”ja kun tämä tapahtuu … me pystymme vauhdittamaan sitä päivää, jolloin kaikki Jumalan lapset, mustat ja valkoiset miehet, juutalaiset ja pakanat, protestantit ja katolilaiset, voivat liittyä käsiimme ja laulaa vanhan neekeri-hengellisen sanoin:’ vihdoinkin vapaa! Vihdoinkin vapaa! Luojan kiitos, olemme vihdoinkin vapaita!””

Lue lisää: 7 Things You May Not Know About MLK’ s ”I Have a Dream” Speech

Sources

Kenneth T. Walsh, Family of Freedom: Presidents and African Americans in the White House.
JFK, A. Philip Randolph ja The March on Washington, White House Historical Association.
marssi Washington for Jobs and Freedom, Martin Luther King, Jr. and the Freedom Struggle.

Kuvagallerioita