Origins and early lifedit

Hoppus syntyi Ridgecrestissä, Kaliforniassa.

Mark Hoppus syntyi Kalifornian Ridgecrestissä 15.maaliskuuta 1972 Kerry Wernzille ja George ”Tex” Hoppusille (s. 1947). Ridgecrest on Kalifornian aavikolla sijaitseva pikkukaupunki, joka koostuu pääasiassa siitä, mitä Hoppus myöhemmin kuvaili ”neroiksi, tiedemiehiksi, fyysikoiksi ja sitten vain täyshermoisiksi metamfetamiinipäiksi”. Hoppusin suomalaiset isänpuoleiset isovanhemmat Aaron ja Lempi Orrenmaa muuttivat Yhdysvaltoihin. Laihialta. Hänen isänsä, kuten monet muutkin ridgecrestissä, työskenteli Yhdysvaltain puolustusministeriössä ja suunnitteli ohjuksia ja pommeja kaupungin laivaston testauskeskukseen. Hoppus kuvailee itseään” melko leppoisaksi”, kunnes hänen vanhempansa erosivat hänen ollessaan kahdeksanvuotias, millä oli häneen” raju, hämmentävä vaikutus”. ”Kun vanhempani riitelivät, se tapahtui aina suljettujen ovien takana. Muistan istuneeni vanhempieni huoneen ulkopuolella seitsemänvuotiaana ja kuulleeni oven takaa vaimentuneen vihan äänen. Se järkytti minua paljon.”Näiden tapahtumien jälkeen hän vietti kaksi vuotta kierrellen vanhempiensa kotien välillä sisar Annen kanssa, kunnes muutti isänsä kanssa Montereyhin. Hänen isänsä oli usein poissa ansaita jatko-tutkinto yliopistossa. Myöhemmin hän kuvaili lapsuuttaan yksinäiseksi, huomautti, ” eli itsekseni viidennellä luokalla.”Hänen isänsä tutustutti hänet Beatlesin, Elton Johnin ja Billy Joelin musiikkiin.

Hoppus kuvailee itseään ”aika heteroksi” yläasteelle asti, jolloin hän alkoi skeitata ja kuunnella punkrockia. Hän asui Fairfaxissa, Virginiassa (Washington D. C: n esikaupunkialueella.) aikana hänen varhaisen lukion vuotta ja osallistui Annandale High School aikana hänen toinen vuosi, jolloin hän sai ensimmäisen bassokitaran ja osallistui hänen ensimmäinen konsertti: They Might Be Giants klo 9:30 Club hieman ennen hänen kuudestoista syntymäpäivä, Maaliskuu 4, 1988. ”En tiennyt, missä minun pitäisi seistä tai mitä minun pitäisi tehdä, joten ystäväni ja minä ostimme mentolisavukkeita ja tupakoimme ensimmäistä kertaa ja yritimme näyttää mahdollisimman siistiltä. Näytimme varmaan idiooteilta”, Hoppus muisteli. Hoppus sai ensimmäisen bassonsa (Mako) lahjaksi isältään, joka oli ostettu paikallisesta musiikkikaupasta Annandalesta. Hän ansaitsi rahaa vahvistimia varten auttamalla häntä maalaamaan talonsa. Hoppus ei koskaan ottanut bassotunteja, vaan opetti itse soittamalla yhtyeissä kuten The Descendents, The Cure ja Bad Religion. Hoppus on huomauttanut, että The Descendentsin” Silly Girl ”oli” kappale, joka sai minut rakastumaan punk rock-musiikkiin, joka kappale muutti elämäni lopullisesti.”Samoin Hoppus lainasi kasettiversion The Curen kappaleesta” Kiss Me, Kiss Me, Kiss Me ”ystävältään Wendy Franklinilta yläastetta seuraavana kesänä ja se otettiin kappaleella ”Just Like Heaven”.

Hoppus alkoi pukeutua kuin keulahahmo Robert Smith, donning eyeliner ja ”joskus kirkkaanpunainen huulipuna” lukioluokilleen (”tämä kaikki meni yli tavattoman hyvin opettajakunnan ja henkilökunnan kanssa pienessä aavikkokaupungissa, jossa kasvoin”, Hoppus huomautti vuonna 2009). Hoppus sai lohtua sekä The Curen että The Smithsin musiikista. Hoppus soitti itse ja lauloi Pier 69-yhtyeessä, pääasiassa coveroiden The Curen kappaleita, ja nauhoitti live-Demon The Attic Children-nimisen yhtyeen kanssa vuonna 1988, jossa oli covereita The Curen kappaleista. Hoppus palasi ridgecrestiin vuonna 1989 ja suoritti lukion Burroughs High Schoolissa. Teini-iässä Hoppusin ystävä varasti hänen äitinsä auton keskellä yötä ja haki Hoppusin; kaksikko hiipi aavikolle ja poltti puita ja löytämiään esineitä.Valmistuttuaan Burroughs High Schoolista vuonna 1990 hän alkoi soittaa yhtyeessä nimeltä of All Things, jonka hän perusti kahden ystävänsä kanssa, coveroiden Descendentsin, Social Distortionin ja Bad Religionin kappaleita sekä kirjoittaa alkuperäisiä punk-numeroita. Yhtye esiintyi pääasiassa Frendien juhlissa ja kokkoloissa sekä soitti aikoinaan Oasiksella, paikallisella musiikkipaikalla. Hoppus jätti ridgecrestin kesällä 1992 opiskellakseen yliopistossa ja saadakseen työpaikan paikallisesta musiikkikaupasta San Diegossa. Hoppus jatkoi keikkailua all Thingsin kanssa palaten viikonloppuisin. Lopulta Hoppusin manageri alkoi epäillä hänen viikonlopputoimintaansa (Hoppus oli kertonut työskentelevänsä kehitysvammaisten lasten parissa Ridgecrestissä) ja kieltäytyi viikonloppuvapaista. Hänen” lyhytaikainen yritys ” college, opiskelu California State University, San Marcos, pyörivät suunnitelmat tulla Englanti opettaja. Hän muistelee, että hän ”vihasi” Collegea, ja hänen perustelunsa opettajaksi tulemisen takana liittyi koulutusuudistukseen. Hän lopetti uransa 1990-luvun alussa ”things began to take off with Blink-182: n” jälkeen ja asui äitinsä kanssa monet yhtyeen alkuvuodet. Hoppus kuvailee äitinsä olevan aina kannustava päätöksissään keskeyttää college ja kiertue Blink-182; kuitenkin, hän kuvailee hänen isänsä ”realistisempi, hän sanoi, ’on jotain turvautua.””Olen todella onnekas, että äitini aina täysin tukenut minua, jopa siihen pisteeseen, että jätin Collegen kesken ja asuin hänen luonaan viisi vuotta ennen kuin bändimme alkoi saada kiinni”, Hoppus sanoi.

beginnings of music careerEdit

Mark Hoppus 22-vuotiaana toukokuussa 1994

muutettuaan kesällä San Diegoon 1992 Hoppus palasi yhteen sisarensa Anne Hoppusin kanssa, jolle hän ilmaisi halunsa olla yhtyeessä. Anne kävi Rancho Bernardo High Schoolia ja ystävystyi kesän aikana uuden oppilaan Tom DeLongen kanssa. Elokuussa 1992 Anne esitteli kaksikon, ja Hoppus ja DeLonge alkoivat välittömästi esittää musiikkia DeLongen autotallissa. Tehdäkseen vaikutuksen Delongeen Hoppus kiipesi katulampun huipulle DeLongen kodin ulkopuolella-hän kuitenkin mursi molemmat nilkkansa matkalla alas, minkä seurauksena hän joutui olemaan kainalosauvoissa seuraavat viikot. DeLonge muisteli tapaamista vuonna 2000: ”kun tapasin Markin ensimmäisen kerran, juoksimme ympäriinsä alasti ja teimme outoja juttuja. Rullalautailimme aamun myöhäisiin tunteihin asti, ärsytimme vartijoita ja pidimme aina hauskaa.”DeLonge värväsi vanhan ystävänsä Scott Raynorin Powayn ajoilta uuden Blink-nimisen yhtyeen rumpaliksi.

Hoppus ja hänen silloinen tyttöystävänsä asuivat kellarihuoneistossa, nipin napin keräten varoja vuokranmaksuun. Kun rahaa oli säästössä, Hoppus meni ulos ja osti ensimmäisen ammattilaitteensa: uuden vahvistin-ja bassokaapin. Hän tuli kotiin ja hänen tyttöystävänsä ryhtyi väittelemään hänen kanssaan vihaisena siitä, että hän käytti rahaa johonkin, mitä he eivät tarvinneet. ”Jankutin hänelle, että tämä on minulle tärkeintä, tämä on minun elämäni”, Hoppus muisteli. Hän vaati tätä tekemään valinnan yhtyeen ja hänen välillään, minkä seurauksena Hoppus lähti yhtyeestä pian perustamisen jälkeen. Pian tämän jälkeen DeLonge kertoi Hoppusille, että hän oli lainannut neliraitanauhurin ystävältään ja valmistautui nauhoittamaan demonauhan, mikä sai Hoppusin eroamaan tyttöystävästään ja palaamaan yhtyeeseen. Flyswatter-yhdistelmä alkuperäisiä kappaleita ja punk covereita-nauhoitettiin Raynorin makuuhuoneessa ja laskeutui yhtyeen ensimmäisille keikoilleen. Kolme muuta demoa nauhoitettiin vuoden 1993 aikana ja yhtye alkoi esittää epäkunnioittavaa live-show ’ taan paikallisella kaikenikäisten tapahtumapaikalla somassa, joka hälytti paikallisen riippumattoman levy-yhtiön Cargo Musicin. Cargo kiinnitti yhtyeen koeajalla, ja Hoppus oli ainoa sopimuksen allekirjoittanut jäsen, sillä DeLonge oli tuolloin töissä ja Raynor vielä alaikäinen. Tänä aikana Hoppus asui kotonaan San Diegossa äitinsä luona, jossa yhtye valmisti kasettidemoja ja koko perhe taitteli kasettidemoja. Raynor, jonka vanhemmat muuttivat Renoon, Nevadaan, jäi Hoppusin luokse kesällä 1994.

Blinkin ensimmäinen albumi ”Cheshire Cat” (1995) oli independent-yhtyeelle vahva myyntimenestys, ja sitä pidettäisiin skate punk-skenen piirissä ikonisena. Vuonna 1995 yhtye lähti ensimmäiselle kansalliselle kiertueelleen, joka ulottui itärannikolle asti. Yhtye osti oman tour Vanin ja aloitti GoodTimes-kiertueen Unwritten Law ’ n, Sprung Monkeyn ja 7 Secondsin kanssa. Yhtye rakensi hiljalleen nuorta, omistautunutta seuraa indie-levytyksillä ja loputtomalla esiintymissarjalla sekä erilaisilla klubeilla ja festivaaleilla. MCA Records teki levytyssopimuksen yhtyeen kanssa vuonna 1996 ja jakelisi heidän seuraavaa julkaisuaan, the sophomore effort Dude ranchia. Hoppus kirjoitti levyn johdantosinglen ”Dammit”, josta tuli valtakunnallinen rock-radion hittisingle yhtyeen kiertäessä Vans Warped-kiertueella.

Multiplatinummenestys

Hoppus kasvoi näillä kiertueilla yhä yksinäisemmäksi, eikä hänellä ollut muita merkittäviä, kun taas muilla yhtyeen jäsenillä oli. Tyhjentävä aikataulu loi jännitteitä yhtyeen sisällä, joka erotti Raynorin kesällä 1998 salaperäisissä olosuhteissa, joita ei koskaan täysin selitetty. Kun uusi rumpali Travis Barker takana pakki, trio osui studio tuottaja Jerry Finn ja äänitti Enema of the State, joka käynnisti yhtyeen uran, catapulting ne osaksi ”stratosphere popmusiikin” ja kiinteyttää niitä suurin pop punk teko aikakauden. Levyltä julkaistiin kolme singleä – ”What’ s My Age Again?”, ”All the Small Things ”ja”Adam’ s Song ” —jotka nousivat Top 40-radiomuotoon ja kokivat suurta kaupallista menestystä. Hoppus meni naimisiin vuonna 2000 (Katso henkilökohtainen elämä) juuri ennen kuin yhtye valmistautui levyttämään kovasti odotetun jatko-osan Take Off Your Pants and Jacket (2001). Hoppus tunsi itsensä luovasti itsetyytyväiseksi, mutta DeLonge oli toista mieltä, luoden post-hardcoren sivuprojektin Box Car Racerin kokeillakseen blinkille sopimattomina pitämiään ideoita.

Hoppus tunsi itsensä petetyksi (Barker oli myös Box Car Racerissa) ja Hoppusin ja DeLongen välille kehittyi välirikko, joka jatkaisi yhtyeen tulevaisuuteen. Kun yhtye kokoontui levyttämään seuraavan levynsä vuonna 2003, Kaikki jäsenet olivat tulleet isiksi (tai Barkerin tapauksessa tulossa yhdeksi) ja trio otti synkemmän, ”kypsemmän” suunnan nimeämättömällä viidennellä studioalbumillaan, infusing experimentalist elements into their usual pop punk sound particularly inspired by Box Car Racer. Ratkaisemattomat tunteet tästä projektista heräsivät loppuvuodesta 2004, kun yhtye alkoi kiistellä tulevaisuudestaan ja levytysprosessistaan. Blink-182: n hajoaminen helmikuussa 2005 vaikutti Hoppuseen suuresti: ”minulla ei ollut aavistustakaan, mitä tehdä. Blinkin hajottua menetin identiteettini ja tarkoitukseni. Minulla oli valtava tyhjyyden tunne.”Tämän jälkeen Hoppus alkoi työstää vielä synkempiä, elektronisia demoja Barkerin kanssa keittiössään. Hän myös kääntyi tuottamaan, lyömällä studiossa Motion City Soundtrack äänittää Comit This to Memory (2005). Lokakuussa 2005 Hoppus ja Barker ostivat yhdessä studion (nimeltään Opra Music), jossa he kokoaisivat kokonaisen yhtyeen laajentamaan noita elektronisia demoja, luoden +44: n When your Heart Stops Beating (2006).

Hoppus vuonna 2009

levy myi kaikesta päätellen heikosti ja sai vaihtelevia arvioita musiikkilehdissä. Hoppus ja Barker jatkoivat kiertuetta Honda Civic Tour-kiertueella ja alkoivat työstää toista +44-albumia. Elokuussa 2008 tapahtunut ystävän ja tuottaja Jerry Finnin kuolema vaikutti syvästi Hoppukseen, joka viittasi Finniin elinikäisenä ystävänä ja mentorina. Seuraavassa kuussa Barker ja yhteistyökumppani Adam Goldstein (alias DJ AM) joutuivat lento-onnettomuuteen, jossa kuoli neljä ihmistä, jättäen Barkerin ja Goldsteinin ainoiksi selviytyjiksi. Hoppus nousi välittömästi paloyksikön koneeseen, ja delonge otti kaksikon uudelleen yhteen traagisissa olosuhteissa. Kun yhtye kokoontui päiväksi studioon, past acrimony katosi lähes välittömästi. Näistä kokemuksista Hoppus kirjoitti: ”kahden viime kuukauden tapahtumat syrjäyttävät kaiken, mitä ennen tapahtui. Elämä on liian lyhyt.”Helmikuussa 2009 yhtyeen virallisille sivuille päivitettiin lausunto: ”yksinkertaisesti sanottuna, olemme palanneet. Siis todella takaisin. Jatkan siitä, mihin jäimme. Studiossa kirjoittamassa ja äänittämässä uutta albumia. Valmistaudun jälleen kiertämään maailmaa. Ystävyyssuhteet uudistuivat. 17 vuotta syvällä perinnössämme.”

yhdistäviä ja viimeaikaisia tapahtumia

Hoppus esiintymässä Blink-182: n kanssa vuonna 2011

yhtye yhdisti musiikillisesti ja emotionaalisesti uudelleen Luokkakokous-kiertueella, mutta olivat silti” Munankuorissa ” koko comeback-albuminsa nauhoituksen ajan. Nauhoituksen viivästyminen johtui yhtyeen tavasta työskennellä – pätkissä, yksin ja yhdessä, parissa kalifornialaisessa studiossa – jokaisen jäsenen kiireisten aikataulujen lisäksi. Yhtye kamppaili yksittäisten asioiden jongleeraamisesta; Hoppusin uusi televisio-ohjelma Hoppus on Music vaati häntä lentämään New Yorkiin kerran viikossa. Hoppus muutti perheensä kanssa Lontooseen levytysprosessin loppupuolella, mikä myös mutkisti asioita. Yhtyeen comeback albumi, Neighborhoods (2011), debytoi korkea mutta undersold etiketti odotukset, ja Blink-182 erosi Interscope Records 2012, menossa riippumaton heidän seuraava julkaisu, EP Dogs Eating Dogs.

yhtye kiersi Australiaa helmikuussa 2013 ilman Barkeria, joka ei saapunut paikalle lentopelkonsa vuoksi (Bad Religionin Brooks Wackerman tuurasi häntä). Yhtye kiersi syyskuussa 2013 Yhdysvaltoja, jossa he suunnittelivat aloittavansa laulujen kirjoittamisen seitsemännelle studioalbumilleen. ”Toivomme pääsevämme studioon ensi vuoden albumin loppukeväästä/alkukesästä”, Hoppus kertoi Kerrang!. Tällä välin Hoppus alkoi äänittää kappaleita usein insinööri ja tuottaja Chris Holmesin kanssa, jotka duo aikoo julkaista vuoden loppuun mennessä. ”Meillä on varmaan seitsemän tai kahdeksan kappaletta eri valmistumisvaiheissa”, Hoppus huomautti elokuussa 2013. ”En ole vielä valinnut Nimeä, Meidän on vielä selvitettävä se. Se on kuin kitara sekoitettuna elektroniikkaan…. tässä vaiheessa.”Hoppus laulaa Holmesin kanssa kappaleilla. Huhtikuuta 2014 Hoppus ilmoitti Twitterin kautta yhtyeen nimen olevan Nothing and Nobody. Yhtyeen esikoisalbumin odotetaan ilmestyvän ”ei liian kaukaisessa tulevaisuudessa”.

vuonna 2015 blink-182 soitti kolme keikkaa Kaliforniassa. Tom DeLongen lähdettyä yhtyeestä paikalle tuli Alkaline Trion Matt Skiba. Se oli ensimmäinen kerta, kun Hoppus esiintyi nimellä ”blink-182” ilman Tom Delongea vierellään. Keikat olivat 18., 20.ja 22. maaliskuuta. Hoppus palkkasi Skiban myöhemmin täysipäiväisesti, ja blink-182 on sittemmin levyttänyt hänen kanssaan kaksi albumia, vuoden 2016 Californian ja vuoden 2019 yhdeksän.

Hoppus on myös soittanut DJ-settejä Los Angelesin Emo Nitessä useaan otteeseen vuosina 2015-2017.

ei-musiikillisissa pyrkimyksissä Hoppus lanseerasi oman vaatemallistonsa Hi My Name is Mark (tyyliteltynä ”HiMyNameIsMark”) heinäkuussa 2013.

Simple Creatures (2019-present)Edit

24.tammikuuta 2019 Mark ilmoitti perustavansa All Time Low-yhtyeen Alex Gaskarthin kanssa uuden yhtyeen nimeltä Simple Creatures. Debyyttikappale ”Drug” julkaistiin tammikuussa, ja sitä seurasi yhtyeen ensimmäinen EP, Strange Love, 29.maaliskuuta 2019. Yhtyeen toinen EP, Everything Opposite, julkaistiin 11. lokakuuta 2019.