McLean ja Hastings kuvailivat elimistön nesteiden kalsiumpitoisuutta yhdeksi kriittisistä ”fysiologisista vakioista”, ja kalsium onkin yksi tarkimmin säännellyistä plasman aineosista. Tämä ei ole yllättävää, sillä Ca2+ – aktiivisuus on kriittinen monille elintärkeille prosesseille, kuten lihasten supistumiselle, kalvojen läpäisevyydelle ja hermo-lihasliitännälle. Hyvin alhainen kalsiumpitoisuus voi johtaa tetaniaan ja kuolemaan, kun taas korkea kalsiumpitoisuus aiheuttaa sydän-ja suolistohäiriöitä ja voi johtaa vakavaan munuaisvaurioon. Kalsiumin säätelytarkkuus tuli ensi kerran ilmi, kun kehitettiin luotettavia ja tarkkoja menetelmiä plasman kalsiumin mittaamiseksi. Tärkeä kriteeri tehokkaalle homeostaattiselle valvonnalle on nopeus, jolla normaalitasot palautuvat keinotekoisesti muutetun jälkeen, eli virheen havaitsemiseen ja korjaamiseen tarvittava aika. Kalsiumin säätelyn tapauksessa tämä voidaan helposti tutkia joko nostamalla plasman Ca2+ – pitoisuutta kalsiumsuolojen infuusiolla tai alentamalla sitä kalsiumia kelatoivaa ainetta EDTA: ta (dinatriumetyleenidiamiinitetra-asetaatti) injisoimalla.