useimmat ihmiset eivät ole koskaan kuulleetkaan Cyrus Teedistä, mikä on sääli. Hän syntyi Trout Creekissä New Yorkissa vuonna 1839. Poikana hän työskenteli Erien kanavan varrella ja koki pahimpia työoloja, joita 1800-luvun Amerikalla oli tarjota. Kuten Adam Morris kertoo uudessa kirjassaan ”American Messiahs”, Teedistä tuli pian vankkumaton kapitalismin vastustaja, ja hän vietti suuren osan elämästään yrittäen lakkauttaa palkkatyön kokonaan. Tämä ei estänyt häntä jatkamasta useita liiketoimia. Yhdessä vaiheessa hän johti moppitehdasta; toisessa hän haukkasi jotakin niin sanottua Sähköterapialaitetta, joka tarjosi omistajilleen lievän, toistuvan sähköiskun oletetut terveyshyödyt. Teed opiskeli ”eklektistä lääketiedettä”, parannushaaraa, joka nousi vastauksena lääkäreiden laajalle levinneeseen—ja usein perusteltuun—pelkoon. Teedin aikana sinusta ei tullut kirurgia, jos sinulla ei ollut kanttia käyttää luusahaa.

Teed uskoi myös, että hänen sisällään asui jonkinlainen henki. Hän jatkoi julistamalla, että tämä henki oli kerran antanut voimaa Hanokille, Elialle ja Jeesukselle. The New York Times-lehden otsikko kirjoitti itse: ”lääkäri, joka hankkii rahaa sillä perusteella, että hän on uusi Messias.”Teed kutsui itseään Koreshiksi, joka on Translitteraatio Kyyroksen nimen heprealaisesta versiosta, ja arvosteli valtavirran kristillisyyttä ”kerran elintärkeän ja toimeliaan uskon kuolleeksi ruhoksi”. Sitten 1870-luvulla hän perusti kommuunin, Koreshan Unityn, ja ilmoitti, että” uusi valtakunta ” muodostuisi naisten emansipaation kautta—hän kuvitteli ryhmän selibaatissa eläviä, kaksisukupuolisia olentoja-ja monopolikapitalismin tuhoamisen kautta.

Teed on yksi tapaustutkimuksista teoksessa ”American Messiahs”, jossa Morris kaivaa esiin toisiinsa kytkeytyneiden profeettojen elämää ja uskomuksia, jotka yrittivät kohottaa amerikkalaisen uskonnon-ja amerikkalaisen elämäntavan. He tekivät sen houkuttelemalla tuhansia (joskus kymmeniätuhansia) seuraajia saarnatessaan versiota siitä, mitä Morris kutsuu ”apostoliseksi kommunismiksi”, jolla on selvä perusta Raamatussa. Apostolien tekojen 4:32: n mukaan ensimmäiset kristityt Jerusalemissa ”olivat yhdestä sydämestä ja yhdestä sielusta, eikä kukaan sanonut, että mikään, mikä kuului hänelle, oli hänen omaansa, vaan heillä oli kaikki yhteistä.”Kristinuskon tyypillinen historia kertoo, että tämä raamatunkohta on vaikuttanut eräissä luostariyhteisöissä, mutta tuskin missään muualla.

Morris lähtee todistamaan kertomusta vääräksi ja onnistuu siinä monin tavoin. Christo-marxilaisen ajattelun sitkeä rasitus on kestänyt Amerikassa. Sen kannattajat ovat lähes aina olleet selibaatissa eläviä, avioliittoa ja perhettä vastustavia, suhteellisen valistuneita sukupuoleen ja rotuun liittyvissä kysymyksissä ja hölläkätisen kommunistisia. Amerikkalaisilla, jotka johtivat näitä liikkeitä, oli toinenkin yhteinen piirre: he kaikki uskoivat tavalla tai toisella olevansa eläviä jumalia. Morrisin mielestä tätä tosiasiaa on liian usein käytetty tekosyynä radikaalin perinteen hylkäämiselle. Hän kirjoittaa:” amerikkalaisten messiaanisten liikkeiden kommunistiset ja perhevihamieliset suuntaukset ovat uhka vallitsevalle sosioekonomiselle järjestykselle paljon enemmän kuin niiden harhaoppisten uskomusten vuoksi.”Toisin sanoen nämä miehet ja naiset olivat moraalisesti valovuosia aikaansa edellä-ja siksi emme ota heitä vakavasti.

on mielenkiintoista, että näillä liikkeillä oli edistyksellisiä tavoitteita jo kauan ennen valtavirran yhteiskuntaa. Yksi ensimmäisistä profeetoista Morris kirjoittaa on nainen: kveekari-pasifisti Jemima Wilkinson, joka omaksui profeetallisen identiteettinsä vuonna 1776 kuumekohtauksen jälkeen ollessaan 23-vuotias. Hän kutsui itseään muun muassa yleiseksi ystäväksi, Yleisystäväksi ja lohduttajaksi ja vastasi vain miespronomineihin. Tällä ei ollut niinkään tekemistä nykyisten transsukupuolisuuden käsitysten kanssa kuin Wilkinsonin uskomuksen kanssa, joka on vihjannut neljän vuosikymmenen lähetystoiminnan aikana, että Henki, joka häntä asutti, oli Jeesus. Wilkinson lainasi Jeremian raamatunkohtaa—”nainen käy miehen kimppuun”—selittääkseen tämän Kristuksen Hengen omaaman omaisuuden, ja hänellä oli kristillinen halu poistaa sukupuolinen kanssakäyminen ihmisen kokemuksesta. (Wilkinson jakoi tämän toiveen Shakersin perustaneen aikalaisensa Ann Leen kanssa, jonka oletettiin sanoneen, ettei taivaassa ole ”lutkia.”)

Wilkinson tuomitsi sodan ja orjuuden, ja hänen orastava laumansa oli pitkälti naisten johtama. Hänen julkista imagoaan auttoi se, että hän oli taitava ratsumies, fyysisesti lannistumaton, kun hän uskaltautui vapaussota-alueille julistamaan lopun aikojen läheisyyttä. Here is Morris, in one of his typically well-tuned descriptions, relating the sight of this gender-bending charismatic laukkaa Through the world of George Washington:

miltei every contemporary accounts remarks upon the dark beauty of theComforter ’ s androgynous countenance: hyvin jakautunut nainen bodycloaked musta kaapu sekä valkoinen tai violetti kravatti, päällä leveälierinen hattu valmistettu harmaa majava turkista.

on kohtuullista olettaa, että Kristuksen Henki ei asuttanut Wilkinsonia, mutta uskoiko hän sen asuttaneen, on piikikkäämpi kysymys. Morris nyökyttelee likaisinta vastausta, kun hän viittaa aikalaisiin kriitikoihin, jotka arvelivat hänen muuttumisensa julkiseksi Yleisystäväksi olevan ” mahtipontinen temppu naiselta, joka piti itseään liian ovelana päätyäkseen vanhaksi piiaksi.”Morris todisteleekin, että Wilkinson—ja amerikkalaiset messiaaniset liikkeet ovat suuria—tarjosivat usein suojaa niille, jotka yrittävät paeta naisena olemisen vaikeuksia. Pitkälle 1900-luvulle asti ”naisten työ” oli erittäin riistävää. Edes avioliitto ei suojellut naisia nöyryytykseltä ja pahoinpitelyltä, sillä Yhdysvaltain laki hyväksyi raiskauksen avioliitossa. Morrisin mukaan naisilla on ollut taipumus kerääntyä amerikkalaisiin Messiaanisiin liikkeisiin juuri siksi, että tällaiset liikkeet lupasivat ”yhtäläisiä oikeuksia uskollisten keskuudessa.”

esimerkiksi profeetta Thomas Lake Harris—joka uransa alussa kirjoitti psyykkisestä taistelusta astraalitasolla Miltonin kanssa—johti Morrisin kuvailemaa ”rotujen välistä, sukupolvien välistä ja kommunistista” yhteisöä, joka oli ”käytännössä ennenkuulumatonta missään muualla maassa.”Tämä oli uuden elämän Veljeskunta, jolla oli 1800-luvun lopulla etuvartioasemat New Yorkissa ja Kaliforniassa. Harris uskoi myös, että Jumala asui hänessä, ja hänen sääntöihinsä kuuluivat yhteinen omaisuus, selibaattiavioliitot ja viinintuotannon ankkuroimat taloudet. (Hän uskoi myös, että keijut elivät verenkierrossamme ja että ”jumalallinen hengitys”, hieno hengitystekniikka, oli avain paratiisiin.) Kuten julkisen universaalin ystävän alkava feminismi, Laken ” communalismi ”edusti Morrisin sanoin” lopullista hylkäämistä arvoista ja instituutioista, joita amerikkalaiset historiallisesti pitävät rakkaina, ”niiden joukossa” pyhää individualismia, jolla amerikkalainen kulttuuri kukoistaa.”Tästä syystä, Morris jatkaa, amerikkalaiset messiaaniset liikkeet ovat historiallisesti löytäneet” luotettavia vastustajia lehdistössä, lainvalvonnassa ja tuomioistuimissa.”