yli kahden vuosisadan ajan Persian Akhaemenidien valtakunta hallitsi Välimeren maailmaa. Yksi historian ensimmäisistä todellisista supervalloista, Persian valtakunta ulottui Intian rajoista Egyptin läpi aina Kreikan pohjoisrajoille asti. Mutta nerokas sotilaallinen ja poliittinen strategi Aleksanteri Suuri lopettaisi lopulta Persian vallan hallitsevana valtakuntana.

Aleksanteri III syntyi vuonna 356 eaa. pienessä Makedonian kuningaskunnassa. Aristoteleen nuoruudessaan opettama ja isänsä Filippos II: n taisteluun kouluttama Aleksanteri Suuri kasvoi voimakkaaksi imperialistiksi. Hänen alimiehitetty tappionsa Persian kuningas Dareios III: lle Gaugamelan taistelussa nähdään yhtenä ihmiskunnan historian ratkaisevista käännekohdista, persialaisten syrjäyttämisestä antiikin maailman suurimpana voimana ja hellenistisen kulttuurin levittämisestä laajaan uuteen valtakuntaan.

Aleksanteri oli isälleen suunnattoman kiitollisuudenvelan velkaa jätettyään tälle maailmanluokan armeijan, jota johtivat kokeneet ja uskolliset kenraalit. Mutta juuri Aleksanterin nerokkuus johtajana ja taistelustrategina varmisti hänen voittonsa syvällä vihollisen alueella olevaa voimakasta vastustajaa vastaan.

Filippos II jätti Aleksanteri Suurelle raivokkaan armeijan

makedonialaiset eivät olleet aina laskettavissa. Kreikan vallan historiallisia keskuksia olivat etelässä sijainneet Ateenan, Spartan ja Theban kaupunkivaltiot, joiden johtajat pitivät makedonialaisia barbaareina. Juuri Aleksanterin isä Filippos muutti Makedonian armeijan yksin yhdeksi antiikin pelätyimmistä taistelukoneista.

Filippos organisoi koko Makedonian yhteiskunnan ammattiarmeijan ympärille ja kokosi jalkaväen, ratsuväen, keihäänheittäjien ja jousiampujien muodostamia eliittitaistelujoukkoja. Aristokraattiset nuoret miehet aloittaisivat sotilaskoulutuksensa seitsemänvuotiaina ja valmistuisivat upseereiksi 18-vuotiaina. Korkeimmat asemat olivat kuninkaallisissa Toveriratsuväessä, kuninkaan omassa henkilökohtaisessa laivueessa, ja kuninkaallisissa Hypaspisteissä, 500 miehen eliittijalkaväen yksikössä, joka piiritti kuningasta taistelussa.

aseistus sai myös Philipin alaisuudessa päivityksen. Poissa oli lyhyempi ”dory” eli Kreikkalainen puinen keihäs (7 jalkaa pitkä), ja sen tilalla oli paljon pidempi sarissa, 18 – 22 jalkaa pitkä metsästyskeihäs, jonka rautakärki saattoi puhkaista raskaat haarniskat ja seivästää ratsuväen ratsuhevoset.

Filip marssi kiiltävän uuden armeijansa tukemana etelään vuonna 338 eKr ja kukisti Ateenan ja Theban tähdistöliiton Chaeroneian taistelussa. Taistelu toimi tulojuhlana 18-vuotiaalle Aleksanterille, joka johti urheasti makedonialaisen ratsuväen hyökkäystä, joka murtautui ateenalaisten riveistä läpi ja varmisti nousukkaiden valtakunnan voiton.

Kreikan mantereen alistuttua Makedonian vallan alle Filippos käänsi hyvin öljytyn armeijansa itään kohti Persian valtakuntaa, mikä oli paljon suurempi palkinto. Filippos kuitenkin salamurhattiin pian sen jälkeen, kun hän oli ylittänyt Hellespontoksen Persian alueelle, jolloin nuoresta Aleksanterista tuli uusi kuningas ja makedonialaisten joukkojen ylipäällikkö.

”heti kun Aleksanteri nousi valtaistuimelle, hän kertoi avoimesti jatkavansa isänsä suunnitelmia”, sanoo Graham Wrightson, Etelä-Dakotan osavaltionyliopiston historian professori ja antiikin Kreikan yhdistetyn Asesodan kirjoittaja. Mutta ennen kuin Aleksanteri pystyi työntämään Persiaan, hänen täytyi hoitaa asioita kotona.

Ateenan ja Theban kreikkalaiset kaupunkivaltiot eivät olleet innoissaan joutuessaan ”barbaarikuninkaiden” peukalon alle, varsinkaan koska se loukkasi niiden demokraattisia ihanteita. Heti Aleksanterin tultua kuninkaaksi Theba nousi haastamaan hänen valtansa-mikä oli suuri virhe. Makedonian armeija ei ainoastaan murskannut Thebian kapinaa helposti, sanoo Wrightson, ”vaan Aleksanteri hävitti Theban maan tasalle ja myi koko kaupungin orjuuteen lukuun ottamatta yhtä suosikkirunoilijansa jälkeläisten omistamaa taloa.”

Aleksanteri käytti poliittisia kampanjoita Kreikan hallitsemiseksi

aina taitava strategisti, Aleksanteri tiesi, ettei hän voi hallita Kreikan mannerta pelkällä pelolla ja raa ’ alla voimalla. Niinpä kun Aleksanteri käänsi huomionsa takaisin Persiaan, hän lavasti sotaretkensä Akhaemenidien valtakuntaa vastaan isänmaalliseksi kostoksi siitä, että Persia oli sata vuotta aiemmin hyökännyt epäonnistuneesti Kreikan mantereelle. Selkkaus oli kuuluisa Thermopylain taistelu, jossa 300 spartalaista soturia taisteli sankarillisesti viimeisen kerran kymmeniätuhansia persialaisia hyökkääjiä vastaan.

”Aleksanteri luo propagandakampanjan, jonka mukaan makedonialaiset hyökkäävät Persiaan kreikkalaisten puolesta, vaikka Makedonia ei kuulunut Kreikkaan eikä taistellut Kreikan puolella alkuperäisissä kreikkalais-persialaisissa sodissa”, Wrightson sanoo. ”Hän hyökkää Persiaan rangaistakseen persialaisia takautuvasti siitä, että he ylipäätään uskalsivat hyökätä Kreikkaan.”

olipa motiivina Kreikkalainen ylpeys tai keisarillisen valloituksen sotasaalis, Aleksanteri jatkoi siitä mihin hänen isänsä jäi ja marssi Persiaan vuonna 334 eaa., jossa hänen 50 000 hengen armeijaansa koeteltaisiin tunnetun maailman suurinta ja parhaiten koulutettua taistelujoukkoa vastaan.

on arvioitu, että Persian kuningas Dareios III: lla oli komennossaan yhteensä 2,5 miljoonaa sotilasta levittäytyneenä laajaan valtakuntaansa. Persian armeijan ytimessä olivat ”kuolemattomat”, 10000 jalkaväen eliittirykmentti, jonka määrä ei koskaan muuttunut. Kun mies tapettiin, toinen nousi hänen tilalleen. Myös persialaisten ratsuväki ja jousiampujat olivat legendaarisia, samoin viikattevaunut, jotka kaatoivat vihollisen jalkaväkeä veitsenterävillä rattaillaan.

Persian valtakunta oli jo taantumassa

, mutta oli myös merkkejä siitä, että Persian valtakunta oli jo taantumassa. Kärsittyään nöyryyttäviä back-to-back tappioita Kreikassa 5.-luvulla eKr., Persia lakkasi laajentumasta. Aleksanterin valtakautta edeltäneellä vuosisadalla Persia oli sisällissodan ja muiden sisäisten kapinoiden heikentämä. Dareios komensi yhä massiivista armeijaa, mutta Persia oli väistymässä maailmannäyttämöllä, kun taas Makedonialla oli ylösnousemuksellisen sotilaallisen supervallan voima.

lähetettyään nopeasti pienen alueellisen armeijan lähelle Granikoksen kaupunkia Aleksanteri joutui ensimmäiseen todelliseen koetukseen Dareiosta ja hänen Persian kuninkaallista armeijaansa vastaan lähellä Issoksen rannikkokaupunkia. Dareioksen strategiana oli katkaista Aleksanterin huoltolinjat takaapäin ja pakottaa makedonialaiset joukot kääntymään ja kohtaamaan toisensa. Mutta Dareios mokasi taistelun sijainnin, joka päätyi kapeaksi maakaistaleeksi harjanteen ja meren väliin, joka neutralisoi hänen lukumääräisen etunsa.

Issoksessa Aleksanteri esitteli taistelustrategian, joka takaisi hänelle voiton toisensa jälkeen hänen merkittävän valloituskautensa aikana. Aleksanteri tiesi, että hänellä olisi ylivoima, joten hän luotti nopeuteen ja harhautukseen. Hän vetäisi vihollisjoukot kohti yhtä sivustaa ja odottaisi sitten hetkellistä aukkoa vihollislinjojen keskelle pää edellä etenevää ratsuväen hyökkäystä varten.

samoin kuin isänsä kanssa Tšaeroneassa Aleksanteri johti henkilökohtaisesti Issoksessa makedonialaisen ratsuväen hyökkäystä, joka leikkasi suunnitelman mukaisesti suoraan persialaisten puolustuksen ytimeen. Tyrmistyneen Dareioksen kerrotaan hypänneen hevosensa selkään ja paenneen muun armeijansa ollessa lähellä perässä.

armeijat eivät enää kohtaisi kahteen vuoteen. Välissä Dareios kokosi joukkonsa ja kutsui lisäjoukkoja idästä, kun taas Aleksanteri marssitti armeijansa etelään Egyptiin. Kun Aleksanteri palasi Persiaan Egyptin valloitusretkiltään, Dareios yritti viivyttää väistämätöntä yhteenottoa niin kauan kuin mahdollista päättäen lopulta, että uusintaottelu tapahtuisi Daruisin ehdoilla.

Dareios kenraaleineen valitsi taistelupaikan läheltä Gaugamelan kaupunkia. Se oli leveä, tasainen laakso,joka toisin kuin Issos, antaisi persialaisille mahdollisuuden hyödyntää täysin heidän vino joukko, arviolta 250000 persialaista sotilasta vastassa Aleksanterin 50000.

”Dareios jopa litisti maata niin, että hänen viikattevaununsa pystyivät hyökkäämään makedonialaisia kohti”, Wrightson sanoo.

Aleksanteri Suuren monimutkainen Taistelusuunnitelma

mutta Alexanderia ei päihitetä. Hän leiriytti Makedonian armeijan taistelupaikan yläpuolella oleville kukkuloille tankkaamaan ja lepäämään sillä aikaa, kun hän laati pelisuunnitelman. Persialaiset, jotka pelkäsivät yöllistä hyökkäystä, pysyivät koko yön valmiina muodostelmassa ja odottivat huolestuneina hyökkäystä, jota ei koskaan tullut.

aamunkoitteessa makedonialaiset valtasivat taistelukentän. Strategiansa mukaisesti Aleksanterin armeija eteni jonossa, jonka kaksi sivustaa oli vedetty taaksepäin kuin jousi. Sitten hän määräsi koko makedonialaisen linjan marssimaan nopeasti oikealle.

Dareios pelkäsi joutuvansa yliotteeseen vasemmalla puolellaan, ja lähetti paikalle 5 000 parasta ratsuväkeään. Aleksanteri teki vastahyökkäyksen 1 500 palkkasoturin rykmentin kanssa, jonka tehtävänä oli pitää oikeanpuoleinen asema. Dareios turhautui edistymisen puutteeseen, joten hän lähetti paikalle vielä 10 000 ratsuväkeä, lähes koko vasemman sivustansa. Aleksanteri vastasi niin sanotulla” sotilasuhrillaan”, jossa kuoli tuhansia sotilaita.

tässä vaiheessa Dareios määräsi koko rintamahyökkäyksen muun Makedonian armeijan kimppuun, mutta kesti aikansa ennen kuin hänen käskynsä pääsivät hänen vasempaan sivustaansa. Tämä loi juuri sen verran löysää Persian linjaan, että Aleksanteri saattoi iskeä.

”juuri kun Dareios aloittaa hyökkäyksen, makedonialaiset aloittavat tuhoisan ratsuväkihyökkäyksen, joka menee suoraan Aleksanterin taktiikan viekkaasti luomaan aukkoon”, Wrightson sanoo.

Aleksanterin ja hänen kuninkaallisen Eliittikumppaninsa ratsuväen rynnätessä persialaisten puolustuksen ytimeen he joutuivat hetkellisesti vihollisen saartamiksi, mutta kokeneet makedonialaiset sarissan rykmentit taistelivat tiensä läpi. Legendan mukaan Aleksanteri surmasi Dareioksen vaununkuljettajan ja melkein vangitsi Persian kuninkaan ennen kuin tämä pakeni jälleen ratsain.

päiviä myöhemmin Aleksanterin ratsuväen ollessa kiivaassa takaa-ajossa Dareioksen surmasi hänen oma serkkunsa, joka luovutti kaatuneen kuninkaan pään Aleksanterille kunnianosoituksena. Petturuudesta kauhistuneena Aleksanteri kidutti ja teloitti miehen ennen kuin julistautui Makedonian, Kreikan ja nyt Persian kiistattomaksi kuninkaaksi.

Aleksanteri Suuren valtakausi jäi lyhytaikaiseksi. Kukistettuaan koko Persian valtakunnan hänen armeijansa marssi itään ja pääsi Intiaan asti ennen kuin kääntyi takaisin kotiin Makedoniaan. Mutta hän ei koskaan päässyt kotiin. Aleksanteri kuoli vain 32-vuotiaana Persiassa Nebukadnessar II: n palatsissa Babylonissa äkilliseen ja salaperäiseen sairauteen.