yleiskatsaus mukautettu ”Community-Based Comprehensive Psychiatric Crisis Response Service” Prepared by the Technical Assistance Collaborative, Inc. (Huhtikuu 2005):

· 24 tunnin Kriisipuhelinlinjat

puhelin on usein kriisissä olevan henkilön tai hänen tukijärjestelmänsä jäsenen ensimmäinen yhteyspiste kriisijärjestelmään. Puhelinkriisipalvelujen pitäisi olla käytettävissä 24 tuntia vuorokaudessa arvioinnin, seulonnan, triagen, alustavan neuvonnan, tiedotuksen ja lähetteen tarjoamiseksi. Puhelinkriisihenkilöstön ensisijainen tehtävä on arvioida kasvokkaisten kriisinhallintapalvelujen tarvetta ja järjestää niitä tarvittaessa.

· lämpimien linjojen

lämpimien linjojen tarkoituksena on tarjota sosiaalista tukea soittajille kehittyvissä, mutta ei välttämättä kiireellisissä kriisitilanteissa. Vertaisjuoksutetut lämpimät linjat ovat suhteellisen Uusi ennen ja jälkeen kriisin palvelu. Vertaiset ovat nykyisiä tai entisiä palvelujen kuluttajia, jotka on koulutettu tarjoamaan Ei-kriisiä tukevaa neuvontaa soittajille. Lämpimissä linjoissa keskitytään seuraaviin:

(1) vertaistukiverkostojen rakentamiseen ja ihmissuhteiden luomiseen,

(2) aktiiviseen kuunteluun ja kuluttajarajojen kunnioittamiseen sekä

(3) soittajien turvaamiseen yöksi.

· Walk-in-Kriisipalvelut

Walk-in-kriisipalvelut tarjotaan kiireellisten hoitopaikkojen kautta joillakin paikkakunnilla. Palveluihin kuuluvat tyypillisesti:

(1) seulonta ja arviointi;

(2) kriisien vakauttaminen (mukaan lukien lääkitys),

(3) lyhyt hoito ja

(4) yhdistäminen palveluihin.

voidaan yksilöidä yksi tai useita yhteisön virastoja, joiden tehtävänä on vastata päivystyskriisiin ja ”kiireellisiin” tilanteisiin 24 tunnin välein tai pidennetyn palveluajan puitteissa.

· Mobile Crisis Outreach

Mobile crisis teams on yksi CCS: n innovatiivisimmista osista. Liikkuvilla ryhmillä on valmiudet puuttua nopeasti, päivällä tai yöllä, missä tahansa kriisi ilmenee (esim.kodit, ensiapuasemat, poliisiasemat, avohoitopotilaat, koulut jne.). Nämä tiimit voivat palvella järjestelmään tuntemattomia henkilöitä ja usein tehdä tiivistä yhteistyötä poliisin, kriisipuhelimien ja sairaaloiden pelastushenkilöstön kanssa.

liikkuvat tiimit voivat toimia monenlaisissa paikoissa, joko keskitetysti tai hajautetusti koko yhteisön alueella. Vaikka jotkin liikkuvat kriisitiimit saattavat erikoistua yksinomaan aikuisten tai lasten palvelemiseen, on tärkeää huomata, että nämä tiimit osallistuvat usein koko perheen tai muun tukijärjestelmän hoitamiseen. Siksi ”laajennettu interventio”, johon voi sisältyä lyhytaikainen neuvonta, voi olla tarpeen. Tässä tapauksessa liikkuva tiimin jäsen voi toimia ensisijaisena hoitajana, kunnes on tarkoituksenmukaista siirtää perhe valtavirran palveluihin. Joillakin liikkuvilla ryhmillä voi olla laaja toimivalta ja vastuu palvelunhallinnassa, johon kuuluvat

(1) ennakkoseulontojen arviointi tai portinvartijoina toimiminen julkisia palveluja käyttävien kuluttajien sairaalahoidossa; ja

(2) kriisinhallintapalvelujen saatavuuden hallinta ja valvonta.

liikkuvien kriisijoukkojen suunnittelussa on tärkeää muistaa, että se, mitä nämä ryhmät tekevät, on paljon tärkeämpää kuin niiden toiminnan erityinen logistiikka. Jotkut liikkuvat ryhmät toimivat 24 tuntia vuorokaudessa, kun taas toiset toimivat vain öisin ja viikonloppuisin turvautuen yhteisön virastoihin tai kävelykeskuksiin, jotka hoitavat kriisejä säännöllisen työajan aikana. Joissakin järjestelmissä liikkuvat tiimit tarjoavat ennaltaehkäisevää tukea ”hyvinvointitarkastusten” muodossa henkilöille, joiden koetaan olevan hauraita tai vaarassa. Mobiilikriisitiimin yksi tavoite on yhdistää kuluttajat yhteisön tukipalveluihin, mutta tiimit pystyvät tähän tehtävään vaihtelevasti. Selkeät pääsykanavat, jotka on perustettu tiimin ja yhteisön ohjelmien välillä ennen joukkueen toimintaa, parantavat tätä pyrkimystä huomattavasti.

· kriisiapu/asumispalvelut

kriisin ratkaiseminen voi toisinaan edellyttää kuluttajan tilapäistä poistamista nykyisestä ympäristöstään. Kriisiajan / asumispalvelujen tarkoituksena on tarjota kriisissä olevalle yksilölle tukea rauhallisessa, suojellussa ja valvotussa ei-sairaalaympäristössä. Tänä aikana henkilö voi vakauttaa, ratkaista ongelmia ja linkittää mahdollisiin jatkuvan tuen lähteisiin. Erilaisia asetuksia asuin / hengähdystauko kriisitukea olisi oltava saatavilla vastaamaan erilaisia tarpeita ja toiveita yksilöiden.

· yksittäiset asumistuet

yksittäiset lähestymistavat palvelevat yhtä tai kahta henkilöä tietyssä ympäristössä. Esimerkkejä ovat perhekohtaiset kriisikodit, joissa kriisitilanteessa oleva asuu seulotun ja koulutetun ” ammattiperheen kanssa.”Sen lisäksi käytännön ja emotionaalista tukea ”perheen” jäsenet, ammatillinen tarjoajat vierailevat kotona päivittäin auttaa kuluttajaa kehittämään itsehallinnan hoitosuunnitelma ja yhteyden tarvittavat palvelut.

· kriisiasunto on toinen yksilöllisen tuen malli. Kriisiasunnossa kriisityöntekijöistä tai koulutetusta vapaaehtoisesta henkilökunnasta koostuva roster antaa 24 tunnin tarkkailun, tuen ja avun kriisitilanteessa olevalle henkilölle, joka pysyy asunnossa, kunnes tilanne vakiintuu ja liittyy muihin tukiin.

· vertaistukimallissa kuluttajaryhmät hoitavat kriisitilanteessa olevaa henkilöä jäsentensä kotona kannustaen, tukemalla, auttamalla ja roolimalleilla ei-uhkaavassa ilmapiirissä.

· lopuksi voidaan harkita kriisiasunnon kaltaista, mutta omassa asunnossa asuvaa kotihoidon tukea, jos eristäytymistä luonnonympäristöstä ei koeta tarpeelliseksi. Yllä olevassa perheperusteisessa vertaismallissa kuvatut palvelut ovat kuluttajien saatavilla myös omassa kodissa.

· Ryhmäasuntotuella

Ryhmäasuntotuella on kyky palvella enemmän kuin kahta kuluttajaa kerrallaan.

nämä palvelut tarjotaan yleensä kriisiasuntojen kautta, joissa yhdistyvät kahdentyyppinen apu – kriisitoiminta ja laitoshoito. Kriisiasunnot tarjoavat lyhytaikaista hoitoa, rakennetta ja valvontaa suojaavassa ympäristössä. Palvelut riippuvat ohjelman filosofiasta, mutta voivat sisältää fyysisen ja psyykkisen arvioinnin, päivittäisen elämäntaidon koulutuksen ja sosiaalisen toiminnan sekä neuvonnan, hoidon suunnittelun ja palvelun linkittämisen. Kriisiasumispalveluja käytetään ensisijaisesti vaihtoehtona sairaalahoidolle, mutta ne voivat myös lyhentää sairaalajaksoja toimimalla porrastettuna resurssina sairaalasta kotiuttaessa.

· kriisien Vakautusyksiköt (CSU)

kriisien Vakautusyksiköt (Crisis Stabilization Unit, CSU) tarjotaan henkilöille, jotka ovat käyttäytymisterapian kriisissä ja joiden tarpeita ei voida turvallisesti ottaa huomioon aiemmin käsitellyissä asumispalveluasetuksissa. CSUs voidaan suunnitella sekä vapaaehtoisille että tahdosta riippumattomille kuluttajille, jotka tarvitsevat turvallisen, turvallisen ympäristön, joka on silti vähemmän rajoittava kuin sairaala. CSU: n tavoitteena on vakauttaa kuluttaja ja palauttaa hänet nopeasti takaisin yhteisöön. Tyypillinen viipymisaika CSU: ssa on alle viisi päivää. CSU: n kuluttajat saavat lääkkeitä, neuvontaa, lähetteitä ja yhteyksiä jatkuviin palveluihin. Behavioral health professionals staff CSU, joka yleensä maksaa kaksi kolmasosaa määrä päivittäin sairaalahoidossa oleskelua.

· 23 tunnin vuodepaikkoja

kaksikymmentäkolme tunnin vuodepaikkoja, joita kutsutaan myös laajennetuiksi Havaintoyksiköiksi (Extended Observation Units, Eous), voi olla joillakin paikkakunnilla erillisenä palveluna tai CSU: n sisällä. 23 tunnin vuoteet ja EOUs on suunniteltu kuluttajille, jotka saattavat tarvita lyhyttä, melko intensiivistä hoitoa turvallisessa ympäristössä, joka on vähemmän rajoittava kuin sairaalahoito. Tämä palvelutaso sopii henkilöille, jotka tarvitsevat suojelua, kun itsemurha-ajatukset hukuttavat heidät tai joiden kyky selviytyä yhteisössä on vakavasti uhattuna. Pääsy 23 tunnin vuoteisiin on toivottavaa, kun akuutin kriisin odotetaan ratkeavan alle 24 tunnissa. Tarjottuihin palveluihin kuuluvat lääkkeiden antaminen, suurperheen tai merkittävien muiden kanssa tapaaminen ja asianmukaisempiin palveluihin lähettäminen.

· Kuljetus

kuljetus on olennainen osa kriisijärjestelmää, joka sitoo kaikki palvelukomponentit yhteen. Kriisipalveluja tarvitsevien henkilöiden kuljettaminen turvallisesti, oikea-aikaisesti ja kustannustehokkaasti on toiminnan kannalta kriittistä. Vaatimukset henkilöille, joilla on lupa kuljettaa kriisitilanteessa olevia henkilöitä, vaihtelevat eri yhteisöjen välillä ja ne voivat määräytyä hoitoa tarvitsevan henkilön oikeudellisen aseman (vapaaehtoinen vs. tahdosta riippumaton) mukaan. Joissakin tilanteissa liikkuvat ryhmät koordinoivat kuljetuksia paikallisten lainvalvojien tai hätälääkäriajoneuvojen kanssa auttaakseen yksilöitä saamaan tarvittavaa hoitoa. Kriisipalvelujärjestelmän sisällä tapahtuva kuljetus voi saada myös muita, edullisempia muotoja. Kriisijärjestelmät voivat esimerkiksi järjestää yksityisten kaupallisten tahojen, kuten taksiyrittäjien, kanssa kuljetuksia henkilöille, jotka ovat halukkaita ja kykeneviä kuljetettavaksi hoitoon, mutta joilla ei ole resursseja matkan tekemiseen. Riippumatta siitä, miten kriisijärjestelmä päättää tarjota kuljetuksia, kriisipalveluihin hakeutuvien henkilöiden kuljetusten järjestämisessä tai järjestämisessä on useita keskeisiä tekijöitä.

näitä tekijöitä ovat:

(1) luotettavuus,

(2) käytettävyys ja

(3) kuljetukseen osallistuvien taitotaso.