peurat laiduntavat Devonin Powderhamin Linnan hohtavilla järvillä ja viimeiset kävijät ovat hiljalleen vaeltamassa ulos puistosta myöhäisen iltapäivän auringonvalossa, kun tumma pilvi laskeutuu — linnuston rääkyvä, tööttäävä ”V”.

se on 150 kanadanhanhen parvi, joka riivaa tällä hetkellä Britanniaa ja tekee kotinsa kaikkialla Lontoon St James ’ s Parkista pesien viljelysmaille.

vaikka ne saattavat näyttää ilmassa leijailevilta majesteettisilta, ne osoittautuvat hirvittäväksi riesaksi maassa — likaavat julkisia paikkoja myrkyllisillä vihreillä ulosteillaan ja tuhoavilla viljelmillään.

vasta viisikymmentäluvun lopulla nämä linnut tuotiin Britanniaan Kaarle II vuonna 1665 Kanadasta ja Pohjois — Amerikasta — olivat harvinaisuus.

mutta väestö on sittemmin kasvanut räjähdysmäisesti, ja nyt yhä useammat vaativat näiden irtolaisten lopettamista.

kuuluisan lontoolaisen kokkikoulun keittiömestari Prue Leith on jopa ehdottanut ravintoloiden tarjoamista ja lisännyt, että ne on parasta grillata teriyakikastikkeella.

vaikka tämä saattaa loukata syvästi lintuharrastajia, monet maalaiset ottavat ongelman jo omiin käsiinsä.

vaikka kanadanhanhen ampuminen syys-helmikuussa on laillista, lintujen tai niiden minkään tuotteen myyminen on laitonta. Jokainen ravintoloitsija, joka on Canada goose valikosta voidaan sakottaa jopa £5000 tai kasvot kuusi kuukautta vankilassa.

on kuitenkin laillista ampua lintuja ”sesongin ulkopuolella”, jos ne vuoden 1981 Wildlife and Countryside Act — lain mukaan aiheuttavat vakavaa vahinkoa karjalle, karjan elintarvikkeille, viljelmille ja vihanneksille-kuten Powderhamin linnassa.

keskimäärin 50-päinen parvi voi syödä tiensä eekkerin läpi ohraa tai kauraa vain päivässä, viljelijälle arviolta 600 punnan tappiolla.

hanhet kuluttavat Oman ruumiinpainonsa ravinnossa (jopa 18 lb) joka neljäs päivä ja tuottavat niin paljon jätettä, että 1700-luvun taiteilijat kutsuivat väriä jopa tummanvihreäksi ” Hanhenpaskaksi.”

teini-ikäisenä minut laitettiin maatilamme Pensasaidan taakse ampumaan villihanhia, kun ne yrittivät herkutella viljelmillämme (vaikka nuorena en olisi koskaan haaveillut kanadanhanhen syömisestä ja jätin sen sijaan raatoja talveksi kettujen ruoaksi).

lintujen metsästys on helpommin sanottu kuin tehty. Vaikka ne näyttävätkin puistoissa kömpelöiltä – joskin aggressiivisilta-linnuilta,ne ovat voimakkaita lentämään. Lisäksi ne ovat huomattavan ujoja ja aseharrastajia, jotka vaativat kiinniotossaan paljon varkauksia ja vaanimista.

poliisi otti kerran kiinni tuttavani eksentrisen baronetin serpentiinin läheltä Lontoon Hyde Parkissa kanadanhanhi trenssitakkinsa alla kirkkaassa päivänvalossa. Hän oli tappanut sen sateenvarjollaan.

poliisi kysyi mieheltä, mitä tämä oikein tekee.

”isännöimässä illalliskutsuja”, kuului hänen vastauksensa.

auttaakseni henkilökuntaa pitämään pulderhamin puistoa runtelevien hanhien määrän kurissa valitsin tavanomaisemman lähestymistavan — haulikon ja päävartija Dick Durrantin avun.

hänelle kartanon kanadanhanhet ovat tuholainen, joka ahmii fasaanien ruokintaan tarkoitettua maissivarastoa Powderhamin tunnetulla ampumapaikalla.

kiertelemme alajärviä nelikertaisella ajoneuvolla ja huomaamme hanhiparven laiduntavan sydämellisesti, mutta ne kuulevat meidät ja siirtyvät heti pois.

”he tietävät, milloin minulla on ase”, Dick Durrant sanoo.

” Jos vain kävelisin puiston läpi ilman sitä, ne tuskin sekoittaisivat.”

hanhen ampuminen, jossa Dick Durrant on niin taitava, on tähdätä päähän. Tämä ei ole suinkaan helppoa, sillä ampumaetäisyydellä se on noin herneen kokoinen jatkuvasti liikkuvan kaulan päässä.

100 metrin etäisyydeltä hanhet lähtivät yhtäkkiä lentoon ja liitelivät suiston yllä suuressa tummassa höyhenpeitteessä. Dick tähtäsi nopeasti haulikolla, ampui ja yksi kaatui maahan. Kun se laskeutui, tunsi maan tärisevän sen painon alla.

toisin kuin ankat, jotka ammuttuina kiertävät ja tulevat taas kiertämään, hanhet lähtivät nopeasti kaukaiselle rannalle ja palasivat vasta paljon myöhemmin, kun olimme lähteneet. Dickin laukauksen tarkkuus ja puhtausaste oli kuitenkin niin suuri, että päähän jäi hyvin vähän. Mutta tämän nuoren linnun ruumis oli täysin ehjä-ja täydellinen ruoanlaittoon.

vaikka kanadanhanhen myynti ravintolalle voi olla laitonta, se ei tarkoita, etteikö sitä voisi antaa ravintolalle ja pyytää heitä katsomaan, mitä he voivat tehdä sillä.

Andrew Younger, kuuluisan skotlantilaisen panimodynastian scion, osti kaksi vuotta sitten Exe-joen varrella sijaitsevan pubin ja ravintolan, jossa on seikkailunhaluinen menu ja tarkkanäköinen asiakaskunta.

” lähdemme kaikista paikallisista raaka-aineista, hummerista, ravuista, simpukoista, hirvenlihasta, joten miksei paikallisista Kanadanhanhista?”sanoo entisen Tory-puolustusministerin George Youngerin 48-vuotias poika.

hän työskentelee baaritiskin takana ja ravintolan ikkunassa komeilee ylpeänä Michelin-suositustodistus.

matka killistä keittiöön on hanhen lentäessä korkeintaan kilometrin halki Exe — estuaarin-itse asiassa Puffing Billyn lieseistä saatoin katsoa ulos katsomaan, mihin hanhi oli pudonnut.

tälle linnulle on olemassa liuta reseptejä, mutta on tärkeää muistaa, että Kanadanhanhi tulee keittää eri tavalla kuin sen Jouluserkku.

keittiömestari Sean McBride ja minä ripustimme hanhemme yön yli, sitten kynimme ja perasimme sen heti aamulla — mikä kesti 25 minuuttia.

sitten valmistimme lihan jaettavaksi brittiläiseen, japanilaiseen ja espanjalaiseen ruokakulttuuriin, jossa kaikissa oli paikallisia vihanneksia.

ensimmäisenä vuorossa oli Prue Leithin suosittelema hanhen rinta teriyakikastikkeessa, makea päällyste, joka lisäsi hanhen ankkamaiseen makuun pikanttisuutta.

se veistettiin kuin harvinainen Paahtopaisti, mutta siinä oli riistamainen maku ja se tarjoiltiin punaisesta paprikasta, riisistä, sipulista, pinaatista ja seesamiöljystä valmistetulla sängyllä.

”siinä meni vain 35 minuuttia kokkaamiseen, paahtamiseen ja glaseeraukseen”, sanoi Sean, 26, joka johtaa seitsemää kokkia modernissa, avokeittiössä.

sen jälkeen seurasi Canada Goose-makkaroita pancettalla ja sienillä, jälleen runsaasti maanläheisiä makuja, mutta ei liian vahvoja. Tämä ruokalaji ei olisi pois paikaltaan Lontoon West Endin hienommissa ravintoloissa.

kunnianosoituksena Iberialaisille vaikutteille Sean loi tämän jälkeen goose Fatin chorizon cassouletin.

”rasvassa on runsaasti makuja ja se toimii fantastisen hyvin”, hän vakuutti. Tämä ruokalaji ei tuottanut pettymystä.

lopulta mulla vain oli tilaa (apuna lasi 2005 Rioja) jollekin rikkaalle hanhenmaksa-fricasseelle.

’Kanadanhanhessa ei ole muuta kuin makua ja lihaa’, Sean sanoo ja lisää, että yksi nuori lintu ruokkii helposti neljä aikuista.

tietenkin jotkut vesilintuja ruoaksi tai urheiluksi metsästävät villikanat ovat eläneet kanadanhanhen lihalla jo vuosia.

Andy Chadwick ja hänen veljensä Keith ovat molemmat innokkaita Devon Wildfowlers and Conservation Associationin jäseniä ja he ampuvat yli 3 000 eekkeriä Exe-tulva-allasta.

”koemme, että se on meidän perintömme”, sanoo Keith, joka työskentelee arkisin toimistossa ja kuvaa viikonloppuisin sorsaa, hanhia, sinisorsaa, wigeonia ja sinisorsaa.

”olen syönyt kanadanhanhea yksinkertaisesti paahdettuna, täytettynä mustalla vanukkaalla tai veistettynä suoraksi kuin pihvi”, Andy kertoo.

”vaikka ammumme ne rantaan, suurin osa on laiduntanut maissilla tai maissisängyllä ja siksi maistuvat herkullisilta”, hän sanoo.

James Green on British Association for Shooting and Conservation-järjestön läntisen maan aluevastaava ja hän on laatinut monia omia reseptejään Kanadanhanhelle.

hän suosittelee liottamaan linnun suolaisessa vedessä yön yli ja sitten kuorruttamaan sen marmeladilla karamellisoituneen rakenteen aikaansaamiseksi.

”minulla on ollut se jopa vaihtoehtona Joulupaistille”, hän sanoo.

” pataruuaksi kypsennettynä se on kuin naudanfileetä.”

mutta ennen kuin lakiin tulee muutos, tällaisia suussa sulavia ruokia saa nauttia vain pieni vähemmistö.

Natural Englandista (hallituksen villieläimiä käsittelevä neuvoa-antava elin) on kuitenkin pyritty muuttamaan lakia niin, että kanadanhanhia voitaisiin myydä Britanniassa.

monet lintuharrastajatkin myöntävät, että kasvava määrä on ongelma.

mainos

Kanadanhanhikannan pienentäminen hallittavammalle tasolle olisi tervetullutta hengähdystaukoa maanviljelijöille — ja herkkua hienon keittiön ystäville.