Kaldealaiskatolinen kirkko käsittää ne katoliset, joiden riitit ja piispat polveutuvat idän kirkosta. Kristillinen usko juurtui Syyrian ja Mesopotamian maissa kansoihin, jotka puhuivat Syyriaa, aramean murretta, Jeesuksen kieltä. Helluntaina Apostolien tekojen 2:8-11: n mukaan läsnäolijoihin kuului ihmisiä niiltä alueilta, joille idän kirkko juurtui: ”parthialaisia, meedialaisia, elamilaisia, Mesopotamian asukkaita.”Perimätieto väittää, että apostoli Tuomas oli ensimmäisten joukossa evankelioimassa siellä. Kirjeissä Pietarin ensimmäinen kirje viittaa kristilliseen läsnäoloon Babylonissa. 400-luvun alussa kirkko, jonka alue joutui Persian (Sassanian) valtakunnan vallan alle, erosi Rooman valtakunnan kirkoista. Tämän valossa idän kirkko kehitti monia omia teologisia ja liturgisia perinteitään. Se levitti kristinuskoa Intiaan ja Kiinaan asti.

perättäiset piispat ja heidän seuraajansa idän kirkosta palasivat 1600 -, 1700-ja 1800-luvuilla yhteyteen Rooman kanssa muodostaen Kaldealaiskatolisen kirkon. Vuonna 1830 Rooma perusti Kaldealaisten Babylonian patriarkaatin, joka vahvisti ja yhdisti kirkkoa. Muita piispoja ja uskovia idän kirkosta on liittynyt mukaan niinkin äskettäin kuin vuonna 2008. Kaldealaiskatolinen kirkko korostaa edelleen omia tapojaan ja liturgiaansa, vaikka niitäkin on aikojen saatossa muutettu ja mukautettu, ja ne Arabisoitiin 1900-luvulla.1

kirkon keskus on Irakissa, maan pohjoisosasta Bagdadiin. Vuonna 2007 Kaldealaisten sanottiin muodostavan 80% Irakin kristitystä väestöstä.2 Kaldealaiskatolisten viralliset luvut vaihtelevat merkittävästi vuodesta toiseen syistä, joita ei voida kokonaan selittää muuttoliikkeellä. Vuonna 2017 Pyhän istuimen Annuario Pontificio laskee noin 240000 Kaldealaiskatolilaista Irakissa, lähes 3400 Iranissa, 4000 Jordaniassa, 20000 Libanonissa, 2000 Egyptissä, 10000 Syyriassa, 32000 Turkissa, 250000 Yhdysvalloissa ja 35000 Australiassa; ja lähes 32000 Kanadassa, yhteensä 628405, 3

kun otetaan huomioon Irakissa viime vuosikymmenellä tapahtuneet valtavat yhteiskunnalliset ja poliittiset muutokset, kun ääri-islamistit valtasivat tai uhkasivat merkittäviä osia Kaldealaisesta Irakista, on ihmeteltävä, mikä kestää tai muuttuu Irakin ja kaldealaisten nykykulttuurissa näiden tapahtumien seurauksena.

Anthony O ’ Mahony, ”The Chaldean Catholic Church: The Politics of Church-State Relations in Modern Iraq”, Heythrop Journal 45, no. 4 (October 2004): 435-450.

Suha Rassam, Christianity in Iraq (Leominster, England: Gracewing, 2010).

Suha Rassam, ”Iraqi Christians: the Present Situation”, teoksessa The Catholic Church in the Contemporary Middle East, toim. Anthony O ’ Mahony ja John Flannery (Lontoo: Melisande, 2010), 185-207.

• 1. Herman Teule,” the Christian Minorities in Iraq: The Question of Religious and Ethnic Identity, ” in-Between Spaces: Christian and Muslim Minorities in Transition in Europe and the Middle East, toimittanut Christiane Timmerman et. al. Peter Lang, 2009), 49.
• 2. Teule, ”kristilliset vähemmistöt Irakissa”, 48.
• 3. Annuario Pontificion tilastot itäisten kirkkojen hiippakunnista on laatinut CSP: n Ronald G. Roberson eri vuosilta 1990-2017 ja ne ovat saatavissa osoitteesta http://www.cnewa.org/source-images/Roberson-eastcath-statistics/eastcatholic-stat17.pdf