John Falstaff
Falstaff esiintyy kolmessa Shakespearen näytelmässä, Henrik IV, osa 1, Henrik IV, osa 2 ja Windsorin iloiset vaimot. Hänen kuolemansa mainitaan Henrik V: ssä, mutta hänellä ei ole vuorosanoja, eikä hänen ole ohjeistettu esiintyvän näyttämöllä. Monissa näyttämö-ja elokuvasovituksissa on kuitenkin nähty tarpeelliseksi sisällyttää Falstaff hänen tarjoamaansa oivallusta kuningas Henrik V: n hahmoon. Merkittävimpiä esimerkkejä elokuvataiteesta ovat Laurence Olivierin versio vuodelta 1944 ja Kenneth Branaghin elokuva vuodelta 1989, jotka molemmat ammentavat lisämateriaalia Henrik IV: n näytelmistä.
hahmon tiedetään olleen hyvin suosittu yleisön keskuudessa tuohon aikaan, ja monien vuosien ajan sen jälkeen. Leonard Diggesin mukaan hän kirjoitti pian Shakespearen kuoleman jälkeen, vaikka monet näytelmät eivät saaneet hyviä yleisöjä: ”let but Falstaff come, Hal, Poins, the rest, you Nicke shall have a room”.
Henry IV, osa 1edit
kuningas Henrik on huolestunut poikansa ja perillisensä Walesin prinssin käytöksestä. Hal (tuleva Henrik V) on hylännyt kuninkaallisen hovin tuhlatakseen aikaansa tavernoissa alhaisten seuralaisten kanssa. Tämä tekee hänestä ylimystön halveksunnan kohteen ja kyseenalaistaa hänen kuninkaallisen arvonsa. Halin pääystävä ja folion alhaisessa elämässä on Sir John Falstaff. Niin lihava, vanha, juoppo ja korruptoitunut kuin hän onkin, hänellä on karismaa ja elämänhalua, joka kiehtoo prinssiä.
Hal pitää Falstaffista, mutta ei teeskentele olevansa hänen kaltaisensa. Hän nauttii irstaan ystävänsä loukkaamisesta ja tekee hänestä huvin vuoksi liittymällä Poinsin juoneen naamioituakseen ja ryöstääkseen ja kauhistuttaakseen Falstaffia ja kolmea ystäväänsä ryöstämällä ryöstösaaliin, jonka he ovat varastaneet maantieryöstössä, puhtaasti huvin vuoksi katsellessaan Falstaffin valehtelevan siitä myöhemmin, minkä jälkeen Hal palauttaa varastetut rahat. Melko varhaisessa vaiheessa pelata, itse asiassa, Hal ilmoittaa meille, että hänen mellakka aika tulee pian päättymään, ja hän ottaa uudelleen hänen oikeutettu korkea asema asioissa osoittautumalla arvoinen hänen isänsä ja muut kautta joitakin (määrittelemätön) jalo urotyöt. Hal uskoo, että tämä äkillinen tapojen muutos merkitsee suurempaa palkkiota ja tunnustusta prince-shipille, ja vuorostaan ansaita hänelle kunnioitusta hovin jäseniltä.
matkalla tähän huippukohtaan kohtelemme Falstaffia, joka on ”käyttänyt väärin kuninkaan lehdistöä kirotusti”, ei ainoastaan ottamalla rahaa kyvykkäiltä miehiltä, jotka halusivat välttää palveluksen, vaan pitämällä palkkansa köyhille sieluille, jotka hän toi sen sijaan taistelussa kaatuneina (”food for powder, food for powder”). Falstaff, joka jäi omilleen Halin taistelussa Hotspuria vastaan, väärentää häpeällisesti kuolemaa välttääkseen Douglasin hyökkäyksen. Halin jätettyä Hotspurin ruumiin kentälle Falstaff herää henkiin pilaihmeessä. Nähtyään olevansa yksin hän puukottaa Hotspurin ruumista reiteen ja vaatii kunnian taposta. Vaikka Hal tietää paremmin, hän sallii Falstaffille hänen huonomaineiset temppunsa. Pian Halin armahdettua Falstaff ilmoittaa haluavansa muuttaa elämäänsä ja alkaa ”elää siististi niin kuin aatelisen kuuluu”.
Henrik IV, osa 2Edit
näytelmä keskittyy prinssi Halin matkaan kohti kuninkuutta ja hänen lopulliseen hylkäämiseensä falstaffia kohtaan. Ensimmäisestä osasta poiketen Halin ja Falstaffin tarinat ovat kuitenkin lähes täysin erillisiä, sillä hahmot kohtaavat toisensa vain kahdesti ja hyvin lyhyesti. Suuren osan näytelmästä sävy on Elegia, keskittyen Falstaffin ikään ja hänen kuolemanläheisyyteensä, mikä rinnastuu yhä sairaammaksi käyneen kuninkaan elämään.
Falstaff ryyppää edelleen ja syyllistyy pikkurikollisuuteen Lontoon alamaailmassa. Hän ilmestyy ensin, ja häntä seuraa uusi hahmo, nuori page, jonka prinssi Hal on määrännyt hänelle vitsiksi. Falstaff tiedustelee, mitä lääkäri on sanonut virtsansa analysoinnista, ja sivulla kerrotaan kryptisesti, että virtsa on potilasta terveellisempää. Falstaff esittää yhden tyypillisimmistä repliikeistään: ”En ole vain nokkela itsessäni, vaan syy siihen, että nokkeluus on toisissa miehissä.”Falstaff lupaa pukea sivun ”halpamaiseen asuun” (rähjäiset vaatteet). Sitten hän valittaa maksukyvyttömyydestään ja syyttää siitä ” kukkaron kulutusta.”He lähtevät, Falstaff vannoo löytävänsä vaimon ”muhennoksista” (eli paikallisista bordelleista).
Lord Chief Justice saapuu paikalle etsimään Falstaffia. Falstaff aluksi teeskentelee kuuroutta välttääkseen keskustelemasta hänen kanssaan, ja kun tämä taktiikka epäonnistuu teeskentelee erehtyvänsä luulemaan häntä joksikin muuksi. Kun ylituomari yrittää kuulustella Falstaffia taannoisesta ryöstöstä, Falstaff vaatii kääntämään keskustelun aiheen kuningasta vaivaavan sairauden luonteeseen. Sitten hän teeskentelee olevansa paljon nuorempi mies kuin ylituomari: ”te, jotka olette vanhoja, älkää ajatelko meidän nuorten kykyjä.”Lopuksi hän pyytää Ylituomarilta tuhatta puntaa sotaretkikunnan varustamiseen, mutta hänet evätään.
hänellä on suhde Doll Tearsheetiin, prostituoituun, joka joutuu tappeluun muinaisen pistoolin, Falstaffin vänrikin kanssa. Falstaffin ammuttua pistoolin Doll kysyy häneltä prinssistä. Falstaff nolostuu, kun muusikoksi naamioitunut hal kuulee hänen halventavat huomautuksensa. Falstaff yrittää puhua itsensä ulos siitä, mutta Hal ei ole vakuuttunut. Kun tieto toisesta kapinasta saapuu, Falstaff liittyy jälleen armeijaan ja lähtee kokoamaan maahan joukkoja. Siellä hän kohtaa vanhan koulukaverinsa, Justice Shallow ’ n, ja he muistelevat nuoruuden hölmöilyjään. Shallow tuo esiin mahdollisia tulokkaita lojalistiarmeijaan: homeinen, Bullcalf, Feeble, Shadow ja syylä, kirjava kokoelma maalaisjäniksiä. Falstaff ja hänen kaverinsa ottavat lahjuksia kahdelta heistä, Homdylta ja Bullcalfilta, jotta he eivät joutuisi asevelvollisiksi.
loppukohtauksessa Falstaff, saatuaan tietää Pistolilta, että Hal on nyt kuningas, matkustaa Lontooseen suuria palkintoja odottaen. Mutta Hal torjuu hänet sanoen, että hän on nyt muuttunut, eikä voi enää seurustella sellaisten ihmisten kanssa. Lontoon roistot, jotka odottavat varkaiden paratiisia Halin hallinnon alaisuudessa, joutuvat sen sijaan viranomaisten puhdistamiksi ja vangitsemiksi.
Henry Veedit
vaikka Falstaff ei esiinny Henrik V: n lavalla, hänen kuolemansa on pääaihe näytöksessä 2, Kohtaus 3, jossa Rakastajatar pitää nopeasti ikimuistoisen muistopuheen:
nay, sure, hän ei ole helvetissä! Hän on Arthurin
povessa, jos koskaan ihminen meni Arthurin poveen. Hän
teki hienomman lopun, ja meni pois, ja se oli ollut mikä tahansa
christom child. Hän erkani ev ’n just between twelve
and one, ev’ n at the turning o’ th ’tide; for after I saw
him fumble with the sheets and play with flowers
and smile upon his finger’ s end, I knew there was
but one way, for his nose was as sharp as a pen and
he talked of green fields. Mitä nyt, Sir John?”
quot I. ”What, man, be o’ good cheer!”So he cried
out” God, God, God! kolme tai neljä kertaa. Nyt minä,
lohduttaakseni häntä, tarjoan hänelle, ettei hänen pitäisi ajatella Jumalaa; minä
toivoin, ettei olisi tarvetta vaivata itseään
millään sellaisilla ajatuksilla vielä. Niinpä hän käski minun laittaa enemmän
vaatteita jaloilleen. Laitoin käteni sänkyyn ja
tunsin ne, ja ne olivat kylmät kuin mikä tahansa kivi. Sitten minä
tunsin polvilleen, ja niin ylöspäin ja ylöspäin, ja
kaikki oli yhtä kylmää kuin mikä tahansa kivi.— Mistress Quickly, in William Shakespeare, Henry V, Act 2, Scene 3.
Windsoreditin iloiset vaimot
Falstaff saapuu Windsoriin hyvin vähällä rahalla. Saadakseen taloudellista etua hän päättää kosiskella kahta varakasta naimisissa olevaa naista, Rakastajatar Fordia ja Rakastajatar Pagea. Falstaff päättää lähettää naisille identtiset rakkauskirjeet ja pyytää palvelijoitaan – Pistolia ja Nymiä – toimittamaan ne vaimoille. Kun he kieltäytyvät, Falstaff säkittää heidät, ja kostoksi miehet kertovat Fordille ja Pagelle (aviomiehille) Falstaffin aikeista. Page ei ole huolissaan, mutta mustasukkainen Ford suostuttelee Sukkanauhatalon isännän esittelemään hänet Falstaffille ’Mestaripuroksi’, jotta tämä saisi selville Falstaffin suunnitelmat.
kun naiset saavat kirjeet, kumpikin menee kertomaan toiselle, ja he huomaavat nopeasti, että kirjaimet ovat lähes identtisiä. ”Iloiset vaimot” eivät ole kiinnostuneita ikääntyvästä, ylipainoisesta Falstaffista kosijana; kuitenkin vuoksi oman huvi ja saada kostaa hänen säädyttömiä oletuksia heitä molempia, he teeskentelevät vastata hänen ennakot.
Tämä kaikki aiheuttaa falstaffille suurta hämmennystä. Mr. Ford esiintyy ”Mr. Brook” ja sanoo hän on rakastunut Mistress Ford, mutta ei voi kosia häntä, koska hän on liian hyveellinen. Hän tarjoutuu maksamaan Falstaffille hänen kosiskelustaan sanoen, että kun hän on menettänyt kunniansa, hän voi houkutella hänet itse. Falstaff ei voi uskoa onneaan ja kertoo ”Brookille”, että hän on jo sopinut tapaavansa Rakastajatar Fordin miehensä ollessa poissa. Falstaff lähtee jatkamaan tapaamistaan ja Ford sanoo yksioikoisesti, että on oikein epäillä vaimoaan ja että luottavainen Page on hölmö.
kun Falstaff saapuu tapaamaan Rakastajatar Fordia, iloiset vaimot huijaavat hänet piiloutumaan pyykkikoriin (”buck basket”), joka on täynnä likaisia, haisevia vaatteita odottamassa pesua. Kun mustasukkainen Ford palaa yrittämään vaimonsa nappaamista ritarin kanssa, vaimot vievät Korin pois ja sisällön (mukaan lukien Falstaff) heittävät jokeen. Vaikka tämä vaikuttaa Falstaffin ylpeyteen, hänen egonsa on yllättävän sitkeä. Hän on vakuuttunut siitä, että vaimot vain leikkivät vaikeasti tavoiteltavaa hänen kanssaan, joten hän jatkaa seksuaalisen edistymisen tavoitteluaan siihen liittyvine pääomineen ja kiristysmahdollisuuksineen.
jälleen Falstaff menee tapaamaan naisia, mutta Rakastajatar Page tulee takaisin ja varoittaa Rakastajatar Fordia miehensä lähestymisestä uudelleen. He yrittävät keksiä muita tapoja piilottaa hänet kuin pyykkikori, johon hän kieltäytyy pääsemästä uudelleen. He huijaavat hänet jälleen, tällä kertaa naamioitumaan Rakastajatar Fordin palvelustytön lihavaksi tädiksi, joka tunnetaan nimellä ”Brentfordin Lihava nainen”. Ford yrittää jälleen saada vaimonsa kiinni ritarin kanssa, mutta päätyy hakkaamaan halveksimansa ”vanhan naisen” ja heittämään tämän ulos talostaan. Mustaa ja sinistä, Falstaff valittelee huonoa tuuriaan.
lopulta vaimot kertovat miehilleen Falstaffilla tekemistään vitsisarjoista, ja yhdessä he keksivät viimeisen tempun, joka päätyy siihen, että ritaria nöyryytetään koko kaupungin edessä. He käskevät Falstaffia pukeutumaan ”Herneksi, metsästäjäksi” ja tapaamaan heidät vanhan tammen luona Windsorin metsässä (nykyään osa Windsor Great Parkia). Tämän jälkeen he pukevat useita paikallisia lapsia keijuiksi ja saavat heidät nipistämään ja polttamaan Falstaffia rangaistakseen häntä.
vaimot kohtaavat Falstaffin, ja lähes välittömästi ”keijut” hyökkäävät. Kaaoksen jälkeen hahmot paljastavat Falstaffille todelliset henkilöllisyytensä. Vaikka Falstaff nolostuukin, hän ottaa vitsin yllättävän hyvin, sillä hän näkee sen olleen mitä ansaitsi. Ford sanoo, että hänen täytyy maksaa takaisin 20 puntaa, jotka ”Brook” antoi hänelle, ja ottaa ritarin hevoset korvaukseksi. Lopulta he kaikki lähtevät yhdessä ja Rakastajatar Page jopa kutsuu Falstaffin mukaansa.: ”menkäämme kaikki kotiin ja naurakaamme tämä urheilu o’ er by a country fire; Sir John ja kaikki”.
Leave a Reply