Jesajan kirja, kirjoitetaan myös Isaias, joka on yksi Vanhan testamentin tärkeimmistä profeetallisista kirjoituksista. Päällekirjoitus osoittaa Jesajan olevan Aamoksen poika ja hänen kirjansa olevan ”Jesajan näky . . . Juudaa ja Jerusalemia vastaan Ussian, Jootamin, Aahaan ja Hiskian, Juudan kuningasten, päivinä.”6: 1: n mukaan Jesaja sai kutsunsa ”Kuningas Ussian kuolinvuotena” (742 eaa.), ja hänen viimeisin muistiin merkitty toimintansa on ajoitettu vuoteen 701 eaa. Tälle kaudelle voidaan kuitenkin liittää vain luvut 1-39. Luvut 40-66 ovat paljon myöhäisempiä ja siksi ne tunnetaan nimellä Deutero-Jesaja (toinen Jesaja). Joskus tehdään vielä ero Deutero-Jesajan (luvut 40-55) ja Trito-Jesajan (luvut 56-66) välillä.

Lue lisää aiheesta

raamatullinen kirjallisuus: Isaiah

66 lukua käsittävä Jesajan kirja on yksi syvällisimmistä teologisista ja lukutaitoisimmista teoksista…

luvut 1-39 koostuvat lukuisista Jesajan sanonnoista ja kertomuksista sekä useista profeetasta kertovista kertomuksista, jotka on liitetty hänen opetuslapsiinsa. Kirjan (1-39) kasvu oli asteittainen prosessi, sen lopullinen muoto on peräisin ehkä niinkin myöhään kuin 5.vuosisadalla eKr., päivämäärä ehdotti järjestely materiaalien ja myöhään lisäyksiä. Kirjan pitkästä ja monimutkaisesta kirjallisuushistoriasta huolimatta Jesajan sanoma on kuitenkin selvästi havaittavissa. Jerusalemin kultti vaikutti häneen paljon, ja Siionin perinteiden ylevä näkemys Jahvesta heijastuu hänen sanomastaan. Hän oli vakuuttunut siitä, että vain horjumaton luottamus Jahveen poliittisten tai sotilaallisten liittojen sijasta voisi suojella Juudaa ja Jerusalemia niiden vihollisten—erityisesti tänä aikana assyrialaisten-lähestymiseltä. Hän vaati Jahven suvereeniuden tunnustamista ja tuomitsi intohimoisesti kaiken, mikä oli vastoin Jahven tarkoituksia tai hämärsi niitä—yhteiskunnallisista epäoikeudenmukaisuuksista merkityksettömiin kulttimenoihin. Vaikka Jesaja julisti Jahven tuomion Juudalle ja Jerusalemille niiden uskottomuuden vuoksi, hän ilmoitti myös uuden tulevaisuuden niille, jotka luottivat Jahveen.

deutero-Jesaja (40-55), joka koostuu oraakkeleista, lauluista ja puheista, on peräisin Babylonian pakkosiirtolaisuudesta (500-luvulta eaa. Nimetön profeetta on maanpaossa ja odottaa kansansa vapautusta. Babylonin tuho ennustetaan ja maanpakolaisten paluu kotimaahansa luvataan. Jahven palvelija-Laulut Deutero-Jesajassa (42:1-4; 49:1-6; 50:4-9; 52:13-53:12) ovat herättäneet vilkkaita keskusteluja oppineiden keskuudessa, mutta lauluissa esitetyt ajatukset viittaavat siihen, että ne on kirjoitettu kuninkaan ideologian vaikutuksesta—voidellun, jolla oli vanhurskaan hallintonsa kautta valta saada kansansa vapautumaan.

Trito-Isaiah (56-66), joka on peräisin vielä myöhäisemmältä ajalta, kuvastaa palestiinalaista näkökulmaa, ja jälkimmäiset luvut käsittelevät erityisesti palautetun yhteisön kulttihuolia. Näiden lukujen aineistojen moninaisuus viittaa siihen, että tekijöitä on useita. Ei tiedetä, miten nämä kolme ”Jesajaa” tulivat yhteen.