on olemassa useita eri viranomaisten eri aikoina tuottamia omahoidon määritelmiä-esimerkiksi Maailman terveysjärjestö on laatinut kolme paljon siteerattua määritelmää (vuosina 1983, 1998 ja 2009). WHO: n vuoden 1998 määritelmä on:

” itsehoito on sitä, mitä ihmiset tekevät itsensä hyväksi vakiinnuttaakseen ja ylläpitääkseen terveyttä sekä ehkäistäkseen ja käsitelläkseen sairauksia. Se on laaja käsite, johon kuuluvat hygienia (yleinen ja henkilökohtainen), ravitsemus (syötävän ruoan tyyppi ja laatu), elämäntapa (urheilutoiminta, vapaa-aika jne.), ympäristötekijät (elinolot, sosiaaliset tavat jne.) sosioekonomiset tekijät (tulotaso, Kulttuuriset uskomukset jne.) ja itsehoitolääkkeet.”

erilaiset määritelmät sisältävät tai korostavat omahoidon eri puolia. On julkaistu keskustelu itsehoidon eri määritelmistä (Webber et al. Itsehoito terveydenhuollossa: voimme määritellä sen, mutta pitäisikö sitä myös mitata? SelfCare 2013 4 (5): 101-106). Omahoidon määritelmien kirjo yhdessä omahoitoon kuuluvien laaja-alaisten ja erilaisten toimintojen kanssa voi johtaa siihen, että tämänkaltaiset määritelmät muuttuvat käytännön tarkoituksissa hankaliksi.

omahoidon käytännön toteutukseen tarvitaan kuvaus kaikista yksilön näkökulmasta asetetuista elementeistä. ISF ehdottaakin, että omahoidon puitteet voidaan kätevästi visualisoida ja järjestää seitsemän ”pilarin” tai ”osa-alueen” ympärille:

1. Terveyslukutaito-sisältää: yksilöiden kyky hankkia, käsitellä ja ymmärtää perusterveydellisiä tietoja ja palveluja, joita tarvitaan asianmukaisten terveyspäätösten tekemiseen
2. henkinen hyvinvointi – sisältää: Oman painoindeksin (BMI), kolesterolitason, verenpaineen tunteminen; osallistuminen terveystarkastuksiin.
3. liikunta – harjoittelu kohtalaista intensiteettiä liikuntaa, kuten kävelyä, pyöräilyä tai urheiluun osallistumista halutulla taajuudella.
4. Terveellinen syöminen – sisältää: ravitsevan, tasapainoisen ruokavalion ja sopivan kalorimäärän.
5. riskien välttäminen tai lieventäminen – sisältää: tupakoinnin lopettaminen, alkoholin käytön rajoittaminen, rokotteen saaminen, turvaseksin harjoittaminen, aurinkovoiteiden käyttö.
6. hyvään hygieniaan kuuluu: käsien pesu säännöllisesti, hampaiden harjaus, ruoan pesu.
7. tuotteiden, palveluiden, diagnostiikan ja lääkkeiden järkevä ja vastuullinen käyttö – sisältää: vaaroista tietoisena olemisen, tarvittaessa vastuullisen käytön.

seitsemän pilaria kuvitettu kaavamaisesti:

kansainvälisen Self-Care Foundationin painopisteenä on omahoito terveiden ihmisten hyvinvoinnin säilyttämisessä elintapasairauksien epidemian ehkäisemiseksi. Tämä on tällä hetkellä suurin tarve. On kuitenkin tärkeää korostaa, että itsehoito on välttämätöntä myös ihmisille, joilla on olemassa oleva sairaus, ja Tätä kutsutaan joskus myös tilan ”itsehallinnoksi”.

omahoito on myös yleensä ensimmäinen hoitovaste arkisiin terveysongelmiin ja tavallisiin vaivoihin. Kaiken kaikkiaan arviolta 70-95 prosenttia kaikista sairauksista hoidetaan ilman lääkärin väliintuloa. Tieto siitä, milloin konsultoida terveydenhuollon ammattilaista, on pilarin 1 (terveystietoisuus) ja pilarin 2 (itsetuntemus) mukainen itsehoitotaito.

omahoito on siis terveydenhuollon perustaso kaikissa yhteiskunnissa, ja se tulisi nähdä merkittävänä kansanterveydellisenä voimavarana. Kuitenkin itsestä huolehtiminen on usein tunnistamatonta ja aliarvostettua, mikä johtaa vertailuun pinnan alla olevan jäävuoren näkymättömään enemmistöosaan tai virtahevoon niissä maissa, joissa jäävuoria ei tunneta yhtä hyvin.

More on definition of self-care

määritelmät omahoidosta ovat kehittyneet ajan myötä. Yleisesti lainatut määritelmät ovat seuraavat (aikajärjestys:

”terveyden Omahoito tarkoittaa yksilöiden, perheiden ja yhteisöjen toimintaa, jonka tarkoituksena on terveyden parantaminen, sairauksien ehkäiseminen, sairauden rajoittaminen ja terveyden palauttaminen. Toiminta perustuu sekä ammatillisen että maallikkokokemuksen perusteella saatuihin tietoihin ja taitoihin. Niitä tekevät maallikot omasta puolestaan, joko erikseen tai osallistavassa yhteistyössä ammattilaisten kanssa.”

Maailman terveysjärjestö WHO. Terveyskasvatus itsehoidossa: mahdollisuudet ja rajoitukset. Raportti tieteellisestä kuulemisesta. Genevessä, Sveitsissä. Marraskuuta 1983.

”itsehoito on sitä, mitä ihmiset tekevät itsensä hyväksi vakiinnuttaakseen ja ylläpitääkseen terveyttä sekä ehkäistäkseen ja käsitelläkseen sairauksia. Se on laaja käsite, johon kuuluvat hygienia (yleinen ja henkilökohtainen), ravitsemus (syötävän ruoan tyyppi ja laatu), elämäntapa (urheilutoiminta, vapaa-aika jne.), ympäristötekijät (elinolot, sosiaaliset tavat jne.), sosioekonomiset tekijät (tulotaso, Kulttuuriset uskomukset jne.) ja itsehoitolääkkeet.”

WHO. The role of the pharmacists in self-care and self medicines: raportti WHO: n 4th consultative group on the role of the proviisor. Genevessä 1998.

”itsehoito on elinikäinen tapa ja kulttuuri. Se on toimintaa, jonka yksilöt tekevät itselleen ja perheelleen pysyäkseen terveinä ja huolehtiakseen alaikäisistä ja pitkäaikaisista olosuhteista, perustuen heidän tietämykseensä ja saatavilla olevaan tietoon ja toimimalla tarvittaessa yhteistyössä terveydenhuollon ja sosiaalihuollon ammattilaisten kanssa”.

UK Department of Health Steering Group. Liityn omahoitoon NHS: ssä. 2003

”itsehoito on osa jokapäiväistä elämää. Se on yksilön huolehtimista omasta terveydestään ja hyvinvoinnistaan, ja se sisältää huolenpidon, jota annetaan heidän lapsilleen, perheelleen, ystävilleen ja muille lähiöissä ja paikallisyhteisöissä. Itsehoito sisältää toimet, joita yksilöt ja hoitajat tekevät itselleen, lapsilleen, perheilleen ja muille pysyäkseen kunnossa ja ylläpitääkseen hyvää fyysistä ja henkistä terveyttä, vastatakseen sosiaalisiin ja psykologisiin tarpeisiin, ehkäistäkseen sairauksia tai onnettomuuksia, hoitaakseen pieniä vaivoja ja pitkäaikaisia tiloja; ja ylläpitää terveyttä ja hyvinvointia akuutin sairauden tai sairaalasta kotiuttamisen jälkeen.”

UK Department of Health. Itsehoito-Todellinen Valinta. 2005.

”omahoito on yksilöiden, perheiden ja yhteisöjen kykyä edistää terveyttä, ehkäistä sairauksia ja ylläpitää terveyttä sekä selviytyä sairaudesta ja vammasta terveydenhuollon tarjoajan tuella tai ilman”.

kuka SEARO. Omahoito perusterveydenhuollon yhteydessä. Raportti alueellisen kuulemisen Bangkok, Thaimaa. Tammikuuta 2009.

näistä määritelmistä voidaan esittää joitakin yleisiä huomioita. Omahoidon määritelmiin kuuluvat yleensä yksilöt, heidän perheensä, ystävänsä ja yhteisönsä. Yhteisötason toimet omahoidon tukemiseksi ovat tulevaisuudessa yhä tärkeämpiä.

painotetaan sairauksien tai sairauksien ennaltaehkäisyä ja hyvinvoinnin ylläpitämistä. Tässä määritelmät on suunnattu ensisijaisesti terveille ihmisille.

Tämä ei tarkoita, että omahoito olisi tarpeetonta tai sopimatonta ihmisille, joilla on jo olemassa oleva sairaus. Itsehoito tässä tilanteessa on välttämätöntä, ja sitä kutsutaan joskus tilan ”itsehallinnoksi”.

omahoito on henkilökohtaista terveydenhuoltoa, joka keskittyy yksilön ympärille, mutta ei sulje pois terveydenhuollon ammattilaisen tukea. Omahoidon ajankohtaiseen painopisteeseen kuuluu terveydenhuollon ammattilaisten uusien roolien tunnustaminen yhteishoidossa.”

itse asiassa tieto siitä, milloin konsultoida terveydenhuollon ammattilaista, on tärkeä päätös, joka itsestä huolehtivan henkilön on tehtävä, ja sen pitäisi olla tulosta omaehtoisesta itsehoitoa koskevasta päätöksentekoprosessista. Potilaiden rooli oireiden tunnistamisessa ja lievässä vaivadiagnoosissa on tässä yhteydessä merkityksellinen.

uudemmissa määritelmissä on keskitytty riskitekijöihin ja riskitekijöiden välttämiseen esimerkiksi henkilövahingoissa ja onnettomuuksissa.

terveyden edistämisen käsite on syntymässä, ja sen merkitys kasvaa tulevaisuudessa.

itsehoito mainitaan apteekkiyhteyden määritelmässä, joka tarkoittaa ”vastuullista” itsehoitoa reseptivapailla (käsikauppalääkkeillä, itsehoitolääkkeillä). Itsehoito reseptilääkkeillä on valitettavasti yleinen käytäntö monissa maissa, mutta se ei ole toivottavaa ja mahdollisesti vaarallista. Sen sijaan reseptilääkkeiden järkevä ja vastuullinen käyttö lääkärin valvonnassa on tärkeää itsehoitotoimintaa, jossa vastuu on viime kädessä yksilöllä.

tarkempaa keskustelua itsehoidon määritelmistä on seuraavassa asiakirjassa: David Webber, Zhenyu Guo ja Stephen Mann. Itsehoito terveydenhuollossa: voimme määritellä sen, mutta pitäisikö sitä myös mitata? SelfCare 2013 4 (5): 101-106.