individualismin uskotaan olevan nousussa länsimaissa, mutta uuden tutkimuksen mukaan individualismin lisääntyminen saattaa itse asiassa olla globaali ilmiö. Psychological Science-lehdessä julkaistut tulokset osoittavat, että lisääntyvä sosioekonominen kehitys on erityisen vahva ennustaja yksilöllisten käytäntöjen ja arvojen lisääntymiselle maassa ajan myötä.

”suuri osa nousevan individualismin ilmentymistä—esimerkiksi lisääntyvää narsismia ja korkeampia avioerolukuja—koskevasta tutkimuksesta on keskittynyt Yhdysvaltoihin. Havaintomme osoittavat, että tämä kuvio koskee myös muita maita, jotka eivät ole länsimaisia tai teollistuneita”, sanoo psykologian tutkija Henri C. Santos Waterloon yliopistosta. ”Vaikka individualismi-kollektivismissa on edelleen valtioiden välisiä eroja, aineisto osoittaa, että yleisesti ottaen useimmat maat ovat siirtymässä kohti suurempaa individualismia.”

National census data and data collected for the World Values Survey, Santos, vanhempi tutkimuksen tekijä Igor Grossmann (University of Waterloo) ja tutkimuksen toinen tekijä Michael E. W. Varnum (Arizona State University) pystyivät tarkastelemaan 51 vuoden ajalta individualistisia käytäntöjä ja arvoja yhteensä 78 Maassa.

yleensä individualistiset kulttuurit tapaavat mieltää ihmiset itseohjautuviksi ja autonomisiksi, ja niillä on taipumus priorisoida itsenäisyys ja ainutlaatuisuus kulttuurisina arvoina. Kollektivistiset kulttuurit taas pyrkivät näkemään ihmiset toisiinsa kytkeytyneinä ja laajempaan yhteiskunnalliseen kontekstiin sulautuneina – sellaisina ne pyrkivät korostamaan keskinäistä riippuvuutta, perhesuhteita ja sosiaalista yhdenmukaisuutta.

mittatakseen eri kulttuurien yksilöllisiä käytäntöjä tutkijat tarkastelivat tietoja kotitalouden koosta, avioeroluvuista ja yksin asuvien osuudesta. Individualististen arvojen mittaamiseksi he tarkastelivat tietoja siitä, miten tärkeänä ihmiset pitävät ystäviä vastaan perhettä, kuinka tärkeänä ihmiset pitävät lasten opettamista itsenäisiksi ja missä määrin ihmiset priorisoivat itseilmaisun kansallisena päämääränä.

Santos, Varnum ja Grossmann tarkastelivat myös tietoja tietyistä sosioekonomisista tekijöistä-kuten sosioekonomisesta kehityksestä, katastrofien yleisyydestä, tartuntatautien esiintymistiheydestä ja äärimmäisistä lämpötiloista kussakin maassa – selvittääkseen, voivatko ne selittää individualismissa tapahtuneet muutokset ajan mittaan.

kaiken kaikkiaan tuloksissa näkyi selvä kuvio: sekä yksilölliset käytännöt että arvot kasvoivat ajan myötä eri puolilla maailmaa. Erityisesti tilastolliset mallit osoittivat, että individualismi on lisääntynyt maailmanlaajuisesti noin 12% vuodesta 1960.

vain neljässä maassa—Kamerunissa, Malawissa, Malesiassa ja Malissa—individualistiset käytännöt vähenivät huomattavasti ajan myötä, kun taas 41 maasta 34: ssä kasvu oli huomattavaa.

ja vain viidessä maassa—Armeniassa, Kiinassa, Kroatiassa, Ukrainassa ja Uruguayssa—individualistiset arvot vähenivät huomattavasti ajan myötä, kun 53 maasta 39: ssä kasvu oli tuntuvaa.

vaikka aineisto osoitti yleistä suuntausta kohti suurempaa individualismia, tutkijat totesivat, että maiden välillä oli suuria eroja vuoteen 2011 asti.

useat sosioekologiset tekijät-kuten useammin toistuvat katastrofit, vähemmän yleisempiä tartuntatauteja ja vähemmän ilmastollista stressiä köyhemmissä maissa — liittyivät individualismiin, mutta lisääntynyt sosioekonominen kehitys oli voimakkain individualismin lisääntymistä ajan myötä ennustava tekijä. Kehityksen eri osa-alueet liittyivät individualismin lisääntymiseen, erityisesti toimihenkilöiden osuuden, koulutustason ja kotitalouksien tulojen kasvuun.

”se, että useimmat niistä maista, joissa individualististen arvojen nousu ei näkynyt, olivat sosioekonomisen kehityksen alhaisimpia tarkastellulla ajanjaksolla, on yhdenmukainen sen havainnon kanssa, että sosioekonominen kehitys ajoi individualismin nousua”, tutkijat selittävät tutkimuksessaan. ”Kiina on poikkeus tässä kuviossa, jossa individualistiset arvot ovat laskeneet, vaikka maassa on koettu talouskasvua. Kiinalla on monimutkainen sosioekonominen historia, joten maata kannattaa tutkia tarkemmin tulevissa tutkimuksissa.”

”toivon, että nämä havainnot rohkaisevat psykologeja eri maissa tarkastelemaan syvällisemmin individualismin nousua omissa maissaan”, Santos sanoo.

Santos ja Grossmann toivovat jatkavansa tätä tutkimuslinjaa ja tutkivansa muita kulttuurisen muutoksen ennustajia, kuten muuttoliikettä ja muutoksia etnisessä monimuotoisuudessa, sekä mahdollisia seurauksia, joita kasvavalla individualismilla voi olla maailmanlaajuisesti.

tämän käsikirjoituksen työstämistä on tukenut Insight Grant 435-2014-0685 Kanadan Yhteiskuntatieteiden ja humanististen tieteiden Tutkimusneuvostolta I. Grossmannille.

kaikki koodi ja data on julkistettu Open Science Frameworkissa. Täydellinen avoimien käytäntöjen paljastus on saatavilla verkossa. Tämä artikkeli on saanut avoimen datan kunniamerkin.