mikä on amerikkalaisempaa kuin rock ’N’ roll? Rock ’ N ’ roll-lauluja Amerikasta. Alla olevasta listastamme 50 hyvin erilaista Rock-kappaletta Yhdysvalloista löydät vanhan kunnian loiston, oikeamielisen protestin pureman ja viisastelijan sardonisen virneen. Kaikki yhdessä, ja se on yhtä amerikkalaista-ja yhtä rock ’ n ’ rollia kuin se voi olla.

Chuck Berry, ”Back in the U. S. A.”

Jos Chuck Berryn legendaariset singlet Chess Recordsille ovat rockmusiikin Rosetta Stone, niin ”Back in the U. S. A.”: n on oltava se lähde, josta kaikki muut Amerikkaa käsittelevät sävelet virtaavat. Kaikki sen kitarariffeistä sen matkakertomuksen sanoituksiin olisi lainattu Beach Boysista John Mellencampiin. Sanaa ”ikoninen” heitellään paljon, mutta oikeasti tämä on ikonisempi kuin koskaan.

Tom Petty & The Heartbreakers, ”American Girl”

shokeeraava, ”American Girl” ei ole koskaan ollut hittisingle Yhdysvalloissa. Siitä huolimatta, se on edelleen yksi myöhään Tom Pettyn kestävin leikkauksia, dual guitar assault Petty ja Heartbreakers kitaristi Mike Campbell, joka edelleen antaa vilunväristykset vuosikymmeniä sen julkaisemisen jälkeen. Sopivasti se nauhoitettiin 4. heinäkuuta 1976.

John Mellencampin ”R. O. C. K. in the U. S. A.”

John Mellencampin tribute to the rock and soul of the ’60s oli kolmas kymmenen myydyimmän singlen joukossa hänen vuonna 1986 ilmestyneeltä albumiltaan ”Scarecrow”. Saavuttaakseen mahdollisimman suuren kunnianosoituksen Mellencamp vaati yhtyettään opettelemaan satoja 60-luvun oikeita kappaleita vangitakseen autenttisen tunnelman. Se toimi, sillä tuotanto ja sovitus tuovat heti mieleen monet rockin kestävimmistä singleistä.

the Guess Who, ”American Woman”

the Guess Who olivat vain joukko viattomia kanadalaisia poikia, jotka huomasivat järkyttyneensä Yhdysvalloissa tapaamistaan naisista. ”Mielessäni oli se, että tytöt Yhdysvalloissa näyttivät vanhenevan nopeammin kuin meidän tyttömme ja se teki heistä, no, vaarallisia”, sanoittaja ja laulaja Burton Cummings kertoi Toronto Star-lehdelle vuonna 2013. Vaikea kuvitella laulajan valittavan siitä, mutta siinä se on.

Simon & Garfunkel, ”America”

vuonna 2014 Rolling Stonen lukijat rankkasivat ”Amerikan” neljänneksi parhaaksi Simon & Garfunkelin kappaleeksi. Mutta on vaikea ajatella toista, joka viipyy mielessä kuin tämä, yhä täynnä ainutlaatuinen mysteeri jopa vuosikymmeniä sen julkaisemisen jälkeen, ehkä koska se ei ole ollut niin overplayed radiossa kuin ”Bridge Over Troubled Water” tai ” The Boxer.”Se on kipeä laulu etsimisestä ilman päämäärää, irrallisista hetkistä, jotka yhdessä sulautuvat maamme muotokuvaksi, joka on yhtä epäselvä kuin kaunis.

Don McLeanin ”American Pie”

Don McLeanin Elegia varhaiselle rock-sukupolvelle käyttää surrealistista kuvastoa ja analogioita Buddy Hollyn, The Big Bopperin ja Ritchie Valensin kuolemien suremiseen (”the day the music died”). Se on myös 60-luvun matkakertomus, joka huipentuu allegoriaan Meredith Hunterin kuolemasta Altamontissa vuonna 1969. Se kaikki on haudattu uptempo folk-rock jam yksi kaikkien aikojen suuri singalong kuoro.

the Beach Boys, ”Surfin’ U. S. A.”

Chuck Berryn ”Back in the U. S. A.: n” innoittamana Beach Boys naittaa neljä Freshman-vaikutteista harmoniaansa kitarariffeihin suoraan Berryn soittokirjasta (sen samankaltaisuus Berryn ”Sweet Little Sixteen”: n kanssa johti lopulta tekijäkumppanuuteen). Lopputulos on välitön klassikko.

Huey Lewis & the News, ”the Heart of Rock & Roll”

Another rock travelogue, this one chronicling the many forms of pop of the ’80s that oblance their origins to plain ol’ rock ’N’ roll. Huey Lewisin & The Newsin massive 1984-albumi Sports nousi Billboard Hot 100-listan sijalle 6.

Grand Funk Railroad, ”We’ re an American Band”

julkaistiin vain päiviä ennen 4.heinäkuuta 1973, Grand Funk Railroadin ensimmäinen numero. 1 single on sävelmä, joka avasi yhtyeen mahdollisuudet pop-menestykseen. Suoraviivaisissa sanoituksissa ei ole paljon mysteeriä; Todd Rundgrenin tuotannossa korostetaan rytmiä, erityisesti sitä, mitä jokainen Klassinen rock-kappale todella tarvitsee, lisää lehmänkelloja.

Grateful Deadin ”U. S. Blues”

the Grateful Deadin vuoden 1974 albumin ”From the Mars Hotel” aloitusraita on löyhä, jaaritteleva numero Robert Hunterin haikealla, haikealla lyriikalla, jonka avulla laulaja Jerry Garcia pääsee Uncle Samiksi. Kappale oli koko yhtyeen kiertueuran ajan usein livenä, ja se esiintyi usein encoresin aikana.

AMERICA, FUCK YEAH (isänmaalliset laulut)

Neil Diamond, ”America”

Jos olet viettänyt aikaa paikallisessa itsenäisyyspäivän ilotulitusnäytöksessä missä päin maata tahansa, olet kuullut ”America”-kappaleen, joka on yksi pyroteknisten tuottajien helpoista menopeleistä ympäri maata. Siitä on tullut klisee, mutta syystä: Neil Diamond onnistuu rakentamaan tyhjästä eeppisen isänmaallisen suuruuden vajaassa neljässä minuutissa.

Elvis Presley, ”an American Trilogy”

etelän hymni ”Dixie”, ”Battle Hymn of the Republic” ja Negro spiritual ”All My Trials”, ”an American Trilogy” on keskeinen siirtymäkappale Elvis Presleyn muutoksessa vuoden 1968 Comeback Specialin notkeasta nahkarock-Jumalasta paisuneeseen Vegasin crooneriin, joka löydettiin kuolleena alle 10 vuotta myöhemmin. Presley debytoi sen vuonna 1972, mutta kuuluisin esitys napattiin Presleyn Aloha from Hawaii-konserttialbumille, jossa sen puhdasta schmaltzia korotti pelkästään laulajan vilpitön sisu ja palo.

Ray Charlesin ”America the Beautiful”

saatat saada anteeksi sen, ettet koskaan tajunnut, että ”America The Beautifuliin on neljä kokonaista säkeistöä.”Ray Charles aloittaa kolmannella säkeistöllä, upeasti lyyrisellä kunnianosoituksella sotilaille, jotka palvelevat maatamme, ennen kuin palaa huipulle herättävällä kutsulla laulaa mukana. Charles nai isänmaallisuuden syvästi tuntevaan sieluun esityksellään.

Sammy Hagarin ”Remember the Heroes”

Sammy Hagarin vuoden 1982 levyltä ”Three Lock Box” leikattua kappaletta ei koskaan julkaistu singlenä, mutta se on erottunut joukosta yhtenä varhaisimmista ja parhaista 80-luvun kappaleista, jotka kertovat amerikkalaissotilaista ja heidän palveluksensa eteen tekemistään uhrauksista. Jollain tapaa se on edeltäjä Bruce Springsteenin ”Born in the U. S. A.”

Damn Yankees, ”Don ’t Tread on Me”

Hard rockin superyhtye Damn Yankees nousi 90-luvun alussa samaan tapaan kuin USA. oli osallistumassa ensimmäiseen Persianlahden sotaan. ”Don’ t Tread ” tuli yksi useista epävirallinen hard rock hymnejä syy, myös nähdä airplay noin Barcelonan kesäolympialaisissa 1992.

Rick Derringerin ”Real American”

Rick Derringerin ura on itsessään kunnianosoitus amerikkalaiselle gumptionille—”Rock and Roll, Hoochie Koo” – albumilla saavutetusta listamenestyksestä ”Weird Al” Yankovicin varhaisten hittien tuottamiseen ja jopa epäonnistunut yritys nauhoittaa kitarasoolo ”Peg” – albumilta Steely Danille. Derringer työskenteli World Wrestling Federation vuonna 1985 luoda Paini albumi, cash grab tie-in tuote, joka sisälsi ”Real American.”Sävelmästä tuli välitön klassikko Hulk Hoganin sisääntulomusiikkina hänen valmistautuessaan taisteluihinsa Nikolai Volkovia ja Iron Shiekiä vastaan.

Ted Nugent, ”I Still Believe”

hän saattaa olla yksi rockin poliittisesti kiistellyimmistä hahmoista, mutta Ted Nugent pystyy silti silppuamaan kuin kukaan muu. Vuoden 2014 Oodi amerikkalaiselle unelmalle, hän sovittaa laskeutuvan riffin Beatlesin ”Helter Skelteristä” ja saa kitaransa tekemään sanoinkuvaamattomia asioita. Suositellaan suurimmalla käytettävissä olevalla tilavuudella.

Lynyrd Skynyrd, ”Red White and Blue”

isänmaallisen hengen Aalto 9/11-iskujen vanavedessä innoitti tätä myöhäiskauden Lynyrd Skynyrd-hittiä, joka nousi Billboardin Hot Mainstream Rock Tracks-listalla sijalle 27. Johnny Van Zantin laulamana se on sävelmä ihmisille, joiden hiukset muuttuvat valkoisiksi, kaulat ovat yhä punaiset ja kaulukset pysyvät sinisinä.

Night Ranger, ”(you Can Still) Rock in America”

ensimmäinen single Night Rangerin vuoden 1983 albumilta Midnight Madness, se on jäänyt sen jälkeen albumin suurimman hitin, stone-cold-klassikon ”Sister Christian.”Rock in America ”ei ehkä pidä kynttilää” Christianille”, mutta se on silti viihdyttävä siivu 80-luvun alun klassikkorockia kaksintaisteluineen kitaroineen ja syntikoineen. Ja tietenkin voit vielä rokkia Amerikassa tänä iltana.

Eddie Rabbitin ”American Boy”

Eddie Rabbitin viimeinen Top 40-single ennen ennenaikaista kuolemaansa vuonna 1998 on yksinkertaisen tarttuva Oodi amerikkalaiselle elämälle. Kuten monilla Rabbitin parhailla singleillä, myös sillä on terveellinen annos twangia, jonka ansiosta kappale nousi myös countrylistan sijalle 11.

Jonathan Richman, ”Parties in the U. S. A.”

vuosikymmeniä ennen Miley Cyrusta Jonathan Richman kirjoitti tämän lempeästi svengaavana kunnianosoituksena klassisen bilerockin aikakaudelle, pyyhkien sen riffin kappaleesta ”Hang On Sloopy” ja nimikirjoituksista ”Louie Louie” ja ”Little Latin Lupe Lu.

Tears OF RAGE (protestilaulut)

Bruce Springsteen, ”Born in the U. S. A.”

se on ikoninen laulu Amerikasta, joka kertoo sodasta palaavien Vietnamin veteraanien tuskasta ja hylkäämisestä. Silti se on myös yksi kaikkien aikojen suurista areenarock-hymneistä. Meidän ei ole tarkoitus pumpata nyrkkejämme ja huutaa kertosäettä, mutta miten voimme sille mitään? Bruce Springsteen vangitsi amerikkalaisen ristiriidan neliminuuttisella rock-singlellä.

Little Stevenin ”Voice of America”

Steven Van Zandtin toinen sooloalbumi osui epäonnisesti hyllyille vain neljä viikkoa ennen silloisen pomonsa massive Born in the U. S. A. Van Zandtin näkemys unionin tilasta on paljon tylympi ja purevampi, ja tämä nimikappale kiteyttää albumin huolet kehottaen kuuntelijoita tulemaan ”Amerikan ääneksi” puhuessaan ihmisoikeuksien puolesta ympäri maailmaa.

John Mellencamp, ”Pink Houses”

ainoa tällä listalla yksin esiintynyt artisti Mellencamp on rakentanut uransa ja menestyksensä roots-rock-sävelmille, jotka vuorotellen ihannoivat ja kritisoivat Amerikkaa. ”Pink Houses ”on hieman molempia, kunnianosoituksena todellisille ihmisille” little pink houses”, jolle tämä maa edelleen kirnuaa. Jos nuo talot ovat ansa ja pakopaikka, sekin on Amerikka.

Neil Youngin ”Rockin’ in the Free World”

joskus protestilaulussa käytetään metaforaa ja allegoriaa vihjaamaan sen merkityksestä. Muina aikoina on ”Rockin’ in the Free World.”Neil Youngin anthemic blast of guitar fury ei ota vankeja eikä vedä iskuja; se on protestirock kuin itsemurhatehtävä, jossa Young itse pitelee sytytintä.

Jimi Hendrix, ”The Star Spangled Banner”

Jimi Hendrix ’ s rendition of the national anthem oli osa hänen kahden tunnin päätössettiä Woodstockissa vuonna 1969, saapuen noin kello 10 maanantaiaamuna viivästysten työnnettyä hänen esiintymisensä takaisin sunnuntai-illalta. Se ei ollut ensimmäinen kerta, kun hän esitti sen livenä, – mutta tämä tulenarka versio on kestänyt-yhtenä osoituksena amerikkalaisesta ylpeydestä ja raivosta.

Paul Simon, ”American Tune”

Paul Simon jatkaa vuonna 1968 aloittamaansa Amerikan etsintää samannimisellä laulullaan ”American Tune”, lainaten Johann Sebastian Bachin melodista lausetta ja sovittaen sen sanoituksiin, jotka vangitsevat sekä toivoa että ambivalenssia amerikkalaisesta unelmasta ja imagosta.

Prince, ”America”

viimeinen Yhdysvalloissa julkaistu single Princen vuoden 1985 albumilta Around the World in a Day nousi Billboard Hot 100-listan sijalle 46. Monien aikalaistensa tavoin Prince käyttää kylmän sodan jatkuvaa ydintalven pelkoa osittaisena inspiraationa tälle kappaleelle, lisäten kritiikkiin ”me” – vuosikymmenen syvenevää taloudellista kahtiajakoa.

R. E. M., ”Little America”

Reckoning on puhdasta varhaista R. E. M.: tä suoraan hanasta. Se tarkoittaa kilisevää Peter Buck-kitarariffiä, joka on osaksi punkia, osaksi Skynrdiä ja osaksi Byrdsiä, hauduen Michael Stipen sanoitusten alla, jotka uhmaavat helppoa ymmärtämystä. Tämä voi olla protestilaulu, tai sitten se voi olla kiertueelle eksymisestä. Arvauksesi on yhtä hyvä kuin me.

Creedence Clearwater Revival, ”Fortunate Son”

Creedence Clearwater Revival jätti suon ja takakuistin taakseen tälle suorasukaiselle syytökselle Vietnamin sodasta ja kutsunnoista. Tuotannossa ja laulussa on selkeyttä, joka tekee selväksi, että yhtye ei yritä muiden hittiensä voodoo-mysteeriä, vaan haluaa lyödä kuulijaa suoraan korvien väliin.

IMMIGRANT SONGS (Non-Americans on America)

Nick Lowe, ”American Squirm”

tälle yhdysvaltalaiselle singlelle. Nick Lowen vuoden 1979 Labour of Lust-albumin pressingsissä Lowen taustavoimina ovat Rockpilen jäsenet ja Elvis Costellon Vetonaulojen rytmiosuus, jossa Costello itse on mukana taustalaulajana. Sävelmä on Lowe hänen sardonic parhaimmillaan, loihtii näkyjä myöhään yötä hotellihuoneissa tiellä kuin hän tekee titulaari teko.

Paul McCartney, ”Momma Miss America”

täydennetty osana Paul McCartneyn ensimmäisen sooloalbumin sessioita The Beatlesin lopun vanavedessä, alkupuoli kuulostaa melkein kuin Fab Four-yhtyeen B-puolen kaukainen serkku ”Flying.”Toisella puoliskolla rakenne löystyy sekavaksi blues-riffiksi ja noodoiviksi kitarasooloiksi. Jos se kuulostaa siltä, että se nauhoitettiin 45 minuutissa jonkun autotallissa, se johtuu siitä, että se luultavasti oli.

Elvis Costellon ”American Without Tears”

kaksi hyvin erilaista Elvis Costellon albumia iskivät hyllyille vuonna 1986: Blood and Chocolate, hänen viimeinen ponnistuksensa vuosiin hänen taustayhtyeensä The Attractions, oli kosto-ja syyllisyysvimma rock hänen tiheään tyyliinsä. King of America kohotti odotuksia T-Bone Burnettin tuottamalla, räväkällä folkrockilla. Tämä sävelmä edustaa koko albumia, sekä sen herkässä instrumentaatiossa että sen tutkimisessa amerikkalaiseen kokemukseen odottamattomasta näkökulmasta—tässä on kaksi brittiläistä expatia, jotka löytävät itsensä Yhdysvalloista G. I. brideinä.

Supertrampin ”Breakfast in America”

Supertrampin pääasialliset lauluntekijät Roger Hodgson ja Rick Davies ovat vastustaneet väitettä, että heidän vuoden 1979 läpimurtohittinsä ”Breakfast in America” olisi tarkoitettu Yhdysvaltain arvosteluksi. Se sanoi, otsikko leikkaus näyttää ilmaisevan hyvin brittiläinen kaipuu tyttöjen ja asema Yhdysvalloissa, vaikka on epäreilu oletus, että he voivat jotenkin löytää savusillit Texasissa.

David Bowie, ”Young Americans”

vuoden 1975 albumillaan”Young Americans”David Bowie yritti naittaa Oman hyvin englantilaisen pop-herkkyytensä amerikkalaiselle r&B: lle ja funkille ristiriitaisin tuloksin. Yksi varauksettomista menestyksistä on sinous-nimikkonumero, jonka esikuvina ovat olleet saksofonisti David Sanborn ja soul-laulaja Luther Vandross.

The Kinks, ”Oklahoma U. S. A.”

there ’ s The America where people lives and work and die, and the America of longing fantasy, the one that Kinksin johtaja ja lauluntekijä Ray Davies vangitsee elokuvassa ”Oklahoma U. S. A.” aivan kuten hän vuotta myöhemmin ”Celluloid Heroes”, käyttää Hollywoodin elokuvia laajennettuna metaforana paolle ja kaipaukselle. On vaikea kuvitella mitään sen amerikkalaisempaa.

Elton John, ”Philadelphia Freedom”

Elton John on aina ollut klassinen esimerkki brittiläisestä poptähdestä, jolla on amerikkalainen pakkomielle — hän kiersi American soul acts-yhtyeiden kanssa Britanniassa jo ennen kuuluisuutta ja on aina tunnustanut syvää ihailua häntä edeltäneitä yhdysvaltalaisia pianorockin legendoja, kuten Fats dominoa ja Little Richardia kohtaan. Ystävälle ja tennistähti Billie Jean Kingille kirjoitettu kappale on kunnianosoitus ammattilaisen Philadelphia Freedoms-tennisjoukkueelle ja 70-luvulla Soulissa ja diskossa suositulle Philly-Soundille.

U2, ”Elvis Presley and America”

vuoden 1984 julkaisulta The Unforgettable Fire leikattu albumi ”Elvis Presley and America” vangitsee U2: n muodonmuutoksessa, sillä he työskentelevät ensimmäistä kertaa tuottajien Daniel Lanoisin ja Brian Enon kanssa, joista tulisi klassisen U2-soundin avainarkkitehtejä. Tämä kappale löytää Bonon yllättävästä yllätyksestä, kun hän improvisoi sanoituksia yhtyeen valmistaman taustaraidan päälle; Eno piti laulutuntumasta niin paljon, että piti sen kovassa tilassa.

Def Leppard, ”Hello America”

Every UK rockbändi haaveilee satumaasta valtameren takana,jossa tytöt ja olut virtaavat yhtä lailla. Tämä leikkaus heidän ensimmäiseltä studioalbumiltaan on Def Leppardin anthem to the America of their dreams, Waiting them on tour.

Sting ja Shaggy, ”Dreaming in the U. S. A.”

Jos olet yksi niistä rockfaneista, jotka tyrmäsivät tämän epätodennäköisen yhteistyön ensisilmäyksellä, tämä leikkaus ansaitsee kuuntelun. Sting säädetään basso linja, joka bops kautta jae ja kertosäe ennen hyppäämällä kitara linja kääntyy virittää vaivattomasti osaksi laiska uptempo reggae Shaggy säkeistö. Sanoitukset saattavat olla hieman kliseisiä, mutta kokonaispaketti on täydellinen säestys itsenäisyyspäivän kylmälle oluelle.

AMERICAN IDIOTS (Smartass Songs)

Green Day, ”American Idiot”

ennen kuin siitä tuli Broadway-hitti, ”American Idiot” oli aloituskappale Green Dayn samannimiseltä albumilta, sen razor punk-sointujen siivutessa palan pois laulaja Billie Joe Armstrongin tuolloin havaitsemasta ”punaniskojen agendasta”.

Violent Femmes, ”American Music”

Violent Femmes voi olla ikuisesti tunnettu ”Blister In The Sun”, katkottua jokaisen lukion tanssi ja vaihtoehtoinen radioasema koko 90-luvun ja alussa ’ 00-luvulla. mutta yhtyeen laulaja / lauluntekijä Gordon Gano vangitsi parhaiten tukahdutetun jännitteen amerikkalaisen teini elämän tällä kappaleella, johdantokappale albumilta Why Do Birds Sing?

The Clash, ”I’ m So Bored With the U. S. A.”

Clashin kitaristi Mick Jones toi kappaleen alun perin yhtyeelle nimellä ”I’ m So Bored With You”, joka kertoo hänen nykyisestä tyttöystävästään. Laulaja Joe Strummerin huonosti kuullun sanoituksen ansiosta kappale muuttui puuskittaiseksi, sarkastiseksi läimäytykseksi Yhdysvalloissa, tähtäten muun muassa armeijaan, Richard Nixoniin ja Kojakiin.

Alice Cooper, ”I Love America”

, jonka kansitaiteena on Salvador Dalin surrealistinen klassikko, Alice Cooperin vuoden 1983 albumi DaDa sisältää Oman surrealistisen ”tribuuttinsa” maallemme. Sellaisilla One-linereillä kuin” I love Velveeta slaped on white bread ”ja” I watch The a-Team every Tuesday night ” Cooper vangitsee äärimmäisen sokean isänmaallisuuden järjettömyyden.

Randy Newman, ”My Country”

Randy Newman on usein pyrkinyt Yhdysvaltain yhteiskunnallisiin normeihin, mutta tässä hän tähtää suoranaisesti sarkastisesti amerikkalaiseen perheeseen, halvaantuneena television hehkuvan valon edessä. Synkkä sarvi osa turpoaa; huilut ja fifes todella trill vastauksena. Sillä välin,” jos meillä on jotain sanottavaa, me pomppaamme sen ruudun ääreen”, ja että perhe pysyy liimattuna kuvauspaikalle pitkälle laulajan hämäriin vuosiin, vaikka lapsilla kaikilla ” on omat Televisiot.”

David Lee Roth, ”Yankee Rose”

julkaistiin vuonna 1986 juuri kun monumentti oli tulossa suuren remontin takia, ”Yankee Rosen” uskotaan yleisesti kertovan Vapaudenpatsaasta, vaikka se on vahvasti David Lee Rothin tavaramerkin lascivious leering kanssa sorvattu. Se on myös Anton LaVeyn saatanallisen Raamatun viimeiselle sivulle painettu salaperäinen kahden sanan lause, vaikka edes Saatanan kirkon ylipappi ei olisi voinut ennustaa Lee Rothin soolouraa.

Kiss, ”All American Man”

yksi Kissin vuoden 1977 livealbumille ”Alive II” sisältyvistä viidestä uudesta studiokappaleesta, aivan kuten yhtye itse, ”All American Man” ei jätä juuri mitään mielikuvituksen varaan. Tämä Paul Stanley leikkaus on suoraan come-up rock-tähti, kehystetty huuto-out titulaari mies.

Glenn Frey, ”Better in the U. S. A.”

on vähän vaikea sanoa, laulaako Glenn Frey pilke silmäkulmassa tämän, joka on leikkaus hänen vuoden 1984 sooloponnistuksestaan. Se on hänen syntikkapainotteisen, sinisilmäisen rock-ja soul-tyylinsä huipennus Chuck Berryltä kevyesti lainatulla riffillä ja sanoituksilla, jotka vihjaavat: ”If we’ re so horrible and we ’ re so bad / You oughta check out the night life in Leningrad.”

The Doors, ”l’ America”

käänteissä synkkä ja surrealistinen, The Doorsin ”L ’ America” on tulkittu kertovan sekä Latinalaisesta Amerikasta että Los Angelesista, joka on monien Jim Morrisonin sanoitusten psyykkinen keskus. Morrisonin haikaillessa ”lempeästä sateesta” kosketinsoittaja Ray Manzarek kaivaa esiin riffin, joka kuulostaa siltä hetkeltä kauhuelokuvassa ennen kuin kirvesmurhaaja kaataa hänen oikeutensa. Laulu kiihtyy, ja sitten se on poissa.

Steve Miller Band, ”Living in the U. S. A.”

”we’ re living in a plastic land / Somebody give me a hand”, Steve Miller kätkee sardoniset havaintonsa uskomattoman tiukkaan Jamiin, joka kutsuu takaisin yhtyeen alkuperäisen monikerin Steve Miller Blues Bandin. Huuliharppu Milleriltä ja soolokitara future star Boz Scaggsilta.