ihmisen älykkyys, henkinen laatu, joka koostuu kyvyistä oppia kokemuksesta, sopeutua uusiin tilanteisiin, ymmärtää ja käsitellä abstrakteja käsitteitä sekä käyttää tietoa ympäristön manipulointiin.

suuri osa tiedustelualan tutkijoiden innostuksesta kumpuaa heidän pyrkimyksistään selvittää tarkasti, mitä tiedustelu on. Eri tutkijat ovat korostaneet määrittelyissään älykkyyden eri puolia. Esimerkiksi vuonna 1921 pidetyssä symposiumissa yhdysvaltalaiset psykologit Lewis Terman ja Edward L. Thorndike olivat eri mieltä älykkyyden määritelmästä, Terman korosti kykyä ajatella abstraktisti ja Thorndike korosti oppimista ja kykyä antaa hyviä vastauksia kysymyksiin. Viime aikoina psykologit ovat kuitenkin olleet yleisesti yhtä mieltä siitä, että sopeutuminen ympäristöön on avain sekä älykkyyden ymmärtämiseen että sen tekemiseen. Tällainen sopeutuminen voi tapahtua erilaisissa ympäristöissä: oppilas koulussa oppii materiaalia, joka hänen on tiedettävä, jotta hän voi tehdä hyvin kurssilla; tuntemattomista oireista kärsivää potilasta hoitava lääkäri saa tietää taustalla olevasta sairaudesta; tai taiteilija työstää maalauksen uudelleen, jotta siitä välittyisi yhtenäisempi vaikutelma. Useimmiten sopeutuminen tarkoittaa muutoksen tekemistä itsessä, jotta se selviytyisi paremmin ympäristöstä, mutta se voi tarkoittaa myös ympäristön muuttamista tai kokonaan uuden löytämistä.

tehokas sopeutuminen perustuu useisiin kognitiivisiin prosesseihin, kuten havaitsemiseen, oppimiseen, muistiin, päättelyyn ja ongelmanratkaisuun. Pääpaino älykkyyden määritelmässä on siis siinä, että se ei ole kognitiivinen tai henkinen prosessi sinänsä, vaan pikemminkin näiden prosessien valikoiva yhdistelmä, joka on tarkoituksellisesti suunnattu tehokkaaseen sopeutumiseen. Niinpä lääkäri, joka saa tietää uudesta sairaudesta, sopeutuu hahmottamalla sairauteen liittyvää aineistoa lääketieteellisessä kirjallisuudessa, oppimalla, mitä aineisto sisältää, muistamalla ne ratkaisevat seikat, joita tarvitaan potilaan hoitoon, ja sitten käyttämällä järkeä ratkaistakseen ongelman, joka liittyy tiedon soveltamiseen potilaan tarpeisiin. Kaiken kaikkiaan älykkyyttä ei ole alettu pitää yhtenä kykynä, vaan tehokkaana monien kykyjen yhteen vetämisenä. Tämä ei ole aina ollut selvää tutkijoille aihe, kuitenkin; suuri osa alan historiasta kiertyykin älykkyyden luonnetta ja kykyjä koskevien argumenttien ympärille.