tasan 451 vuotta kesäkuun 19, 1566, Englannin kuningas Jaakko I: n syntymästä, yksi saavutus hänen valtakautensa on yhä ylitse muiden: hänen nimeään kantavan Vanhan ja Uuden testamentin englanninkielinen käännös vuodelta 1611. Kuningas Jaakon Raamattu, yksi kaikkien aikojen painetuimmista kirjoista, muutti Englannin kielen ja keksi jokapäiväisiä lauseita, kuten ”kaiken pahan juuri.”

mutta mikä motivoi Jamesia valtuuttamaan projektin?

hän peri riitaisan uskonnollisen tilanteen. Vain noin 50 vuotta ennen valtaannousuaan kuningatar Elisabet I: n sisarpuoli, katolilainen kuningatar Maria I (”Bloody Mary”) oli lyhyen valtakautensa aikana teloittanut lähes 250 protestanttia. Elisabet vahvisti kuningattarena isänsä Henrik VIII: n anglikaanisen kirkon legitimiteetin, mutta ylläpiti siirtokuntaa, jonka avulla protestantit ja puritaanit saivat harjoittaa omaa uskontoaan. Anglikaaninen kirkko joutui näin puritaanien ja kalvinistien hyökkäyksen kohteeksi pyrkiessään eroon piispoista ja heidän hierarkiastaan. Lopulta 1640-luvulla näistä katkerista kiistoista tuli Englannin sisällissodan katalysaattoreita. Mutta Jaakobin hallituskaudella ne ilmaistiin hyvin erilaisella foorumilla: käännöksellä.

muinaisten tekstien käännökset räjähtivät 1400-luvulla. Tutkijat Italiassa, Hollannissa ja muualla täydellistivät Ciceron latinaa ja oppivat kreikkaa ja hepreaa. Näiden kielten ”uudelleen löytäminen” ja kirjapainotaidon tulo mahdollisti pääsyn paitsi maallisiin (pakanallisiin klassikoihin) myös pyhiin (Raamattuun sen alkukielillä). Käännettyjen tekstien uudet markkinat synnyttivät kiireellisen kysynnän henkilöille, jotka kykenivät lukemaan muinaisia kieliä. Sen täyttyminen ei ollut missään paremmin nähtävissä kuin perusta Oxfordin yliopistossa vuonna 1517, jonka yksi Henrik VIII: n henkilökohtaisista neuvonantajista, Corpus Christi College — ensimmäinen renessanssin instituutio Oxfordissa, jonka kolmikieliset omistukset latinaksi, kreikaksi ja hepreaksi Erasmus itse juhli. Samaan aikaan protestanttiset oppineet käänsivät uuden oppineisuutensa avulla Raamatun yleisille kielille, joiden tarkoitus oli antaa ihmisille suorempi suhde Jumalaan. Tuloksena Englannissa julkaistiin käännöksiä, jotka alkoivat William Tyndalen vuoden 1526 Raamatusta ja huipentuivat niin sanottuun ”Geneven Raamattuun”, jonka kuningatar Maria oli karkoittanut Sveitsiin.

Tämä oli uskonpuhdistajien keskuudessa suosituin Raamattu Jaakobin liittymisen aikaan. Sen levikki kuitenkin uhkasi Anglikaanisia piispoja. Geneven Raamattu ei ainoastaan syrjäyttänyt heidän käännöstään (niin sanottua piispojen Raamattua), vaan se näytti myös asettavan kyseenalaiseksi maallisten hallitsijoiden ensisijaisuuden ja piispojen vallan. Eräässä sen purevista huomautuksista verrattiin Ilmestyskirjan heinäsirkkoja kirkkoa hallitseviin ”prelaattien” parveileviin laumoihin. Toiset sanoivat apostoleita ja Kristusta itseään ”pyhiksi typeryksiksi”, mikä oli hyväksyvä ilmaus, jonka tarkoitus oli herättää heidän halveksuntansa ”kaikkea ulkonaista Pompea” kohtaan vastakohtana anglikaanisen ja katolisen kirkon oletetulle rappiolle.

vuonna 1604 kuningas Jaakko, itsekin uskonoppinut, joka oli kääntänyt uudelleen joitakin psalmeja, pyrki yhdistämään nämä ryhmittymät-ja kansansa — yhden yleisesti hyväksytyn tekstin avulla. Ajatuksen esitti Hampton Courtissa pidetyssä oppineiden konferenssissa puritaani John Rainolds, Corpus Christi Collegen seitsemäs presidentti. Rainolds toivoi, että Jaakob kääntäisi kasvonsa piispojen Raamattua vastaan, mutta hänen suunnitelmansa epäonnistui, kun kuningas vaati uuden käännöksen perustuvan siihen ja tuomitsi Geneven käännöksen ”osittaiset, valheelliset, kapinalliset” muistiinpanot.

a translators’ notes for the King James Bible picture reproduced by permission of the President and Fellows of Corpus Christi College, Oxford.

pettyneenä Rainolds painoi päälle ja sai tehtäväkseen tuottaa käännöksen profeetoista. Hän aloitti työnsä komitean kanssa hänen huoneissaan, jotka ovat yhä päivittäisessä käytössä nykyään, Corpus Christi Collegessa, kun viisi samanlaista komiteaa muualla käänsi eri Raamatun kirjoja. Nämä tutkijat tutkivat jokaisen sanan määrittääkseen kaikkein onnistuneimmat lausekäänteet, ennen kuin he lähettivät työnsä kollegoilleen vahvistusta varten. Prosessi, jota eräs historioitsija kutsui nykyajan ”vertaisarvioinnin” esi-isäksi, kesti seitsemän vuotta. Rainolds, joka kuoli vuonna 1607, ei koskaan nähnyt suuren teoksensa julkaisua neljä vuotta myöhemmin.

Corpus Christi Collegen (nimestään huolimatta maallinen instituutio) quincentenary — juhlan kunniaksi järjestetyssä uudessa näyttelyssä ”500 Years of Treasures from Oxford” — joka on nykyään Yeshivan yliopiston museossa Manhattanin juutalaisten historian keskuksessa-on useita heprealaisia käsikirjoituksia, joita Rainolds ja hänen kollegansa ovat lähes varmasti tutkineet, mukaan lukien yksi keskiaikaisen rabbiinioppineen Rashin vanhimmista kommentaareista. Mukana on myös joukko kääntäjien omia muistiinpanoja — yksi vain kolmesta säilyneestä kappaleesta (KS. yllä vasemmalla). Tämä kallisarvoinen teksti esittää kreikkaa, latinaa ja englantia koskevia viivoja ja paljastaa Kuningas Jaakon Raamatun yksityiskohtaisen taidon — testamentin, joka ei ole ainoastaan osoitus John Rainoldsin väsymättömästä pyrkimyksestä, vaan myös oppimisen tärkeydestä yhdessä ihmiskunnan arvostetuimmista uskonnollisista teoista.

Joel J. Levy on juutalaisten historian keskuksen johtaja ja toimitusjohtaja. Lue lisää 500 Years of Treasures from Oxford-näyttelystä täältä.

ota meihin yhteyttä [email protected].