esseessään ”Narrative Perspectives on Holocaust Literature” Leon Yudkin käyttää House of Dollsia yhtenä keskeisistä esimerkeistään siitä, miten kirjailijat ovat lähestyneet holokaustia, käyttäen teosta esimerkkinä ”päiväkirjoja (todistuksia), jotka näyttävät romaaneilta”, koska se on riippuvainen tekijänsä omista kokemuksista.

Ronit Lentin käsittelee nukkekotia teoksessaan Israel ja Shoahin tyttäret. Kirjassaan Lentin haastattelee holokaustista selvinnyttä lasta, joka muistelee House of Dollsia yhtenä ensimmäisistä altistumisistaan Holokaustille. Lentinin mukaan ”eksplisiittinen, kivulias” tarina teki valtavan vaikutuksen julkaistessaan ja toteaa, että ” monet holokaustista selvinneiden lapset, jotka kirjoittavat, olisivat samaa mieltä . . . nukkekoti edustaa väkivaltaa ja seksuaalisuutta tavalla, joka lähentelee pornografiaa.”

Na ’ ama Shik, joka tutkii Yad Vashemissa, juutalaisten tärkeimmässä holokaustin uhrien muistojärjestössä, pitää kirjaa fiktiona. Siitä huolimatta se on osa Israelin lukioiden opetussuunnitelmaa.

kirjan menestys osoitti, että natsien hyväksikäytölle oli markkinat, joita Israelissa kutsuttiin Stalageiksi. Kuitenkin Yechiel Szeintuch heprealaisesta yliopistosta hylkää yhtäältä törkyisten Stalagien väliset yhteydet ja toisaalta Ka-Tzetnikin teokset, joiden hän väittää perustuvan todellisuuteen.