Herculeksen tie

Herculeksen tie on Etelä-Gallian halki kulkeva reitti, joka liittyy siihen, mitä Hercules kulki 10.työkseen noutaessaan Geryonin karjaa punaisilta saarilta. Hannibal kulki samaa polkua marssillaan kohti Italiaa ja rohkaisi uskomaan, että hän oli toinen Herkules. Primaarilähteissä tehdään usein vertailuja Herkuleen ja Hannibalin välillä. Hannibal yritti edelleen vedota yhtäläisyyksiin itsensä ja Herkuleen välillä aloittamalla marssinsa Italiaan vierailemalla Herkuleen pyhäkössä Gadesissa. Ylittäessään Alppeja hän teki urotekoja sankarillisesti. Kuuluisa esimerkki on Liviuksen mukaan se, kun Hannibal mursi hänen marssiaan estäneen jyrkänteen reunan.

Naisten Palvonta

antiikin Rooman yhteiskunnassa naiset rajoittuivat yleensä kahdenlaisiin kultteihin: niihin, jotka käsittelivät naisellisia asioita, kuten synnytystä, ja kultteihin, jotka vaativat neitseellistä siveyttä. On kuitenkin todisteita siitä, että Apollon, Marsin, Jupiterin ja Herkuleen naispalvojia oli. Jotkut tutkijat uskovat, että naisia kiellettiin kokonaan pääsemästä mihinkään Herkuleksen kulttiin. Toiset uskovat, että se oli vain ”Ara Maxima”, jossa he eivät saaneet palvoa. Macrobios ensimmäisessä Saturnalia-kirjassaan mukailee Varron aktinologiaa: ”sillä kun Herkules oli tuomassa Geryonin karjaa Italian halki, nainen vastasi janoiselle sankarille, ettei hän voinut antaa tälle vettä, koska oli jumalattaren naisten päivä ja miehen oli lainvastaista maistaa sitä, mitä hänelle oli valmistettu. Hercules, siksi, kun hän oli aikeissa uhrata kieltää naisten läsnäolo ja määräsi Potitius ja Pinarius joka jos vastuussa hänen riittejä, ei salli mitään naisia osallistumasta”. Macrobiuksen mukaan naisten osallistumista Herkules-kulttiin rajoitettiin, mutta missä määrin se jää epäselväksi. Hän mainitsee, että naiset eivät saaneet osallistua ristiluu, joka on yleinen termi, jota käytetään kuvaamaan mitään, jonka uskottiin kuuluneen jumalille. Tähän voi sisältyä mitä tahansa kallisarvoisesta esineestä temppeliin. Ristiluun yleisen luonteen vuoksi emme voi arvioida kiellon laajuutta pelkästään Macrobiuksesta. Aulus Gelliukselta on säilynyt myös antiikin aikaisia kirjoituksia aiheesta puhuessaan siitä, miten roomalaiset vannoivat valoja. Hän mainitsi, että roomalaiset naiset eivät vanno Herkuleen nimeen, eivätkä roomalaiset miehet Castorin nimeen. Hän jatkoi, että naiset pidättäytyvät uhraamasta Herkulekselle. Propertius mainitsee runossaan 4.9 myös samankaltaisen tiedon kuin Macrobius. Tämä todistaa, että hän käytti Varroa lähteenään.

Jumalanpalvelus myyteissä

Herculeksen palvonnasta on todisteita myyteissä Latinalaisessa eeppisessä runoelmassa, Aeneidissa. Runon kahdeksannessa kirjassa Aeneas päätyy lopulta tulevaan paikkaan Roomaan, jossa hän tapaa Evandroksen ja Arkadialaiset uhraamassa Herkuleelle Tiberjoen rannalla. Heillä on yhteinen juhla, ja Evander kertoo tarinan siitä, kuinka Herkules kukisti hirviö Cascuksen, ja kuvailee tätä voitokkaaksi sankariksi. Vergilin latinankielisestä tekstistä käännettynä Evander sanoi: ”aika toi meille hädän aikanamme Jumalan avun ja saapumisen. Sillä sinne tuli se mahtavin kostaja, voittaja Herkules, ylpeä Geryonin teurastuksesta ja saaliista, ja hän ajoi mahtavat härät tänne, ja karja täytti sekä laakson että joenvarren.

Herkules mainitaan myös Gaius Julius Hyginuksen taruissa. Esimerkiksi filoktetesta käsittelevässä tarussaan hän kertoo kuinka Filoktetes rakensi Herkulekselle hautarovion, jotta hänen ruumiinsa voitaisiin kuluttaa ja nostaa kuolemattomuuteen.

Hercules ja Rooman riemuvoitto

Liviuksen mukaan (9.44.16) roomalaiset juhlistivat sotilaallisia voittoja rakentamalla patsaita Herkulekselle jo vuonna 305 eaa. Myös filosofi Piinus vanhempi ajoittaa Herkuleen palvonnan Evandroksen aikaan valtuuttamalla hänet pystyttämään patsaan Herkuleen Forum Boariumiin. Tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että Augustan Roomassa olisi ollut 5-7 temppeliä. On uskotaan olevan sukua tasavaltalaisten triumphatores, mutta ei välttämättä Triumph omistautumista. Campus Martiuksessa sijaitsee kaksi temppeliä. Toinen on Hercules Musarumin temppeli, jonka on omistanut vuosina 187-179 eaa.M. Fulvius Nobilior. Ja toinen on Herkules kustoksen temppeli, jonka sulla todennäköisesti kunnosti 80-luvulla eaa.

taiteessa

roomalaisissa taideteoksissa sekä renessanssissa ja renessanssin jälkeisessä taiteessa Herkules voidaan tunnistaa hänen ominaisuuksistaan, leijonannahasta ja gnarled-nuijasta (lempiaseestaan); mosaiikissa hänet on kuvattu ruskettuneena pronssina, joka on viriili aspekti.

1900-luvulla Farnese Hercules on inspiroinut taiteilijoita, kuten Jeff Koonsia, Matthew Darbyshireä ja Robert Mapplethorpea tulkitsemaan Herkulesta uudelleen uusille yleisöille. Koonsin ja Darbyshiren harkitun valkoisten materiaalien valinta on tulkittu kolorismin jatkumoksi siinä, miten klassiseen maailmaan suhtaudutaan. Mapplethorpen työtä mustan mallin Derrick Crossin kanssa voidaan pitää reaktiona uusklassiseen kolorismiin, vastustaen Herkuleen kuvaamista valkoisena.

Roman era

• Hercules of the Forum Boarium (Hellenistic, 2nd century BCE)

• Hercules and Iolaus (1st century CE mosaic from the Anzio Nymphaeum, Rome)

• Hercules (Hatra, Iraq, Parthian period, 1st–2nd century CE)

• Hercules bronze statuette, 2nd century CE (museum of Alanya, Turkki)

• Hercules ja Nemean leijona (detail), hopealautanen, 6th century (Cabinet des Médailles, Pariisi)

• Herakles ja omphale, Rooman fresko, Pompeian neljäs tyyli (45-79), Napolin Kansallinen arkeologinen museo, Italia

• roomalainen kullattu hopeamalja, joka kuvaa Hercules-poikaa kuristamassa kahta käärmettä, Hildesheimin aarteesta, 1. century CE, Altes Museum

• Pää Herakleen (Hercules) Rooman 117-188 Jaa keisari Hadrianuksen huvilasta Italian Tivolissa British Museumissa

• Hercules (Herakles) hesperidien Rooman 1. vuosisadan omenoiden kanssa Bybloksen temppelistä Libanonista British Museumista

• Herkules Kappadokiasta tai Kesareasta 1. vuosisata eaa. century CE, Walters Art Museum

• Hercules slaying the Hydra Roman copy of 4th century BCE original by Lysippos, Capitoline Museum

• Hercules Roman 1st century BCE – 1st century CE, Walters Art Museum

• Herakles and Telephos Louvre MR219

• Hercules, 50 BCE-50 CE, MAN Florence

Modern era

• The Giant Hercules (1589) by Hendrik Goltzius

• Lucas Faydherbe, Bust of Hercules – collection King Baudouin Foundation

• The Drunken Hercules (1612–1614) by Rubens

• Hercules and Deianira (18th century copy of a lost original), from I Sort of

• Hercules in the Augean stable (1842, Honoré Daumier)

• sarjakakkonen (C. 1958)