osa Kissingerin ulkopoliittisista saavutuksista mureni vuosina 1975 ja 1976. Kommunistien voitto Vietnamissa ja Kambodžassa tuhosi Pariisin rauhansopimukset, eikä liennytys Neuvostoliiton kanssa koskaan täyttänyt Kissingerin herättämiä toiveita. Vuoteen 1976 mennessä Yhdysvallat ja Neuvostoliitto eivät olleet edenneet vuoden 1972 strategisia aseita rajoittavaa väliaikaista sopimusta pidemmälle saattaakseen päätökseen täysimittaiset strategisten aseiden rajoittamista koskevat neuvottelut.

Kissingeristä tuli presidentti Fordin vastuunkantaja vuoden 1976 presidentinvaaleissa. Ronald Reagan haastoi Fordin republikaanien ehdokkuudesta, ja demokraatti Jimmy Carter molemmat syyttivät Kissingerin liennytyspolitiikkaa Neuvostoliiton kanssa siitä, että se oli sivuuttanut Neuvostoliiton ihmisoikeusrikkomukset ja Moskovan entistä jämäkämmän aseman kansainvälisissä suhteissa. Reagan valitti, että Kissingerin ohjelma tarjosi ”haudan rauhaa.”Carter syytti häntä ”yksinäisen ratsastajan diplomatian” johtamisesta sulkemalla kongressin ja ulkoasioiden ammattilaiset ulkopoliittisten asioiden ulkopuolelle.

Kissingerin dramaattisten diplomaattisten eleiden hohto toi hänelle mainetta, ja se rohkaisi Carterin, Reaganin ja George Bushin hallintojen diplomaatteja yrittämään jäljitellä hänen saavutuksiaan. Hän ei kuitenkaan onnistunut luomaan lupaamaansa ”rauhan rakennelmaa”. Vuoteen 1977 mennessä hän oli menettänyt otteensa Yhdysvaltain ulkopolitiikasta, eikä kukaan hänen jälkeensä hallinnut prosessia niin kuin hän oli hallinnut vuosina 1969-1974.